Päivä 30 – Kaikkien aikojen suosikkikirjani

Pitäisikö pystyä nimeämään kaikkien aikojen suosikkikirja? En tiedä, onko se mahdollista. Jos tarkoitetaan kirjaa, joka on seurannut minua lapsuudesta saakka, minun on jälleen kerran hyvin yllätyksettömästi nimettävä L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö.

Yritykseni olla aktiivisempi bloggaaja päättyy nyt totaaliseen kyllästymiseen. 30 päivän kirjahaaste on takana ja todellakin aion pitää taukoa blogista! Vaikka voin tunnustaa kirjoittaneeni kaikki kirjahaasteen tekstit etukäteen joululomalla, en osannut innostua siitä, että joka päivä oli "pakko" kirjautua blogiin ja julkaista jotakin. Olen kuitenkin tammikuun aikana ilahtunut suunnattomasti kaikista kommenteista blogissani. Alan vähitellen oivaltaa interaktiivisen bloggaamisen idean. Hah, olikohan jo aikakin.

Kuukauden kirjakysymykset huomasin hyvin nopeasti itseääntoistaviksi ja siten toimimattomiksi. Monipuolisempia vastauksia olisi saanut esimerkiksi ottamalla kysymyksiin mukaan kirjallisuuden lajit (suosikkidekkari, suosikkirakkaustarina, suosikkilastenkirja, suosikkikauhukirja...), eri maiden kirjallisuuden (suomalainen suosikkikirja, ruotsalainen suosikkikirja, amerikkalainen suosikkikirja...) eri vuosisatojen ja -kymmenten kirjallisuuden (suosikkikirja 1800-luvulta, suosikkikirja 80-luvulta...), miesten ja naisten kirjoittaman kirjallisuuden jne. No, nyt kuitenkin näin.

Seuraavaksi kohti helmikuuta ja kevättä. Lukemattomia kirjoja on lukematta, mahtavaa.

Päivä 29 – Kirja, jota kaikki vihasivat mutta josta minä pidin

Tämä kysymys olisi helpompi toisinpäin - kirja, josta kaikki pitivät, mutta jota minä vihasin. Tiedän, että monet kirjat jakavat mielipiteitä, ja varmaan vahvimmat tarinat ovatkin niitä, joita joko rakastetaan tai vihataan.

En tiedä, mitä tähän pitäisi vastata. Keitä ovat ne kaikki, joihin minun pitäisi omaa kirjallisuusmakuani verrata? No, sanotaan vaikka, että pidän monista klassikoista, jotka monien - ei kaikkien! - mielestä ovat raskaita ja uuvuttavia. Vaikkapa Kalevala on monien mielestä raskas ja mahdoton runomuotoisuutensa vuoksi. Minä pidän Kalevalasta.

Päivä 28 – Paras kirjan nimi

Taas mainitsen kirjan, jonka olen jo maininnut monta kertaa, mutta mielestäni paras kirjan nimi on Ennen päivänlaskua ei voi. Se on kaunis, yllätyksellinen, monitulkintainen, yksi minun suosikkikirjoistani.

Päivä 27 – Yllätyksellisin käännekohta tai loppu

Yllätyksellisiä käännekohtia ja loppuja on lukuisissa kirjoissa. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikissa hyvissä kirjoissa on yllätyksiä. Ennalta-arvaamattomuus on ehdottomasti yksi kriteereistäni erinomaiselle kirjalle. Ensimmäisenä mieleeni tuli Ulla-Lena Lundbergin Jää, jonka käännekohta todella yllätti ja teki kirjasta mieleenpainuvan. Tarina käännekohtineen jäi mieleen pitkäksi aikaa.

Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäni jostakin

Mietin tätä todella pitkään. Mietin edelleen.
Tuntematon sotilas muutti joskus muinoin mielipiteeni siitä, että sotakirjat ovat aina tylsiä, miehille tarkoitettuja ja vain tappamista sisältäviä.
Ennen päivänlaskua ei voi teki minusta scififanin, vaikka aiemmin olin suhtautunut kyseiseen kirjallisuudenlajiin hyvin epäilevästi.
Harry Potterit saivat minut fanittamaan fantasiaa huomattavasti aiempaa enemmän.

