John Irving: Ihmeiden tie

39. John Irving: Ihmeiden tie



Irving on pitkän linjan kirjailija, jota muistan lukeneeni ja jonka maailmoihin muistan uponneeni jo reilut parikymmentä vuotta sitten. Vanhalta suosikkikirjailijalta on aina mukava huomata upouuden romaanin ilmestyneen. Valitettavasti vanhojen suosikkien kohdalla odotukset saattavat olla liian korkealla ja niinpä sitten kävi tämänkin kanssa.

Päähenkilönä tarinassa on lapsena kaatopaikalla rampautunut ikääntyvä kirjailija Juan Diego, joka matkustaa Filippiineille ja nukahtelee vähän väliä vajoten menneisyyteensä. Vaikka tarina etenee kahdessa aikatasossa, tuntuu se kuitenkin jollain tapaa jynnäävän paikoillaan. Tragikoomiset käänteet tuntuvat lähinnä vaivaannuttavilta eikä tarina tempaise mukaansa odottamallani tavalla. Tuttua irvingmäisyyttä tässä on paljon, mutta sekään ei pelasta sitä tosiseikkaa, että valitettavasti kirja vaikuttaa alusta saakka aika tylsältä. Luin tätä matkalukemisena viime kesänä kahdella matkalla, ja huomasin useampaan otteeseen laittavani kirjan sivuun ja syventyväni mieluummin kännykän uutisiin. Jynnäävän juonen lisäksi päähenkilökin on hieman ärsyttävä, ei ollenkaan mielenkiintoinen, vaikka olisi sitä voinut olla. Lopulta luin tätä peräti kuutisen viikkoa, ja olin helpottunut kuin sain viimeiset sivut luettua harppoen ja silmäillen. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Arvio: 2½/5
Luettu heinä- ja elokuussa

John Irving: Vapauttakaa karhut!

41. John Irving: Vapauttakaa karhut!



Toukokuun kirja omasta hyllystäni

On kummallista, että Irvingin 60-luvulla kirjoittama esikoisromaani suomennettiin vasta pari vuotta sitten. Yhtä outoa on se, että minä luen tämän vasta nyt. Kirja on kummitellut mielessä ja pistänyt silmään omasta kirjahyllystäni silloin tällöin, mutta ne kirjastosta kotiin haetut päälle kaatuvat kirjakasat ovat aina kiilanneet yöpöydän lukupinoon ensin.

Tarina kertoo kahdesta nuoresta miehestä, jotka ostavat Wienistä yhteisen moottoripyörän ja lähtevät sillä valloittamaan maailmaa tai ainakin Itävaltaa. Ensimmäinen pysäkki on eläintarha, josta luettuani heti ajattelin, että älkää nyt hemmetissä ruvetko vapauttelemaan karhuja tai muita elukoita - en halua lukea mitään eläintenlahtauskirjaa. Eläintarhaan palataan vielä myöhemmin uudestaan, ja samalla tarina laajenee toisen nuoren miehen suvun tarinaksi.

Yllätyksekseni luin tätä monta viikkoa. Tarina ei tempaissut mukaansa toivomallani ja odottamallani tavalla, vaan juoni jynnäsi puolivälissä paikoillaan ja sai minut hieman malttamattomaksi: Siis mitä nyt oikein tapahtuu, mistä on oikein kyse. Onneksi loppu hieman selvensi ja palkitsi, vaikka en erityisemmin lopusta pitänytkään. Tuttuja irvingmäisyyksiä pilkahtelee siellä täällä, ja vaikka tästä ei suosikki-irvingini tullutkaan, herätti tämä halun lukea uudelleen monta muuta, 90-luvulla lukemaani irvingiä.

Arvio: 3/5

Päivä 23 – Kirja, jonka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut

Kirjat, jotka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut, löytyvät omasta kirjahyllystäni. Kun kirjaston eräpäivät kolkuttelevat jatkuvasti ovella, on helppo jättää omat kirjani hyllyyn odottamaan sitä pahaa päivää, jolloin kirjastosta ei löydy mitään luettavaa. Tällaista päivää ei vielä ole tullut, vaan minulla on jatkuvasti kirjastosta lainassa 10-30 kirjaa.

En osaa nostaa yhtä omistamaani ja lukematonta kirjaa ylitse muiden, vaan niitä on monta. Mainittakoon vaikkapa Katja Ketun Kätilö, Margaret Atwoodin Herran tarhurit, John Irvingin Vapauttakaa karhut, Riikka Ala-Harjan Maihinnousu ja Kari Hotakaisen Luonnon laki.

Tämän vuoden tavoitteenani on lukea 12 kirjaa omasta kirjahyllystäni.

Päivä 22 – Omistamani suosikkikirja

Toistoa toistoa, taas tulee tähänkin postaukseen toistoa. Omistan viisi Johanna Sinisalon kirjaa, joista siis Ennen päivänlaskua ei voi taitaa olla suosikkini. Muita omistamiani suosikkikirjoja ovat esimerkiksi jo muutaman kerran mainitsemani Anne B. Radgen Berliininpoppelit-trilogia, L.M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia ja Anna-Leena Härkösen Häräntappoase.

