Katherine Pancol: Mimmit 3

1. Katherine Pancol: Mimmit 3



Minulla ei ole Pancolin kirjoista mitään sellaista sanottavaa, mitä en olisi jo sanonut.  Kirjailijan tyyli on omalaatuinen ja ärsyttävä, mutta jokin siinä viehättää, koska aina tartun uusimpaan. Hyvän ja pahan taistelu on melkein kuin sadusta ja henkilöt kovin yksioikoisia, tosin erittäin suuria persoonia. Simppeliä ihmissuhdeviihdettä, jossa on sen verran jännitteitä, että lukemiseen koukuttuu. Saa nähdä vieläkö tämä jatkuu. Ensimmäisessä Mimmit-kirjassa esitellyn Stellan tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen, toisessa osassa alkaneet Hortensen ja Garyn kuviot jäävät taas pahasti kesken. Enköhän lue seuraavankin osan.

Arvio: 2½/5

Katherine Pancol: Mimmit 2

32. Katherine Pancol: Mimmit 2



Jos inhosin Pancolin edellistä Mimmit-kirjaa, mikä ihme sai minut tarttumaan Mimmit 2 -nimiseen teokseen? Nämä Pancolin kirjat ovat kuin isoja meheviä finnejä - todella ärsyttäviä, mutta niin mehukkaita, ettei niistä malta pitää näppejään erossa. Tällainen aikuisten satu on aika erikoinen tekstilaji. Ihmettelen lukijoita, joihin tällainen naiivi rakkaushömppä uppoaa ja silti minä, chick litin ja romanttisen kirjallisuuden inhoaja, luen näitä!

Tässä tarinassa ei ole ollenkaan edellisen kirjan Stellaa, mikä ihmetytti. Yksi eniten ärsyttävistä hahmoista on fantasiahahmo Juniori, koska tarinat kuitenkin sijoittuvat realistiseen ympäristöön, ei mihinkään fantasiamaailmaan. Taas tulee totutusti väärinkäsityksiä rakastavaisten välille, oi ja voi. Tarina jää kesken ja ihmiskohtalot auki, joten eiköhän Mimmit 3 ole jossain vaiheessa tulossa myös. Enkä taida enää luvata olla lukematta sitä...

Arvio: 2/5

Katherine Pancol: Mimmit

75. Katherine Pancol: Mimmit



Suhtaudun Pancolin kirjoihin ristiriitaisesti. Toisaalta pidän niitä lapsekkaina hömppänä, toisaalta jokin niissä kuitenkin viehättää sen verran, että haluan lukea niitä. Tähän kirjaan tartuin lähinnä siksi, että tässä on näemmä osittain samat henkilöhahmot kuin Krokotiili - kilpikonnat - oravat -trilogiassa. Ajattelin, että voisinpa heidän kuulumisiaan vielä yhden kirjan verran lukea.

Minä en pitänyt tästä kirjasta ollenkaan. Alussa kerrotaan toki vanhojen tuttujen elämästä, mutta kaikki jää hyvin irralliseksi eikä näytä liittyvän mihinkään. Pääasiassa tarinassa kuvataan uuden hahmon, Stellan, elämää perheväkivallan varjossa. En yhtään pidä siitä, että perheväkivaltaa kuvataan tällaiseen lapselliseen hömppä-chick lit -sävyyn. Kirjailijalla on kyky tehdä naishahmoistaan harvinaisen ärsyttävän avuttomia nyhveröitä eikä heidän uhriksi alistumisensa onnistu ainakaan minun sympatioitani herättämään. Naisia tekisi mieli vain ravistella - kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu elämästänne! Pääpahis mieshirviö kuvataan järkyttäväksi monsteriksi, joka terrorisoi koko lähiympäristöään, tekee mitä huvittaa ja jolle kukaan ei voi mitään, ei ilmeisesti edes laki. Yksiulotteiset hahmot tekevät tarinasta lähes sadun. Paha on paha eikä sille voi mitään. Hyvä ja kiltti alistuu, ottaa kaiken kuran niskaansa, ei puolustaudu eikä puolusta edes lastaan.

Rahastuksen maku jäi tästä kirjasta. Edellisten kirjojen henkilöt on väkisin ympätty tarinaan täytteeksi, jotta heihin tykästyneet lukijat lukisivat tämänkin. Melkomoista viihdemössöä ja vakavalla aiheella mässäilyä.

Arvio: 1/5

Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin

21. Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin



Luettuani Pancolin edelliset kirjat Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi taisin päättää, etten lue enää tätä kolmatta osaa, mutta toisinaan sitä vain kaipaa hömpähköä, aivot nollaavaa luettavaa. Pancolin kirjoissa olisi hyvinkin aineksia kivahkoiksi lukuromaaneiksi, jolleivat ne löisi niin pahasti yli. Eniten minua ärsyttää yksiulotteiset henkilöhahmot - ylimielinen ja kova on ylimielinen ja kova vailla mitään heikkouksia tai inhimillisyyttä ja alistuva ja nöyrä nöyrtyy ja nöyristelee kerta toisensa jälkeen. Vielä tätäkin enemmän tympäisee realistiseksi tarkoitetussa kirjassa hahmot, jotka ovat kuin fantasiahahmoja, kuten vaikkapa ihmelapsi Juniori, joka esimerkiksi seuraavassa läksyttää äitiään:

