Rikollisen näkökulmaa: Fossum ja Lapidus

Luin kaksi rikosromaania, joista kumpikaan ei ole täysin tuore:
86. Karin Fossum: Harriet Krohnin murha ja 87. Jens Lapidus: Rahalla saa

      


Fossumin dekkarissa Harriet Krohnin murha ei etsitä murhaajaa, vaan kerrotaan heti, kuinka tavallinen peliongelmainen ylivelkaantunut mies tappaa velkojia pelätessään vanhan naisen. Alkaa pelon ja syyllisyyden kierre, jonka vainolta mies ei pääse pakoon. Aluksi kaikki näyttää hyvältä, mies maksaa velkansa ja ostaa tyttärelleen hevosen, mutta eräänä päivänä poliisi kuitenkin löytää hänet.

Rikosromaani rikollisen näkökulmasta kertoo, kuinka tavallinen epätoivoinen ihminen saattaa umpikujaan ahdettuna tehdä peruuttamattoman teon. Mies ei ole kovin sympaattinen, mutta kovin uskottava ja inhimillinen kuitenkin.

Arvio: 3/5

Rahalla saa -dekkarissa Tukholman alamaailmaa seurataan kolmesta suunnasta. Jorge onnistuu pakenemaan vankilasta ja pakoilemaan poliisia, Mrado on serbimafioso, joka pyörittää kiristysbisneksiään ja katkoo yhteistyöhaluttomien kumppaneiden sormia ja JW on parikymppinen tavistaustainen opiskelija, joka rahoittaa ökyluksuspintaliitobile-elämänsä huumeita myymällä. Pidin siitä, että vaikka tarinan maailma on äärimmäisen maskuliininen ja liikutaan alamaailmassa, raakuuksilla ei silti mässäillä eikä kerronta ole korosteisen alatyylistä tai vastenmielisen sovinistista. Kieli on yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta ei lukijaa aliarvioivaa, ja tätä voisi suositella myös vähän lukeville (mies)lukijoille. Tarina tempaisi mukaansa ja ainoa, mikä hieman tympäisi, oli tuotemerkkien loputon luetteleminen.

Viihdyin tämän parissa paremmin kuin luulin. Luen jatko-osatkin.

Arvio: 4/5

Karin Fossum: Mustat sekunnit

23. Karin Fossum: Mustat sekunnit



Dekkari kadonneesta lapsesta on Fossumin tyylinen, kiva lukea, yllätyksellinen eikä rakenne ole sellainen kuin dekkareissa yleensä. Lukija luulee tietävänsä melko varhain kuka on murhaaja, mutta motiivi ja tekotapa säilyvät yllätyksenä loppuun saakka. Ja saattaahan lopussa yllättää sitten jokin muukin. Fossumin kerronta ja tarinoiden rakenne miellyttävät, kovastikin, mutta ei tämä kuitenkaan mikään erityisen erityinen ole, vaan lähinnä yksi nopeasti hotkaistava dekkari muiden joukossa.

Arvio: 3/5

Karin Fossum: Rakas Poona

1. Karin Fossum: Rakas Poona


Pienessä kyläyhteisössä tapahtuu käsittämätön rikos, joka ei täysin edes ratkea lopussa. Vai ratkeaako sittenkin?

Fossumilla on kyky kertoa arkipäiväisen tuntuisia rikostarinoita ja luoda eläviä henkilöhahmoja. Itse ainakin halusin lopettaa lukemisen siinä vaiheessa, kun käy ilmi, ettei kömpelö ja sympaattinen vanhapoika Gunder saakaan intialaista vaimoaan luokseen. Yleensä tällaiset tarinakuviot ja aikamiespoikareppanat eivät juurikaan onnistu sympatioita herättämään. Lopussa tarinan olisi voinut kääntää niin, että intialaisvaimo olikin vain rahan perässä juokseva onnenonkija. Mutta olin väärässä.

Arvio: 3/5

Karin Fossum: Piru valoa kantaa

70. Karin Fossum: Piru valoa kantaa



Fossumin dekkareissa on kyllä omalaatuiset ja kiehtovat juonet. Tämäkään ei ollut mitään "Ensin tapahtuu murha, sitten sitä tutkitaan ja lopussa murhaaja selviää" -osastoa vaan jotain ihan muuta. Tarinassa kaksi parikymppistä poikaa erehtyy yrittämään aivan väärän mummon ryöstöä, ja loppu on ennalta-arvaamatonta.

Fossum on varmaan uusi suosikkidekkaristini. Huikeaa, miten monta Fossumia onkaan vielä lukematta!

Arvio: 3/5

Viime vuonna luin kaikkiaan 70 kirjaa. Tänä vuonna kirja numero 70 on luettuna jo syyskuussa! :)

Karin Fossum: Ken sutta pelkää

58. Karin Fossum: Ken sutta pelkää



Teki mieli lukea taas dekkari. Tässä tapahtuu murha ja pankkiryöstö, ja epäiltyjen tiet risteävät. Suomalaislähtöisen pahiksen nimi on Erkki Jorma, mikä hieman huvitti.

Tarina on taas kekseliäästi rakennettu ja henkilöt tuntuvat aidoilta. Ehdottomasti luen lisää Fossumia.

Arvio: 3/5

Karin Fossum: Evan katse

56. Karin Fossum: Evan katse



Olen ehkä lukenut tämän aiemmin. Kirja on ilmestynyt vuonna 1995, joten on hyvinkin mahdollista, että olen lukenut tämän kauan sitten.Oudosti muistin joitain yksityiskohtia ja aloin myös nähdä tarinaa päässäni elokuvana. Onkohan tästä tehty elokuva? Voinkohan olla nähnyt sen?

Kirja ilahdutti - täydellistä kesämökkiluettavaa auringon porottaessa ja lintujen liverrellessä. Lennokas ja koukuttava tarina oli yllättävän uskottava ollakseen niin uskomaton, ja rakenne toimi hienosti. Ja jei, olen siis löytänyt uuden dekkaristin, jonka tuotannon haluan lukea. Poliisipäähenkilö vaikuttaa sympaattiselta ja ainakaan toistaiseksi mikään ei ärsytä näissä. Omassa lajissaan onnistunut kirja, jota voi suositella dekkareiden ystäville. Tosin tämä on niin vanha kirja, että dekkareiden ystävät lienevät tämän ahmineet jo aikoja sitten.

Arvio: 4/5

Karin Fossum: Älä katso taaksesi

54. Karin Fossum: Älä katso taaksesi



Luulin, että olen lukenut Fossumia aiemminkin, mutta enpäs näköjään olekaan, ainakaan viimeisen neljän vuoden aikana. Tämähän onkin jo vanha kirja, 90-luvun lopulla julkaistu. Kyseessä on perusdekkari, jossa selvitetään murhaa. Tarina oli mukaansatempaava ja onnistunut eikä ärsyttänyt ollenkaan, kuten marklundit, läckbergit ja slaughterit tuppaavat joskus ärsyttämään. Tai ehkä tämänkin kirjailijan tuotanto tympäisee, jos sitä tarpeeksi lukee? Tarinan kulku oli melko mielikuvituksellinen, mutta epäuskottavuus ei silti häirinnyt. Ehdottomasti luen lisää Fossumia, mukavaa kesäisten sadepäivien lukemista.

Arvio: 3/5