Ja mainitsenpa muutaman muunkin kirjahyllystäni löytyvän suosikkikirjan, joista en ole vielä kirjoittanut: Anja Kaurasen Pelon maantiede, Sofi Oksasen Puhdistus, John Irvingin Garpin maailma.

John Irving: Minä olen monta

54. John Irving: Minä olen monta



Luin tämän viime syksynä alkuperäiskielellä ja tiesin haluavani lukea tämän myös suomeksi heti kun se vaan on mahdollista. Muistin hyvin tarinan suuret linjat ja yksityiskohdat palautuivat mieleen jopa niin nopeasti ja helposti, että välillä alkoi puuduttaa. Olisi pitänyt pitää pidempi tauko välissä, ennen kuin luin tämän uudestaan. Ajattelin, että saisin tästä enemmän irti suomeksi kuin englanniksi, mutta en oikeastaan saanut. Kirja on hyvä, mutta ei hyviäkään kirjoja kannata joka vuosi lukea uudestaan. Pidin tästä enemmän ensimmäisellä lukukerralla, englanniksi. Nyt tarinan seksikeskeisyys pisti liikaa silmään ja välillä vähän ärsytti.

Pitäisi ehdottomasti lukea taas Garpin maailma. Sen lukemisesta on kulunut ainakin 15 vuotta, mikä lienee riittävän pitkä aika, jotta kirjan viitsii lukea uudestaan ja jotta siitä ehkä saisi jotain uutta irtikin.

Arvio: 4/5

John Irving: In One Person

86. John Irving: In One Person


En malttanut odottaa Irvingin uusimman suomennosta, vaan kun tämä alkuperäiskielinen oli kirjastossa tyrkyllään, nappasin mukaani ja lukaisin. Alussa englanti pitkästä aikaa tökki, mutta kun vauhtiin pääsin, tarina vei mukaansa enkä kamalasti edes kiinnittänyt kieleen huomiota. Ei ole vaikeaa tekstiä millään tavalla.

Tarina kertoo biseksuaalista Billystä, hänen nuoruudestaan ja aikuiseksi kasvamisestaan, identiteetin etsinnästä, ihastuksistaan ja ihmissuhteistaan miehiin, naisiin ja transseksuaaleihin. Mukana on Shakespearea harrastelijateatterissa, Irvingille tuttuun tyyliin painia ja saksan opiskelua, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia 60-luvulla ja aids-epidemia 80-luvulla. Suurelta tarinalta tuntui tämäkin ja ehdottomasti luen saman suomeksikin heti kun se on mahdollista.

Arvio: 4/5

Kesäkuu 2010

52. Kreetta Onkeli: Kutsumus

Jollakin tavalla pidin tästä kyllä valtavasti. Kahden sekopäisen kirjalilijan elämää. Lyhyitä lauseita, tiivistä tekstiä, josta muodostui outo, toimiva kokonaisuus.

Arvio:  3/5

53. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Luin tätä hitaahkosti, mutta tarinan pariin oli aina mukava palata. Henkilöt olivat hyvällä tavalla outoja, kiehtovia, eläviä ja tarinan kulku ei ollut ollenkaan arvattava. Suuri pieni tarina vai pieni suuri? Haluan ehdottomasti lukea lisää Austeria.

Arvio: 3/5

54. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

Mahtavaa, että sain tämän uutuuden käsiini näin nopeasti. Irving on suuri tarinankertoja ja tämä on suuri tarina - perhe- ja pakotarina, joka alkaa 1950-luvulta ja päätyy 2000-luvulle. Yksityiskohtaisuus kiehtoi ja puudutti yhtä aikaa, plussaa myös täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Henkilöhahmot olivat kaikki todella kiinnostavia, samoin heidän välisensä suhteet. En pitänyt lopusta - että kirjan kirjailija alkoi lopussa kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Liian kulunut ratkaisu.

Arvio: 4/5

55. Charlaine Harris: Dead Until Dark

True Blood -tv-sarja perustuu vampyyrikirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa tämä on. Yllättävän uskollisesti tv-sarja menee kirjan mukaan. Kevyttä ja helppoa luettavaa, jonkinlaista huumoriakin on mukana. Eka osa (eli tämä) on ilmestynyt suomeksi, mutta suomennos on teini & kökkö, joten taidan pysytellä alkuperäiskielessä.

Arvio: 3/5

56. Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Kolmekymppinen nainen suorittaa elämäänsä: pätkätöitä, gradua, vauvaa, omakotitaloa. "On turvallisempaa tehdä työtä, jossa puuhastellaan sanojen kanssa. Minä jätän vaaralliset kotityöt muille." Mihinkään muuhun en sitten osannutkaan samastua.

Arvio: 2/5

57. Kira Poutanen: Kotimatka

Tämä olikin ihan ok kirja - ei sellaista roskaa kuin se edellinen, jonka luin Poutaselta. Pariisiin syyllisyyttä paennut Laura palaa kotimaahansa siskonsa häihin ja vanhat salaisuudet nousevat pintaan. Mukavasti Suomi ja suomalaisuus nähtiin ulkopuolelta ja niistä revittiin huumoria. Helppoa ja sujuvaa höttöä, ihan jees kesälomaluettavaa.

Arvio:  3/5