100. Paul Auster: Oraakkeliyö
Milloinkahan viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on alaviitteitä? Romaanin, jossa on alaviitteitä? Niin paljon alaviitteitä, että lukeminen jopa hieman vaikeutui niiden takia? Kirjassa sairas kirjailija kirjoittaa salaperäiseen muistikirjaan kirjaa, joka sitten yllätyksekseni jääkin kesken eikä tarina muutenkaan etene ollenkaan siihen suuntaan, mitä kirjan alku antaa odottaa. Tarina polveilee sinne tänne ja siihen ilmaantuu sivuhenkilöitä, joiden kaikkien funktiot eivät selviä ollenkaan. Kaikki jää auki. Hämmentynyt olo jäi tästä.
Plussaa: Kummallisuus. Täysi ennalta-arvaamattomuus. Austerilla on kyllä ihan oma tyylinsä. Kuvittelin, että tarinasta tulisi faktan ja fiktion, unen ja todellisuuden sekasotku, ja osittain se sitä olikin, muttei ollenkaan niin selvästi ja loogisesti kuin mitä odotin. Jollain kummalla tavalla tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka kuinka moneen erilliseen tarinaan. Luin tämän melko nopeasti, vaikka tämä ei ollut helppolukuinen kirja. Metafiktioiden tasoja on niin paljon, että kaiken avaaminen vaatisi toisen lukukerran. Auster on ehdottomasti kirjailija, jota haluan lukea ja luen lisää.
Miinusta: Ne alaviitteet!
Arvio: 3/5
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
99. Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Kaikki nämä Mma Ramotswe -kirjat ovat ihan samanlaisia: lapsellisia, hyväntahtoisia, herttaisia, simppeleitä, opettavaisia, aivottomia, huvittavia pitkien nimihirviöiden toistelemisineen, viehättäviä, pöhköjä. En osaa tästäkään sanoa mitään uutta, enkä edes tiedä miksi luen näitä. Rehellisesti, tämän taisin lukea siksi, että saisin sadan luetun kirjan rajan paukkumaan vielä tänä vuonna.
Arvio: 2/5
Kaikki nämä Mma Ramotswe -kirjat ovat ihan samanlaisia: lapsellisia, hyväntahtoisia, herttaisia, simppeleitä, opettavaisia, aivottomia, huvittavia pitkien nimihirviöiden toistelemisineen, viehättäviä, pöhköjä. En osaa tästäkään sanoa mitään uutta, enkä edes tiedä miksi luen näitä. Rehellisesti, tämän taisin lukea siksi, että saisin sadan luetun kirjan rajan paukkumaan vielä tänä vuonna.
Arvio: 2/5
maanantai 27. joulukuuta 2010
Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia
98. Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia
Olenkin ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa kouluammuskeluista. No, näköjään onkin. Tämä on yli 600-sivuinen tarina siitä, miten kouluampujasta tuli kouluampuja. Tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ennen ja jälkeen varsinaisen ammuskelun.
Plussaa: Sivumäärästään huolimatta kirja oli nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta kevyt lukea. Aihe on tärkeä ja tarina onnistui olemaan myös melko uskottava, vaikka en uskokaan, että Suomen kouluissa 2000-luvulla ikinä katseltaisiin läpi sormien yhtä järjestelmällistä ja vakavaa koulukiusaamista. Jenkkilän kouluista ei voi tietää. Tarina parani loppua kohden ja onnistui yllättämäänkin lopussa, samalla tavalla kuin edellinen Picoultin kirja, jonka luin.
Miinusta: Aihe on vakava ja synkkä, joten välillä ärsytti se, miten kevyt, viihteellinen ja pinnallinen kirja kuitenkin oli. Ja miksi (nais)lukijoita pitää kosiskella sillä, että jokaiseen tarinaan väkisin ujutetaan jokin lälly siirappinen rakkaustarina? Tässäkin tuomarin ja poliisin lempi oli aivan turha käänne. En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Picoultin kirjasta. Välillä tarina polki turhaan paikallaan ja jännite kasvoi vasta lopussa.
Arvio: 3/5
Olenkin ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa kouluammuskeluista. No, näköjään onkin. Tämä on yli 600-sivuinen tarina siitä, miten kouluampujasta tuli kouluampuja. Tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ennen ja jälkeen varsinaisen ammuskelun.
