Itkonen, Pulkkinen, Hiltunen... Kotimaisia kertojia

Olen viime aikoina lukenut kolme suomalaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa: 
7. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo,
8. Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä 
9. Pekka Hiltunen: Iso

Luettuani muutaman kirjan Juha Itkoselta olen ehdottomasti halunnut lukea niitä lisää ja nyt osui yksi kohdalle. Pidän Itkosen tavasta kirjoittaa. Hän saa tavallisen arjen kuulostamaan ja vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Hetken hohtava valo kertoo perheestä, jonka tarinaa kuvataan 50-luvulta nykypäivään. Kodinkonekauppiaan vaurastuminen ja Amerikan ihailu on uskottavasti kuvattu ja lähihistoriasta on kiva lukea. Välillä tarina tosin jää liikaakin jaarittelemaan yksityiskohtiin. Puuduin välillä varsinkin perheen pojan, minäkertoja Esan tarinointiin, luultavimmin siksi, etten oikein osannut samastua hänen kaikkiin ajatuksiinsa.

Tarinan alussa kuvittelin, että pitäisin Hetken hohtavasta valosta todella paljon, mutta on pakko myöntää, että loppua kohden se alkoi hieman kyllästyttää ja uuvuttaa. Tarinaa olisi voinut ehkäpä hivenen tiivistää.




Riikka Pulkkisen uutuuteen tarrasin vain siksi, että kannessa lukee Riikka Pulkkinen. Kirjan nimi kuulosti chick litiltä, samoin takakansiteksti. Ja sitähän se sitten oli, eli ei minun kirjani ollenkaan. Enpä edes tiedä, miksi luin tämän loppuun. Kirjan keskiössä on alle kolmekymppinen tyttönen, jonka mies lähtee lätkimään. Sitten ruikutetaan miehen perään ja yritetään epätoivoisesti etsiä uutta. Mukana on myös kaikenlaista muuta nuoren naisen elämään kuuluvaa, suklaata, vauvoja ja vauvattomuutta,  hassunhauskaa kuplajuoma-korkokenkähömppää, joka minuun ei vetoa ollenkaan. Voi tätä silti suositella kyseisen lajin ystäville, koska kyllähän Pulkkinen kirjoittaa osaa. Chick lit on käsittääkseni hyvinkin suosittua, mutta toivoisin silti, että jatkossa Pulkkinen kirjoittaisi jotain muuta.



Pekka Hiltusen kirjassa Iso päähenkilö on reilusti ylipainoinen, yksinäinen ja perheetön, korkeakoulutettu mutta työtön nainen, joka asuu rumassa laikkuseinäisessä yksiössä. Elämä, ajatukset ja muiden ennakkoluulot pyörivät painon ympärillä. Tarinan päähenkilö on ollut lihava ja koulukiusattu lapsuudestaan saakka, mutta kirja pureutuu ylipainoon ja sen merkitykseen lihavalle yksilölle itselleen, muille ihmisille ja yhteiskunnalle hyvinkin monesta eri näkökulmasta.

Huomattava ylipaino ja ankea yksinäinen elämä. Kumpi on syy ja kumpi seuraus? Lähes täysin samaa dilemmaa käsitteli myös joulukuussa lukemani Lionel Shriverin kirja Big Brother. Tämä Hiltusen kirja on kyllä suomalaiselle lukijalle huomattavasti realistisempi. Tarinasta mieleen ehkä eniten jäi se, kuinka yhteiskunta on muuttunut suvaitsevaiseksi monia vähemmistöjä kohtaan, mutta ulkonäkökeskeisessä maailmassamme ylipainoisia kohdellaan yhä tylymmin. Ajatuksia herättävä kirja, joka saattaa olla ylipainoiselle lukijalle jopa terapeuttinen tai voimaannuttava.

Kirjan kansi on hieno. Itse tulkitsen sen tapetiksi.

Arviot:
Itkonen: 3+/5
Pulkkinen: 1/5
Hiltunen: 3+/5

Ihmissuhdedraamaa Saudi-Arabiasta ja 40-luvun Amerikasta: Rajaa Alsanea ja Julie Kibler

58. Rajaa Alsanea: Riadin tytöt ja 59. Julie Kibler: Matkalla kotiin

           

Saudiarabialainen nainen kirjoittaa Riadin tytöt -teoksessa yläluokkaisten nuorten naimattomien saudinaisten arkielämästä ja heidän välillä epätoivoa lähentelevästä miehenmetsästyksestään. Kiinnostavaa tarinassa on konteksti, kulttuurin kuvaus - tuskinpa koskaan lukisin mitään vastaavaa amerikkalaisten tai suomalaisten elämästä, koska en erityisemmin pidä tarinan tyylilajista, chick litistä. Kuplivan keveää kuvausta, joka ei kirjallisuutena ole kovin kummoista, mutta naisen asema ja elämä Saudi-Arabiassa kiinnostaa. Hömpän ystäville voi suositella.