Tätähän tässä ei taidettu kysyä, mutta mitään muuta en osaa vastata.

Päivä 25 – Hahmo, kehen samastun parhaiten

Keneen kirjalliseen hahmoon sitten samastuisin? Tätäkin mietin pitkään, koska tiesin, että tähän kysymykseen on olemassa jokin täydellinen vastaus.

Lapsena samastuin etten sanoisi epänormaalin voimakkaasti L.M. Montgomeryn  Uuden Kuun Emilia Starriin tai alunperin  Emily Byrd Starriin. Parikymppisenä samastuin Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä -kirjan päähenkilöön, Astaan. Tämänkin kirjan olen muuten lukenut ainakin viisi kertaa.

Sittemmin olen jotenkin oudosti kokenut samastuvani Liza Marklundin Annika Bengtzoniin, vaikka en pidä ollenkaan koko hahmosta! Mitä tämä sitten minusta kertookaan...

Päivä 24 – Kirja, jonka toivoisin muidenkin lukevan

Toivoisin ylipäätään, että ihmiset, varsinkin nuoret, lukisivat enemmän. En osaa nimetä yhtä yksittäistä kirjaa, joka kaikkien pitäisi lukea, koska ihmiset ovat erilaisia ja mielestäni jokaiselle kirjalle on omat lukijansa. On kammottavan sääli, ettei läheskään kaikille lapsille enää nykyään lueta, ettei kodeissa ole kirjoja eikä koteihin enää tule sanomalehtiä. Ollaan vain netissä, jossa tekstit ovat lyhyitä ja puhekielisiä, tieto sirpaleista. Kaiken pitää olla liikkuvaa kuvaa, välkkyvää viihdettä. Lukutaito ei kehity, mielikuvitus lamaantuu eikä kirjoista osata enää nauttia. Kirjat ovat jotain vanhanaikaista, työläitä raskaita tiiliskiviä, joihin harva viitsii enää tarttua.

Toivoisin muidenkin lukevan.

Päivä 23 – Kirja, jonka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut

Kirjat, jotka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut, löytyvät omasta kirjahyllystäni. Kun kirjaston eräpäivät kolkuttelevat jatkuvasti ovella, on helppo jättää omat kirjani hyllyyn odottamaan sitä pahaa päivää, jolloin kirjastosta ei löydy mitään luettavaa. Tällaista päivää ei vielä ole tullut, vaan minulla on jatkuvasti kirjastosta lainassa 10-30 kirjaa.

En osaa nostaa yhtä omistamaani ja lukematonta kirjaa ylitse muiden, vaan niitä on monta. Mainittakoon vaikkapa Katja Ketun Kätilö, Margaret Atwoodin Herran tarhurit, John Irvingin Vapauttakaa karhut, Riikka Ala-Harjan Maihinnousu ja Kari Hotakaisen Luonnon laki.

Tämän vuoden tavoitteenani on lukea 12 kirjaa omasta kirjahyllystäni.

Päivä 22 – Omistamani suosikkikirja

Toistoa toistoa, taas tulee tähänkin postaukseen toistoa. Omistan viisi Johanna Sinisalon kirjaa, joista siis Ennen päivänlaskua ei voi taitaa olla suosikkini. Muita omistamiani suosikkikirjoja ovat esimerkiksi jo muutaman kerran mainitsemani Anne B. Radgen Berliininpoppelit-trilogia, L.M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia ja Anna-Leena Härkösen Häräntappoase.

Ja mainitsenpa muutaman muunkin kirjahyllystäni löytyvän suosikkikirjan, joista en ole vielä kirjoittanut: Anja Kaurasen Pelon maantiede, Sofi Oksasen Puhdistus, John Irvingin Garpin maailma.

