51. Jonathan Franzen: Vapaus
Tukeva tarina keskiluokkaisesta amerikkalaisesta perheestä tuntuu sivumääräänsä (yli 600) suuremmalta. Luin tätä aluksi kuvauksena siitä, miten vaikeita ja valheellisia ovat ihmissuhteet, parisuhteet, ystävyyssuhteet, lasten ja vanhempien suhteet, mutta on tässä muutakin. Olemisen ja elämisen sietämätön vapaus, jota ei kuitenkaan koskaan saavuta. Jostain sellaisesta tässä pohjimmiltaan oli kyse, ehkä.
Kirja antoi aihetta miettiä omia lukutottumuksiakin. Miksiköhän luen niin paljon kevyttä hömppähöttöä, kun tällaisista pureksittavaa tarjoavista kirjoista tulee vaan niin paljon kylläisemmäksi? Tämä ei ollut raskas kirja, vaikka välillä äityikin melko puuduttavaksi paasaukseksi. Mutta sitten tarinaan tuli taas uusi näkökulma, joka herätti mielenkiinnon uudestaan. Lukeminen tuntui välillä urakalta, mutta ei vastenmieliseltä. Aika yllättävä kirja, koska tämä ei asetu lokeroon "ok" tai "ihan kiva". Tämä jätti jäljen, mitä harvat kirjat tekevät. En silti lukisi tätä uudestaan ihan heti enkä ylistäisi tätä maasta taivaisiin. Mutta yhdentekevä tämä ei ollut.
Arvio: 5/5