Plussaa: Sivumäärästään huolimatta kirja oli nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta kevyt lukea. Aihe on tärkeä ja tarina onnistui olemaan myös melko uskottava, vaikka en uskokaan, että Suomen kouluissa 2000-luvulla ikinä katseltaisiin läpi sormien yhtä järjestelmällistä ja vakavaa koulukiusaamista. Jenkkilän kouluista ei voi tietää. Tarina parani loppua kohden ja onnistui yllättämäänkin lopussa, samalla tavalla kuin edellinen Picoultin kirja, jonka luin.
Miinusta: Aihe on vakava ja synkkä, joten välillä ärsytti se, miten kevyt, viihteellinen ja pinnallinen kirja kuitenkin oli. Ja miksi (nais)lukijoita pitää kosiskella sillä, että jokaiseen tarinaan väkisin ujutetaan jokin lälly siirappinen rakkaustarina? Tässäkin tuomarin ja poliisin lempi oli aivan turha käänne. En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Picoultin kirjasta. Välillä tarina polki turhaan paikallaan ja jännite kasvoi vasta lopussa.
Arvio: 3/5
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu
97. Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu
Tarina 1600-luvun Persiasta. Nimetön minäkertoja, nuori tyttö, menettää isänsä ja samalla kaiken, koska naiset ovat miestensä omaisuutta eivätkä voi tietenkään tehdä työtä. Tämä on jonkinlainen selviytymis- ja kasvutarina, joka tuntuu enemmän sadulta kuin todelta.
Plussaa: Ensin ei ollut ja sitten oli. Loistava ensimmäinen virke. Pidin kirjasta. Se oli sujuva ja miellyttävä lukea, sopi hyvin luettavaksi joululoman alkuun. Vaikka kirja kertoi persialaisesta naisesta, se ei silti ollut järkyttävä ja ahdistava, kuten vaikkapa Lasi maitoa, kiitos.
Miinusta: Välillä ärsyttää lukea naisten huonosta asemasta ja kohtelusta, varsinkin kun tietää, että asiat eivät juuri Iranissa ole vuosisatojen aikana muuttuneet. Tarina oli kuitenkin jopa liiankin viihteellinen ja saippuamainen. Se ei jäänyt kaivelemaan eikä juuri pistänyt miettimään, koska se ei tuntunut todelliselta.
Arvio: 3/5
Tarina 1600-luvun Persiasta. Nimetön minäkertoja, nuori tyttö, menettää isänsä ja samalla kaiken, koska naiset ovat miestensä omaisuutta eivätkä voi tietenkään tehdä työtä. Tämä on jonkinlainen selviytymis- ja kasvutarina, joka tuntuu enemmän sadulta kuin todelta.
Plussaa: Ensin ei ollut ja sitten oli. Loistava ensimmäinen virke. Pidin kirjasta. Se oli sujuva ja miellyttävä lukea, sopi hyvin luettavaksi joululoman alkuun. Vaikka kirja kertoi persialaisesta naisesta, se ei silti ollut järkyttävä ja ahdistava, kuten vaikkapa Lasi maitoa, kiitos.
Miinusta: Välillä ärsyttää lukea naisten huonosta asemasta ja kohtelusta, varsinkin kun tietää, että asiat eivät juuri Iranissa ole vuosisatojen aikana muuttuneet. Tarina oli kuitenkin jopa liiankin viihteellinen ja saippuamainen. Se ei jäänyt kaivelemaan eikä juuri pistänyt miettimään, koska se ei tuntunut todelliselta.
Arvio: 3/5
lauantai 18. joulukuuta 2010
Charlaine Harris: Dead to The World
96. Charlaine Harris: Dead to The World
Bill lähtee Peruun, Eric menettää muistinsa, Jason katoaa, Sookie sekoaa Ericiin. Hömppä jatkuu. True Blood -tv-sarja kuulemma jatkuu maaliskuussa, mahtavaa. Uutuuksina tässä kirjassa olivat pahat noidat ja ihmispantterit (vrt. ihmissudet).
Plussaa: Olin kai tietämättäni ikävöinyt tätä maailmaa, koska pidin kirjasta paljon. Luen varmaan seuraavankin osan sarjasta pian, joululoman aikana.
Miinusta: Onhan tämä pöhköä hömppää, mutta enkuksi luettuna toimii.
Arvio: 3/5
Bill lähtee Peruun, Eric menettää muistinsa, Jason katoaa, Sookie sekoaa Ericiin. Hömppä jatkuu. True Blood -tv-sarja kuulemma jatkuu maaliskuussa, mahtavaa. Uutuuksina tässä kirjassa olivat pahat noidat ja ihmispantterit (vrt. ihmissudet).