Päivä 21 – Lapsuuteni suosikkikirja

Alan toistaa itseäni näissä vastauksissa, mutta en voi sille mitään, että lapsuuteni ehdoton suosikki on L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö -trilogia. Se vain vaikutti minuun lapsena niin uskomattoman vahvasti. Sen ansiosta kirjoittamisharrastukseni vahvistui, sen ansiosta ymmärsin, mikä on "minun juttuni" tässä maailmassa, ja kaiken tämän pohjalta tein jopa ammatinvalintani. Kyseinen kirjasarja on siis enemmän kuin lapsuuteni suosikkikirja. Se on melkein koko elämäni suunnan osoittanut kirja, niin dramaattiselta ja pateettiselta kuin se kuulostaakin.

Monet pitävät enemmän Montgomeryn luomasta Vihervaaran Annasta kuin runotyttö-Emiliasta. Minäkin olen lukenut myös Anna-kirjat lukuisia kertoja, mutta minulle ne olivat vain kirjoja muiden joukossa. En kokenut päähenkilöä läheiseksi enkä samastunut häneen millään tasolla. En ole myöskään kokenut tarvetta lukea Anna-kirjoja uudestaan aikuisena.

Päivä 20 – Romanttisin kirja, josta pidin

Minä en pidä romanttisista kirjoista. Enää. Teininä romantiikka upposi, nykyään olen aivan liian vanha ja kyyninen... tai sitten vain realisti. Ei jaksa kiinnostaa mitkään siirappiset lirkutukset, lähinnä ne vain ärsyttävät.

Ehkä on kuitenkin pakko tunnustaa, että reilu kymmenen vuotta sitten luin aivan intona Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarjaa. Sarja ei taida olla vieläkään loppunut vaan kirjoja ilmestyy edelleen? Viimeksi olen lukenut kyseisestä sarjasta kirjan Luiden kaiku toukokuussa 2011, mutta en ollut enää lukemastani kovin vaikuttunut. Muistan, että tarina jäi edelleen kesken. Pitäneekin googlettaa, onko sarjassa tuon jälkeen ilmestynyt uutta kirjaa. Voisin vaikka yrittää lukea sitä?

Päivä 19 – Suosikkikirja, josta on tehty elokuva

Monista suosikkikirjoistani on tehty elokuvia, mutta lähes aina elokuva on ollut kirjaan verrattuna pettymys. Ajattelen tämän kysymyksen siten, että mistä suosikkikirjastani on tehty hyvä elokuva, koska useimmista ei ole. Harry Potter -kirjoista tehdyistä elokuvista olen pitänyt. Mielestäni niissä on kivalla tavalla toteutettu tarinan maagisia elementtejä. Samoin muistan lapsena pitäneeni Ronja Ryövärintyttärestä tehdystä elokuvasta.

Päivä 18 – Kirja, johon olin pettynyt

Olen pettynyt moniin kirjoihin, joita muut ovat hehkuttaneet. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin
Mma Ramotswe-kirjat eivät tehneet minuun minkäänlaista vaikutusta. Kaikki puhuivat  ihastuttavista hyvän mielen kirjoista, mutta minusta se, että aikuisille kirjoitetaan hupsuttelevia ja opettavaisia söpöjä pikkutarinoita, on vain lukijan aliarvioimista. Luin muutaman ja luovutin. Olisin ehkä pitänyt näistä lapsena? Tosin kirjojen aiheet eivät taida olla lapsille sopivia.

Suurin pettymys viime vuonna oli ehkä Aki Ollikaisen Nälkävuosi, joka tuntuu olevan monien suosikki. Objektiivisesti ehkä kelpo kirja juu, mutta minusta tarina oli vain ja ainoastaan ankea. Henkilökohtaista vaikutusta se ei valitettavasti tehnyt.