Arvio: 2/5

Kiblerin Matkalla kotiin on helppolukuista ihmissuhdehömppää onnettomasta rakkaudesta. Kiinnostavaksi tämän tarinan taas tekee se, että kyseessä on rikkaan valkoisen tytön ja köyhän mustan pojan sopimaton suhde 1930- ja -40 -lukujen taitteessa, jolloin mustan ja valkoisen suhde oli laissa kielletty. Mukana kulkee nykyaika. Tarinan tyttö, sittemmin 90-vuotias vanhus, on menossa hautajaisiin nuoren mustan ystävänsä kanssa ja alkaa kertoa ystävälle tarinaansa. Nuorella naisella taas on omat ongelmansa.

Eniten tässäkin kiinnosti kulttuurinen konteksti, varsinkin nykyajan näkökulmasta. Elävätkö mustat ja valkoiset vielä edelleen Amerikoissa täysin erillään toisistaan? Onko yhä harvinaista, että musta- ja valkoihoinen ovat ystäviä? Ei kai sentään? Pitäisi ottaa selvää. Tuli hieman mieleen Piiat, joka on kuitenkin tätä taitavampi teos. Loppu oli minun makuuni liiankin siirappisen imelä, mutta ymmärrän jos se jollekulle nostaa tipan silmään ja palan kurkkuun.

Arvio: 3/5

Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

18. Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

Pidin todella paljon Radgen Berliininpoppelit-trilogiasta, joten ilahduin kun löysin kirjaston uutuushyllystä tämän kirjan. Kirja on kuitenkin aivan toisenlainen kuin palkittu trilogia. Kyseessä on click lit -tyylinen hömppä. Lähes nelikymppinen nainen pelkää sitoutumista ja vaihtaa miestä kuin paitaa. Rakkaus on pelottavaa, seksi kivaa. Ja sitä samaa koko kirja. Loppu on siirappinen ja kaiken seksihurjastelun jälkeen onni löytyy sen yhden ainoan oikean kohtaamisesta. Luin tämän, koska olin kipeä enkä jaksanut nousta sängystä. Normaaliolosuhteissa en tuhlaa aikaa tällaisen aivokuolleen pissislajityypin lukemiseen. Miksi ihmeessä kirjailija, joka osaisi kirjoittaa hauskoja tarinoita, tyytyy kirjoittamaan tällaista pinnallista bimbosontaa? Tämä vissiin sitten myy? Iso pettymys koko kirja.

Arvio: 1/5

Huhtikuu 2010, osa 2

35. Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti

Aika mitäänsanomaton tarina, joka luulee sanovansa paljon pienillä yksityiskohdilla. Aika latteaksi jää kuitenkin. Olisin nuorempana pitänyt tästä enemmän.

Arvio:  2/5

36. Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

Tarinasta on jotenkin vaikea saada otetta. Maailmaan ei kovin hyvin päässyt sisälle.Päähenkilöllä on sama nimi kuin kirjailijalla... hmm. Kaikki vain tapahtui, mitään ei selitetty. En tiedä tästä.

Arvio:3/5

37. Ben Elton: Popcorn

Olen ollut viime aikoina sen verran kyrsiintynyt, että näin aggressiivisen kirjan lukeminen tekee kumman hyvää. Väkivaltaelokuvien ylimielinen ohjaaja joutuu yllättäen itse keskelle tilannetta, joka voisi olla hänen omasta elokuvastaan. Aivan loistava satiiri nykymaailman mielettömyydestä.

Arvio:  3/5

38. Kira Poutanen: Rakkautta au lait

Bimbo opiskelijapimunen lähtee Ranskaan, tapaa tietysti heti täydellisen miehen ja hössöttää pissistyyliin vaatteista ja meikeistä. Miksi mulla on mielikuva, että Poutasen aiemmat kirjat olisivat olleet fiksumpia? Tämä on kai sitä chick lit -tyyliä, jota en koskaan ajatellut alentuvani lukemaan. No, luinpa jostain syystä loppuun tämänkin vähä-älyisen tarinan kuitenkin. Tämän huonompaa kirjaa tuskin tänä vuonna luen.

Arvio:  0/5