Plussaa: Olin kai tietämättäni ikävöinyt tätä maailmaa, koska pidin kirjasta paljon. Luen varmaan seuraavankin osan sarjasta pian, joululoman aikana.
Miinusta: Onhan tämä pöhköä hömppää, mutta enkuksi luettuna toimii.
Arvio: 3/5
perjantai 10. joulukuuta 2010
Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille
95. Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille
Olen väsynyt enkä jaksa lukea mitään ajattelutyötä vaativaa, joten Mamma Ramotswe kehiin! Mma jatkaa tutkimuksiaan samaan naiiviin ja opettavaiseen sävyyn kuin kahdessa aiemmassakin kirjassa. En todellakaan ymmärrä, miksi nämä kirjat on kirjastossa luokiteltu jännityskirjoiksi, koska mitään jännittävää näissä ei todellakaan ole.
Plussaa: Naiiviudesta huolimatta tässä kirjasarjassa on jotain hupaisaa ja viehättävää.
Miinusta: Useaan kertaan mainittu lapsellisuus.
Arvio: 3/5
Olen väsynyt enkä jaksa lukea mitään ajattelutyötä vaativaa, joten Mamma Ramotswe kehiin! Mma jatkaa tutkimuksiaan samaan naiiviin ja opettavaiseen sävyyn kuin kahdessa aiemmassakin kirjassa. En todellakaan ymmärrä, miksi nämä kirjat on kirjastossa luokiteltu jännityskirjoiksi, koska mitään jännittävää näissä ei todellakaan ole.
Plussaa: Naiiviudesta huolimatta tässä kirjasarjassa on jotain hupaisaa ja viehättävää.
Miinusta: Useaan kertaan mainittu lapsellisuus.
Arvio: 3/5
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Herbjorg Wassmo: Dinan kirja
94. Herbjorg Wassmo: Dinan kirja
Olen halunnut lukea lisää tältä kirjailijalta siitä lähtien, kun luin Lasi maitoa kiitos -kirjan. Tämä tarina onkin jotain ihan muuta. Se sijoittuu 1800-luvun Norjaan. Dina aiheuttaa lapsena vahingossa äitinsä kuoleman, ja hänestä kasvaa täysin holtiton ja häpeilemätön, yhteiskunnan normeista piittaamaton. Dina on kuin jokin myyttinen satuhahmo, joka elää omassa maailmassaan omilla säännöillään.
Plussaa: Pidin tarinan maailmasta ja viihdyin siellä erittäin hyvin talvisen sunnuntain ja osan itsenäisyyspäivääkin. Norjalaisuudessa on jotain kiehtovaa.
Miinusta: En pitänyt tarinaan ujutetuista raamatunlauseista, vaikka niillä olikin oma merkityksensä. Tarina oli venytetty hieman liian pitkäksi, sillä loppua kohden se hieman lässähti. Onneksi loppu oli kaikkea muuta kuin lälly ja sopi erittäin hyvin tarinaan.
Arvio: 4/5
Olen halunnut lukea lisää tältä kirjailijalta siitä lähtien, kun luin Lasi maitoa kiitos -kirjan. Tämä tarina onkin jotain ihan muuta. Se sijoittuu 1800-luvun Norjaan. Dina aiheuttaa lapsena vahingossa äitinsä kuoleman, ja hänestä kasvaa täysin holtiton ja häpeilemätön, yhteiskunnan normeista piittaamaton. Dina on kuin jokin myyttinen satuhahmo, joka elää omassa maailmassaan omilla säännöillään.
Plussaa: Pidin tarinan maailmasta ja viihdyin siellä erittäin hyvin talvisen sunnuntain ja osan itsenäisyyspäivääkin. Norjalaisuudessa on jotain kiehtovaa.
Miinusta: En pitänyt tarinaan ujutetuista raamatunlauseista, vaikka niillä olikin oma merkityksensä. Tarina oli venytetty hieman liian pitkäksi, sillä loppua kohden se hieman lässähti. Onneksi loppu oli kaikkea muuta kuin lälly ja sopi erittäin hyvin tarinaan.
Arvio: 4/5
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Sami Parkkinen: Self help
93. Sami Parkkinen: Self help
Meillä ei ole mitään muuta sidettä toisiimme kuin yksinäisyyden pelko, ja ilman sitä pelkoa me olisimme täydellisiä petoja. Me unelmoimme toistemme jättämisestä ja riippumattomuudesta, ja näistä unelmista syntyvä syyllisyys saa meidät rukoilemaan anteeksiantoa öiden hitaasti tappavassa yksinäisyydessä.
