Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hammer Soren. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hammer Soren. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ohlsson, Hammer, Lapidus - Rikoksia Ruotsista ja Tanskasta

10. Kristina Ohlsson: Nukketalo



Pikkutyttö katoaa junassa ennen Tukholmaa, poliisi alkaa tutkia rikosta. En ollut aiemmin lukenut Kristina Ohlssonin kirjoja, mutta tämä tempaisi mukaansa. Miinusta kirjassa on kuitenkin lähes kaikkien henkilöiden epämiellyttävyys. Poliisien keskinäinen valtapeli ja pelko koulutettua naista kohtaan tuntui niin tympeältä ja lapselliselta, että rikosten vastenmielisyydestä huolimatta lukijan - ainakin minun - oli alussa vaikea asettua poliisin puolelle. Lisäksi kirjailijan tyyli muistuttaa hieman Camilla Läckbergiä, mikä minulle on enemmän miinusta kuin plussaa. Toivottavasti tämä korjaantuu tulevissa kirjoissa.

Kaikkiaan kuitenkin oivallinen dekkari, jonka parissa viihdyin. Ehdottomasti nappaan kirjastosta mukaani lisääkin Ohlssonin dekkareita.

Arvio: 3½/5

11. Lotte ja Soren Hammer: Kaikella on hintansa



Grönlannista löytyy ruumis, joka on ollut jäässä viimeiset 25 vuotta. Täysin samalla tavalla murhattu samannäköinen tyttö on löytynyt aiemminkin. Alkaa sarjamurhaajan metsästys.

Kyseessä on ihan ok perusdekkari, joka ei kuitenkaan alusta saakka samalla tavalla tempaise mukaansa kuin tätä ennen lukemani Nukketalo. Sitä luin kaksi päivää, tätä yli viikon. Ei tämä pitkästyttävä tai epäonnistunut ole kuitenkaan, vähän jahkaileva vain. Itse asiassa tarinan idea on aika ovela, koska murhaaja löytyy melko varhaisessa vaiheessa, mutta pitäviä todisteita häntä vastaan ei meinata saada aikaiseksi. Loppua kohden jännitys tiivistyy, ja tarinasta tulee piinaavan jännittävä. Loppu sinänsä on melko ennalta-arvattava. Enemmän tästä kuitenkin pidin kuin olin pitämättä.

Arvio: 3/5


12. Jens Lapidus: Siisti kosto


Stockholm noir - trilogia jatkuu. Lapidus kuvaa rikollisia kiintoisalla tavalla tehden heistä ja heidän teoistaan jos ei nyt ihan sympaattisia niin ymmärrettäviä kuitenkin. Kirjoitustyylissä kaksoispisteen käsittämättömän laaja käyttö pistää silmään. Odotin tarinan olevan jatkoa Rahalla saa -dekkarille,  Stockholm noirin ensimmäiselle osalle, ja vähän petyin kun näin ei ollutkaan, vaan kirjassa oli täysin eri henkilöt. Tosin henkilöt ovat kiintoisia tässäkin - virkavirheeseen syyllistyvä poliisi, jonka yksityiselämä on yhtä sekasotkua, sotatantereilta palannut, osittain todellisuudentajunsa menettänyt mies, joka vihaa naisia hakkaavia miehiä ja pikkurikollinen maahanmuuttaja.

Ihan jees dekkari, mutta tämän lukemisen loppumetreillä tuli olo, että seuraavaksi jotain muuta kuin rikoksia.

Arvio: 3/5

tiistai 22. tammikuuta 2013

Lotte & Soren Hammer: Saastat

4. Lotte & Soren Hammer: Saastat



Tanskalaisen dekkarin kansissa tarinasta käytetään sellaisia ylisanoja, että odotukset kirjaa kohtaan nousivat hieman liian korkealle eivätkä täyttyneet. Ei tämä nyt niin ihmeellinen ollut, vaikka ei tässä mitään vikaakaan ole. Kerronnassa on aineksia ja alkuasetelma on kiinnostava: Joukko pedofiilejä murhataan eikä suuri yleisö tunnu edes haluavan, että poliisi selvittäisi murhan. Onko pedofiili siis niin paha ihminen, että hän ansaitseekin kuolla eikä murhaajaa tarvitse löytää tai rankaista?

Luin tätä todella pienissä pätkissä ja siksi oli välillä hankala edes muistaa, kuka henkilöistä on kukakin. Vasta loppu tempaisi mukaansa. Yhteiskuntakriittisestä otteesta pidin - saako Tanskassa todella lapsen raiskaamisesta pienemmän tuomion kuin aikuisen raiskaamisesta? Lopulta tämä oli kuitenkin hieman OK:ta parempi perusdekkari.

Arvio: 3/5