Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö Tuomas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö Tuomas. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. huhtikuuta 2015

Neljä uudehkoa kotimaista

16. Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä ja muita kirjoituksia

Ihana nähä!

Härkösen kolumnikokoelmat ovat ihan näppäriä välipaloja. Tämäkin on todella nopealukuinen, ihan kiva, mutta ei tehnyt erityistä vaikutusta. Matkalukemisena kirja on mainio, koska se ei vaadi juurikaan keskittymistä. Kolumnit ovat lyhyitä ja tarjoavat viihdykettä, mutta eipä tästä juuri mitään mieleen jäänyt. Suosittelen helppoa ja kepeää lukemista etsiville.

Arvio: 2+/5

17. Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Sauna Paradis

Olen aina pitänyt enemmän tai joskus vähän vähemmänkin Hassisen kirjoista, joten ihan innolla tartuin tähän uusimpaankin. Tarinassa on Anne-niminen kirjailija, jonka vanha lapsuudentuttu Lauri samalta kadulta ei kykene muistamaan lapsuudestaan asioita, jotka haluaisi muistaa. Anne auttaa häntä muistamaan. Molemmilla henkilöillä on tietenkin omat ongelmansa, kipupisteensä, painolastinsa ja lisäksi Anne kirjoittaa kirjaa, joka on myös sisäkertomuksena osana tarinassa ja jossa peilautuu hänen oman elämänsä kipeät ja vaikeat asiat. Pidän kirjailijan tyylistä ja tavasta kirjoittaa, kovastikin. Arjen kuvaus on onnistunutta ja soljuvaa eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mihin suuntaan henkilöt aktiivisesti menevät tai passiivisesti ajautuvat.

Miellyttävä arkinen tarina yllätyksineen, mukavalukuinen, uskottava, mukanaanvievä lukukokemus. Ei mikään järisyttävä tai maailman paras kirja kuitenkaan.

Arvio: 3½/5

18. Patjim Statovki: Kissani Jugoslavia

Kissani Jugoslavia

Olin kuullut paljon hyvää tästä kirjasta enkä joutunut pettymään. Itse asiassa tämä on yksi niistä (harvoista) kirjoista, jonka lukemisen haluaisi aloittaa heti loppuun päästyään uudestaan, jotta vaivaamaan jääneet asiat ehkä selviäisivät paremmin. Kissa- ja käärmesymboliikka kiinnosti kovasti. Onko käärme paha ja kissa hyvä? Ei. Kai? Mitä symboloi käärmeentappo? Isänmurhaa? Kuka tai mikä on puhuva kissa?

Kirja kertoo äidin ja pojan erilaiset tarinat. Kumpikin päätyy maahanmuuttajiksi Suomeen eikä se tee heistä onnellisia. Äidin tarina kiinnosti alussa enemmän, mutta loppua kohden pojan tarina kasvoi kiinnostavammaksi. Hyvä kirja, erottui massasta positiivisesti, uteliaisuutta herättelevä aihe ja kaikin puolin positiivinen lukuelämys. Kirjailija on tavattoman taitava!

Arvio: 4½/5

19. Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Aloittaessani tämän kirjan lukemista mietin, mahtaako mielensäpahoittajan idea olla jo ammennettu tyhjiin. Mutta ehei, kyllä tämä kirja toimii loistavasti. Erityisesti mieli ei pahoitu siitä, että kirja onkin edellisistä poiketen jatkuvajuoninen romaani, mikä on mielestäni erinomainen jatke (vaiko päätös?) mielensäpahoittamiselle.

Mielensäpahoittaja odottaa kuolemaa, tekee testamenttia ja rakentaa arkkua. Kuoleman vastapainona tietenkin myös elämä on hyvin vahvasti läsnä. Päähenkilön viisaudet edelleen hymähdyttävät, hymyilyttävät ja välillä hihityttävätkin. Lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti.

Arvio: 4-/5

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Päivä 15 – Suosikkimieshahmo

Suosikkimieshahmo kirjallisuudessa onkin äärettömän vaikea kysymys! Mietin läpi useita suosikkikirjojani, mutta ei sieltä kukaan erityisemmin nouse esille. Harry Potter? Äh. Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan päähenkilöstä muistaakseni pidin. Muistaakseni... enkä edes muista hänen nimeään!

Olkoon Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja suosikkimieshahmoni.  Hänessä on ainakin paljon sitä kuuluisaa jotain.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tuomas Kyrö: Miniä

66. Tuomas Kyrö: Miniä


Olin jo lähes unohtanut tämän kirjan olemassaolon, kun ajattelin, ettei tätä mistään saa kuitenkaan. No, kirjastostapa sai. Lyhyt ja hauska hyvänmielen tarina siitä, kuinka Sysi-Suomessa asustava mielensä nykyajan hömpötyksistä pahoittava appiukko kohtaa urbaanin city-miniän. Viihdyin, hymyilin ja hymähtelin. Ilahduttava kirja.

Arvio:  4/5

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

40. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike


Mielensäpahoittajan jatko-osa ei kolahda samalla tavalla kuin edeltäjänsä, mutta eihän ne jatko-osat koskaan. Ehkä suurena syynä on sekin, että tarina keskittyy ruokaan, joka on mielestäni äärimmäisen epäkiinnostava aihe. Kannattaa tähän kuitenkin kaikkien mielensäpahoittajien fanien tarttua.

Ps. Elämä on pee-äs.

Arvio: 3/5

maanantai 16. tammikuuta 2012

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

6. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Novellimaisissa luvuissa 80-vuotias mieskertoja tarkkailee arkea ja pahoittaa mielensä 40 kertaa. Luulin, että kirja olisi pelkkää huumoria ja vitsiä, mutta se onkin paljon enemmän: se on uskomaton. Uskomattoman nerokas, osuva ja hauska useammallakin tavalla. Suosittelen kaikille.

Arvio: 4/5