Kaksi pariskuntaa asuu saman katon alla ja he kaikki ovat aivan sekaisin. Yksi luulee perustavansa jonkin Self Help Centerin ja saavansa sillä asiansa kuntoon. Luin kirjan nopeasti enkä oikein saanut siitä mitään.
Plussaa: Toisen perheen hikikomoritytär oli kiinnostava ja hänestä olisin lukenut mielelläni enemmänkin.
Miinusta: Ei tämä huono kirja ollut, mutta henkilökohtaisesti se ei juurikaan puhutellut ja luulenpa, että unohdan kirjan hyvinkin pian. Tästä ei ole vaan juuri mitään sanottavaa ja se sanookin paljon.
Arvio: 2/5
Meillä ei ole mitään muuta sidettä toisiimme kuin yksinäisyyden pelko, ja ilman sitä pelkoa me olisimme täydellisiä petoja. Me unelmoimme toistemme jättämisestä ja riippumattomuudesta, ja näistä unelmista syntyvä syyllisyys saa meidät rukoilemaan anteeksiantoa öiden hitaasti tappavassa yksinäisyydessä.
Kaksi pariskuntaa asuu saman katon alla ja he kaikki ovat aivan sekaisin. Yksi luulee perustavansa jonkin Self Help Centerin ja saavansa sillä asiansa kuntoon. Luin kirjan nopeasti enkä oikein saanut siitä mitään.
Plussaa: Toisen perheen hikikomoritytär oli kiinnostava ja hänestä olisin lukenut mielelläni enemmänkin.
Miinusta: Ei tämä huono kirja ollut, mutta henkilökohtaisesti se ei juurikaan puhutellut ja luulenpa, että unohdan kirjan hyvinkin pian. Tästä ei ole vaan juuri mitään sanottavaa ja se sanookin paljon.
Arvio: 2/5
perjantai 3. joulukuuta 2010
Lisa Unger: Kauniita valheita
92. Lisa Unger: Kauniita valheita
Miksi lukea kirjoja, joista ei pidä? Jonkinlainen mysteeri kai sekin. Olen väsynyt ja haluan lukea jotain yksinkertaista, mutta tämä oli kyllä niin simppeliä soopaa, että monta kertaa alkoi ärsyttää. Nuori nainen saa tietoonsa sattumalta, että hänen koko elämänsä on ollut valhetta, ja siitä alkaa "kuuma ja yllätyksellinen" jännitysromaani. Pah.
Plussaa: En pitänyt tarinasta, koska se oli aivoton ja yksinkertainen, mutta halusin kuitenkin lukea sen loppuun. Halusin tietää, mitä tapahtuu.
Miinusta: Täysin särmätöntä viihdettä, periamerikkalaista soopaa. Täynnä kliseitä - päähenkilön elämään ilmestyy mies, jonka tarkoitus on vain saada päähenkilöltä tietoja, mutta sitten he tietenkin rakastuvat oikeasti, voi nyyhkis. En yllättynyt mistään, vaan kirja toisti moneen kertaan nähtyjä ratkaisuja. Tarina vilisee tuotemerkkejä, mikä ärsyttää myös. Paetessaan pahiksia päähenkilö tarvitsee puhelimen, pysähtyy ostamaan pienen punaisen Nokian ja siihen tutustuessaan toteaa: Luojalle kiitos Amerikasta. Mitä helvettiä???
Arvio: 1/5
Miksi lukea kirjoja, joista ei pidä? Jonkinlainen mysteeri kai sekin. Olen väsynyt ja haluan lukea jotain yksinkertaista, mutta tämä oli kyllä niin simppeliä soopaa, että monta kertaa alkoi ärsyttää. Nuori nainen saa tietoonsa sattumalta, että hänen koko elämänsä on ollut valhetta, ja siitä alkaa "kuuma ja yllätyksellinen" jännitysromaani. Pah.
Plussaa: En pitänyt tarinasta, koska se oli aivoton ja yksinkertainen, mutta halusin kuitenkin lukea sen loppuun. Halusin tietää, mitä tapahtuu.
