Linn Ullmann: Aarteemme kallis

6. Linn Ullmann: Aarteemme kallis



Pitkästä aikaa kirja, johon tykästyin ensi metreiltä alkaen. Perhetarina oudoista ja rikkinäisistä ihmisistä kietoutuu pitkälti itsepäisen tyttären äidilleen järjestämiin 75-vuotisjuhliin, joita kukaan muu kuin tytär ei halua, ei varsinkaan äiti. Henkilöt eivät ole järin miellyttäviä, mutta heidät on onnistuttu kuvaamaan siten, että heistä ja heidän taustoistaan ja motiiveistaan haluaa tietää lisää ja henkilökuvaus paljastaa hyvin sen, miten monimutkainen ja ristiriitainen olento ihminen on.

Tarina on osaksi hyvinkin synkkä, tapahtuu murhakin, mutta dekkari tämä ei kuitenkaan ole tai en itse ainakaan lukenut tätä dekkarina. Vaikka murhaaja selviääkin, henkilöiden elämät jäävät ärsyttävästi auki eikä läheskään kaikelle löydy selitystä. Jotain tällaista toivoisin jatkossa löytäväni luettavaksi enemmänkin.

Arvio: 4/5

Toukokuu 2009

21. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!

Arvio: 5/5

22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi

Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.

Arvio: 2/5

23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi

Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.

Arvio: 3/5

24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag

Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.

Arvio: 1/5

25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö

Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.

Arvio: 3/5