"Ei", sanoi Juniori. "Se on kyllä puoli yksi absoluuttisessa ajassa mutta ei puoli yksi paikallista aikaa, koska sinä et ota huomioon valonnopeutta etkä signaalia, jonka valo aikaa laskettaessa välittää... Aikaa ei voi määritellä absoluuttisesti, ja ajan ja aikaa mittaavien signaalien nopeuden välillä on erottamaton yhteys. Se, mitä sinä kutsut ajaksi kun puhut esimerkiksi seinäkellon ajasta, on pelkkää paikallista aikaa. Absoluuttista aikaa eivät koske todellisen ajan rajoitukset. Liikkuva seinäkello ei lyö samaan tahtiin kuin liikkumaton seinäkello. Sorrut samoihin virheisiin kuin Leibnitz ja Poincare. Arvasinhan minä!"

Niin, tämä ihmelapsihan ei ole 15-vuotias, vaan KAKSIvuotias! Lisäksi kyseinen tyyppi osaa lukea ajatuksia. Hoh-hoijjaa...

Kirja on varsin pitkä, 917 sivua, mutta se on nopea- ja helppolukuinen.  Tarina yllättää, viehättää ja ärsyttää rönsyilyllään ja aivan liian monilla henkilöillään sekä useaan kertaan käytetyillä juonenkäänteillään. Kuinkakohan monet täydellisesti toisilleen tarkoitetut rakastavaiset erottaa tarinassa turhantärkeä ylpeys ja väärinkäsitykset. Henkilöt riutuvat ilman toisiaan, koska eivät kykene selvittämään välejään. Tällaisia pareja ovat ainakin Josephine ja Philippe, Hortense ja Gary, Shirley ja Oliver... Kaikkien osalta loppu on tietenkin onnellinen.

En yleensä lue tämäntyyppistä kirjallisuutta, mutta jokin Pancolin tyylissä pienistä ja vähän isommistakin ärsyttävyyksistä huolimatta kuitenkin viehättää, vetää ja vetoaa. En enää päätä, ettenkö lukisi seuraavaakin osaa mikäli sellainen on joskus tulossa.

Ja niin, 1100-luvulta on kuulemma peräisin seuraava viisaus: Jumala loi opettajat ja saatana kollegat. Huvitti.

Arvio: 3-/5

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

3. Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi



Kirja on jatkoa teokselle Krokotiilin keltaiset silmät, jonka muistan lukeneeni noin vuosi sitten ja jonka seurassa muistan viihtyneeni, vaikka se olikin tyylilajiltaan jotain sellaista, mitä en yleensä lue. Tätä jatko-osaa lukiessa henkilökohtainen hömpänsietokykyni ylittyi reippaasti, enkä taida enää lukea kolmatta osaa, jonka pitäisi ilmestyä suomeksi tänä vuonna.

Laaja suku- ja perhetarina Pariisista siis jatkuu ja laajenee taloyhtiönkin tarinaksi. Paha on saanut palkkansa ja kylmä ja ylpeä sisar on passitettu pöpilään. Miljöötä ravistelevat oudot murhat, jotka eivät yli 700-sivuisessa tarinassa kuitenkaan nouse pääosaan. Henkilöt ovat kovin mustavalkoisia tahdottomassa nössöydessään tai omahyväisessä ylimielisyydessään. Loppua kohden juonikuviot käyvät yhä saippuaisemmiksi ja osa tapahtumista on käsittämättömän lapsellisia, samoin välillä kerronta. Katkera vanha nainen noituu ex-miehensä nykyisen vaimon ja onnistuu siinä, pariskunnalle on lähetetty taivaasta ihmelapsi, joka alle yksivuotiaana osaa vaikka mitä, yksi henkilöistä on Britannian kuningattaren tyttärenpoika ja pariskunta on seurustellut vuoden, mutta yhä teitittelee toisiaan? Samoin erään keskeisen henkilön persoonallisuuden täyskäännös ei ole ollenkaan uskottavaa.

Suosittelen viihdyttävien hömppäkirjojen ystäville, ei tämä omassa lajissaan huono ole. Lupasin olla tänä vuonna lukematta kirjoja, joista en pidä, mutta alku ei hyvältä näytä...

Arvio: 2/5

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

7. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät


Lähes 700-sivuinen sukutarina on näppärä ja sujuva, viihdyttävä, muttei liian aivoton, vaikka onkin välillä hieman lässynläähöttöä ja tekosyvällinen. Mutta todella sopivaa ja mukavaa luettavaa leppoisan lauantailorvinnan lomassa. Tarinana ei liian tavanomainen ja henkilökuvauskin on onnistunutta. Asetelma on melko perinteinen - kuvioissa on mukana kaunis ja rikas sisar, joka on luonteeltaan työtävieroksuva ja kylmä sekä vaatimaton ja kömpelö sisar, joka taas on hyväsydäminen, työteliäs ja älykäs. Kummallakin on sitä mitä toiselta puuttuu - toinen tarvitsee rahaa, toinen älyä. Henkilöiden välillä on salaisuuksia ja tarinassa tietty jännite, jonka vuoksi mitä luultavimmin mielenkiinto tarinaa kohtaan säilyy. Tälle on tulossa keväällä jatko-osa suomeksi - mielelläni luen senkin.

Arvio: 3/5