58. Anja Snellman: Parvekejumalat
Somaliperheen tytär haluaa tulla suomalaiseksi vapaaksi nuoreksi. Toisaalla suomalainen, liikaakin vapauksia saanut tyttö haluaa kääntyä muslimiksi. Ärsytti somalilasten teennäiset nimet ( Anis, Vanilja, Fenkoli, Räkättirastas...) Muuten kirja kyllä pisti ajattelemaan ja puhui voimakkaasti tasa-arvosta saarnaamatta. Kiinnostava mutta vähän ärsyttävä.
Arvio: 4/5
59. Henning Mankell: Syvyys
Tämä kolahti ja kovaa. En edes varsinaisesti tiedä miksi. Päähenkilö on jotenkin niin hirveä - hirveän kiinnostava ja hämärällä tavalla inhimillinen kaikessa kamaluudessaan ja itsekkyydessään. Itseltään hukassa olevan ihmisen traagisesti päättyvä tarina - valheiden verkko pettää lopulta. Itsekeksityssä todellisuudessa ei voinutkaan elää ja olla. Hieno kuvaus. Hieno ja karmea ja karmiva.
Arvio: 5/5
60. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjeromaani sodan ajoilta. Kirjallisuutta, jossa lukeminen ja kirjallisuus ovat keskeisessä osassa. Tästä olen lukenut netistä, mutta enpä juuri jaksanut innostua tästä kirjasta. Se ei vetänyt mukaansa vaan lähinnä tylsistytti. Meinasin jopa jättää kesken.
Arvio: 2/5
61. Leena Lehtolainen: Henkivartija
Taattua Lehtolaista. Mielellään näitä lukee, vaikka kirjan rakkaustarina olikin todella naiivi ja muutenkin kirja oli vähän epäuskottava. Mutta silti sujuva, nopea- ja helppolukuinen, mukaansatempaava. Ei sortunut sellaiseen omahyväisyyteen mitä kerronta joissain muissa Lehtolaisen kirjoissa. Ilvesteema oli kiva.
Arvio: 3/5
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mankell Henning. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mankell Henning. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. elokuuta 2010
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Tammikuu 2010, osa 1
1. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?
Arvio: 3/5
2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.
Arvio: 3/5
3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
Arvio: 4/5
4. Henning Mankell: Italialaiset kengät
Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.
Arvio: 3/5
5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.
Arvio: 2/5
Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?
Arvio: 3/5
2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.
Arvio: 3/5
3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
Arvio: 4/5
4. Henning Mankell: Italialaiset kengät
Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.
Arvio: 3/5
5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.
Arvio: 2/5
Tunnisteet:
Arvio: 2/5,
Arvio: 3/5,
Arvio: 4/5,
fantasia,
Hassinen Pirjo,
Hosseini Khaled,
Hustvedt Siri,
Kontio Tomi,
Mankell Henning,
ruotsalainen kirjallisuus,
suomalainen kirjallisuus
torstai 19. elokuuta 2010
Toukokuu 2009
21. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Tunnisteet:
Arvio: 1/5,
Arvio: 2/5,
Arvio: 3/5,
Arvio: 5/5,
dekkari,
fantasia,
Karppi Mikko,
Mankell Henning,
Mäki Reijo,
novellikokoelma,
Parhaat lukemani,
ruotsalainen kirjallisuus,
Sinisalo Johanna,
Ullmann Linn
Huhtikuu 2009
16. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.
Arvio: 2/5
17. Henning Mankell: Daisy Sisters
Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?
Arvio: 3/5
18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.
Arvio: 1/5
19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.
Arvio: 3/5
20. Margaret Atwood: Kissansilmä
Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.
Arvio: 2/5
17. Henning Mankell: Daisy Sisters
Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?
Arvio: 3/5
18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.
Arvio: 1/5
19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.
Arvio: 3/5
20. Margaret Atwood: Kissansilmä
Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
Tunnisteet:
Arvio: 1/5,
Arvio: 2/5,
Arvio: 3/5,
Atwood Margaret,
Coelho Paulo,
Hotakainen Kari,
Härkönen Anna-Leena,
Mankell Henning,
ruotsalainen kirjallisuus,
suomalainen kirjallisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)