Miinusta: Täysin särmätöntä viihdettä, periamerikkalaista soopaa. Täynnä kliseitä - päähenkilön elämään ilmestyy mies, jonka tarkoitus on vain saada päähenkilöltä tietoja, mutta sitten he tietenkin rakastuvat oikeasti, voi nyyhkis. En yllättynyt mistään, vaan kirja toisti moneen kertaan nähtyjä ratkaisuja. Tarina vilisee tuotemerkkejä, mikä ärsyttää myös. Paetessaan pahiksia päähenkilö tarvitsee puhelimen, pysähtyy ostamaan pienen punaisen Nokian ja siihen tutustuessaan toteaa: Luojalle kiitos Amerikasta. Mitä helvettiä???
Arvio: 1/5
lauantai 27. marraskuuta 2010
Laura Lähteenmäki: Mohair
91. Laura Lähteenmäki: Mohair
Tämä on kyllä ihan nuortenkirja, vaikka olikin kirjastossa aikuisten puolella. Abiturientti Petra jättää lukion kesken ja alkaa hengailla isänsä ikäisen miehen kanssa. Enpä taida kuulua tarinan kohderyhmään - olisin pitänyt tästä enemmän parikymppisenä.
Plussaa: Ihan näppärä tarina, nopeasti hotkaistava välipala, joka unohtunee mielestä samantien. Ihan mielelläni tämän luin, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.
Miinusta: Tarinassa ei ole mitään erityistä tai mieleenjäävää. Päähenkilö Petra ei ole miellyttävä ja helposti samastuttava hahmo. Mitään selitystä esim. lukion kesken jättämiselle ei annettu.
Arvio: 2/5
Tämä on kyllä ihan nuortenkirja, vaikka olikin kirjastossa aikuisten puolella. Abiturientti Petra jättää lukion kesken ja alkaa hengailla isänsä ikäisen miehen kanssa. Enpä taida kuulua tarinan kohderyhmään - olisin pitänyt tästä enemmän parikymppisenä.
Plussaa: Ihan näppärä tarina, nopeasti hotkaistava välipala, joka unohtunee mielestä samantien. Ihan mielelläni tämän luin, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.
Miinusta: Tarinassa ei ole mitään erityistä tai mieleenjäävää. Päähenkilö Petra ei ole miellyttävä ja helposti samastuttava hahmo. Mitään selitystä esim. lukion kesken jättämiselle ei annettu.
Arvio: 2/5
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Stephenie Meyer: Aamunkoi
90. Stephenie Meyer: Aamunkoi
Vihdoinkin sain käsiini tämän hömppäsarjan päätösosan. Tällainen romanttinen teini-viihde-rakkaus-hömppä-pehmokauhu-fantasia ei ole se laji, jota yleensä luen, mutta sanotaan, että tajuan hyvin kirjasarjan suosion.
Plussaa: Hyvä, että teinit lukevat! Olisin itsekin rakastanut tätä 13-vuotiaana.
Miinusta: Aikuislukijalle liian siirappista, lapsellista hömppäpömppää.
Arvio: 3/5
Vihdoinkin sain käsiini tämän hömppäsarjan päätösosan. Tällainen romanttinen teini-viihde-rakkaus-hömppä-pehmokauhu-fantasia ei ole se laji, jota yleensä luen, mutta sanotaan, että tajuan hyvin kirjasarjan suosion.
Plussaa: Hyvä, että teinit lukevat! Olisin itsekin rakastanut tätä 13-vuotiaana.
Miinusta: Aikuislukijalle liian siirappista, lapsellista hömppäpömppää.
Arvio: 3/5
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Jodi Picoult: Sisareni puolesta
89. Jodi Picoult: Sisareni puolesta
Kirja alkoi kiinnostaa heti takakannen perusteella: Anna on saanut alkunsa koeputkessa, koska syöpäsairaalle isosiskolle tarvittiin geneettisesti yhteensopiva kudos- ja soluluovuttaja. Murrosikään tultuaan Anna alkaa kyseenalaistaa olemassaolonsa ja sen, onko hänellä itsellään oikeus päättää omasta ruumiistaan.
Plussaa: Kiinnostava, epätavallinen, uskottava aihe. En muista lukeneeni mitään vastaavaa. Vaihtuvat näkökulmat toivat tarinaan paljon erilaisia puolia. Kiinnostavin hahmo oli oikeastaan Annan ja sairaan Katen isoveli Jesse, josta kasvaa kriminaali ongelmanuori. Lukija tajuaa täysin miksi, mutta vanhemmat eivät tunnu sitä ymmärtävän. Kirjan lukee nopeasti, koska haluaa tietää, mitä lopulta tapahtuu... ja loppu kieltämättä onnistuukin yllättämään. Onnistunut ja koukuttava tarina mielestäni. Olen utelias lukemaan lisää tämän kirjailijan kirjoja.