Päivä 17 – Suosikkilainaus suosikkikirjastani

Ei ole olemassa yksiselitteistä suosikkilainausta yksiselitteisestä suosikkikirjasta. Minulla ei ole omassa hyllyssäni esimerkiksi Poikani Keviniä, josta kyllä löytäisin jotakin kovastikin kolahtanutta. Mutta tässä. Ei tämä mikään suosikkilainaus ole, mutta onpahan jotain:

 Auringonsäteet alkavat valua aukiolle kuin lämmin neste. Peikkojen silmäterät ovat niin kapeina että ne ovat melkein olemattomat, ja hiidet kääntyvät ja katoavat onkalon nieluun. Suuri uros heilauttaa kiväärinsä piippiu pienen pienellä taloudellisella eleellä, ja minä ymmärrän.
Pessi on tullut viereeni, sen häntä tärisee ja vavahtelee ja se katsoo ylös minuun, odottaen.
Jossain kaukana kukkuu käki.
Tartun hänen käteensä ja astun sisään.

Ja kirja on nimeltään...

Päivä 16 – Suosikkinaishahmo

Pidän kirjallisuudessa vahvoista naishahmoista. Ensimmäiset esimerkit tulevat mieleen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta: Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär, Anni Polvan Tiina, Pikku naisten Jo, Virva Selja, Viisikon Pauli...
Avuttomat miesten kautta elävät ruikuttajat eivät miellytä.

Larssonin Lisbeth Salander nousi myös mieleeni varsin kiinnostavana naishahmona.

Päivä 15 – Suosikkimieshahmo

Suosikkimieshahmo kirjallisuudessa onkin äärettömän vaikea kysymys! Mietin läpi useita suosikkikirjojani, mutta ei sieltä kukaan erityisemmin nouse esille. Harry Potter? Äh. Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan päähenkilöstä muistaakseni pidin. Muistaakseni... enkä edes muista hänen nimeään!

Olkoon Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja suosikkimieshahmoni.  Hänessä on ainakin paljon sitä kuuluisaa jotain.

Päivä 14 – Suosikkikirja suosikkikirjailijaltani

Johanna Sinisalolta suosikkikirjani taitaa kuitenkin olla se ensimmäinen, kovimmin kolahtanut, Ennen päivänlaskua ei voi. Linnunaivot toki oli myös vaikuttava, samoin pidin uusimmasta, Auringon ytimestä.  Toki myös novellikokoelma Kädettömät kuninkaat teki aikanaan vaikutuksen.  

Lionel Shriverin paras kirja on ehdottomasti Poikani Kevin.

Päivä 13 – Suosikkikirjailijani

Aloitin lukuharrastukseni jo ennen kuin opin lukemaan, ja vuosien myötä suosikkikirjailijoita on tietysti ollut paljon. Jos on pakko valita, niin tällä hetkellä suomalainen suosikkikirjailijani on Johanna Sinisalo. Hän on ollut suomalaisista ykkönen oikeastaan jo monta vuotta. Ulkomainen suosikkikirjailijani on tuoreempi tapaus, Lionel Shriver, josta tuli suosikkini vasta viime vuonna. Nämä elävät ja muuttuvat, nämä suosikkikirjailijat. Ehkä jonain päivänä vielä joku syrjäyttää Sinisalonkin?

Päivä 12 – Kirja, jota rakastin mutten rakasta enää

Eräs varsin tuore uudelleenluettu on Ruohoa lunta, jonka pauloihin jouduin varhaisteini-ikäisenä, mutta jonka lukeminen aikuisena ei väräyttänyt mitään viisareita eikä kolahtanut mihinkään kohtaan. Pari vuotta myöhemmin yläasteen ja lukion välimaastossa rakastin myös Nora Robertsin kirjoja, jotka sittemmin saivat romanttisuudellaan ja imelyydellään minut lähes yrjöämään.

Päivä 11 – Kirja, jota vihasin

Kuluneen viiden vuoden aikana olen antanut arvion 0/5 yhdelle kirjalle: Kira Poutasen Rakkautta au lait. 
Pidin Poutasen Ihana meri -kirjasta, joten minulla oli mennyt täysin ohi se, että hän on alkanut kirjoittaa chick litiä. Chick lit taas on ehkä maailman viimeisin laji, jota haluan lukea. En tiedä, miksi luin Rakkautta au laitin loppuun, koska se ärsytti minua alusta alkaen. Click lit ei vaan ole minua varten.