Miinusta: Päähenkilö Anna jäi harmittavan ohueksi hahmoksi eikä hän ollut edes kovin uskottava 13-vuotias. Asianajajan ja edunvalvojan kuviot olivat turhan saippuamaiset.
Arvio: 4/5
Kirja alkoi kiinnostaa heti takakannen perusteella: Anna on saanut alkunsa koeputkessa, koska syöpäsairaalle isosiskolle tarvittiin geneettisesti yhteensopiva kudos- ja soluluovuttaja. Murrosikään tultuaan Anna alkaa kyseenalaistaa olemassaolonsa ja sen, onko hänellä itsellään oikeus päättää omasta ruumiistaan.
Plussaa: Kiinnostava, epätavallinen, uskottava aihe. En muista lukeneeni mitään vastaavaa. Vaihtuvat näkökulmat toivat tarinaan paljon erilaisia puolia. Kiinnostavin hahmo oli oikeastaan Annan ja sairaan Katen isoveli Jesse, josta kasvaa kriminaali ongelmanuori. Lukija tajuaa täysin miksi, mutta vanhemmat eivät tunnu sitä ymmärtävän. Kirjan lukee nopeasti, koska haluaa tietää, mitä lopulta tapahtuu... ja loppu kieltämättä onnistuukin yllättämään. Onnistunut ja koukuttava tarina mielestäni. Olen utelias lukemaan lisää tämän kirjailijan kirjoja.
Miinusta: Päähenkilö Anna jäi harmittavan ohueksi hahmoksi eikä hän ollut edes kovin uskottava 13-vuotias. Asianajajan ja edunvalvojan kuviot olivat turhan saippuamaiset.
Arvio: 4/5
Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa
88. Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa
"Elämänmakuiset" Afrikka-tarinat ovat ilmeisesti muotia? Tämä on Mma Ramotswen tyylinen tarina edistyksellisestä naisesta, joka ansaitsee rahaa leipomalla kakkuja ja kuuntelemalla samalla asiakkaitten murheita. Melko simppeliä, mutta ei niin simppeliä, että pitäisi jättää lukematta. Dialogi on kyllä välillä turhan selittelevää ja osoittelevaa. "Eihän me muuten näin puhuttaisi, mutta kun lukijalle pitää selittää, mistä on kyse." Tällainen olo tulee. Dialogin yleisin sana on "eh" - mitä se lieneekään alkuperäiskielellä. Tarinassa on jopa vuoropuhelu:
- Eh?
-Eh!
Plussaa: Afrikasta on kiinnostava lukea. Oppiikin jotain, kuten sen, että joissain Afrikan maissa naimisiin menevän tytön vanhemmat maksavat pojan vanhemmille, ja joissain maissa asia on täysin päinvastoin. Osa henkilöistä oli ihan hauskoja. Ihan luettava kirja, mutta ei erityinen.
Miinusta: Pinnallisuus ja naiivius - ikäviäkin asioita mainittiin, esim. naisten ympärileikkaus ja hiv, mutta ne sivuutettiin nopeasti, ikään kuin lakaistiin maton alle. Kirja tuskin jää mieleen.
Arvio: 3/5
"Elämänmakuiset" Afrikka-tarinat ovat ilmeisesti muotia? Tämä on Mma Ramotswen tyylinen tarina edistyksellisestä naisesta, joka ansaitsee rahaa leipomalla kakkuja ja kuuntelemalla samalla asiakkaitten murheita. Melko simppeliä, mutta ei niin simppeliä, että pitäisi jättää lukematta. Dialogi on kyllä välillä turhan selittelevää ja osoittelevaa. "Eihän me muuten näin puhuttaisi, mutta kun lukijalle pitää selittää, mistä on kyse." Tällainen olo tulee. Dialogin yleisin sana on "eh" - mitä se lieneekään alkuperäiskielellä. Tarinassa on jopa vuoropuhelu:
- Eh?
-Eh!
Plussaa: Afrikasta on kiinnostava lukea. Oppiikin jotain, kuten sen, että joissain Afrikan maissa naimisiin menevän tytön vanhemmat maksavat pojan vanhemmille, ja joissain maissa asia on täysin päinvastoin. Osa henkilöistä oli ihan hauskoja. Ihan luettava kirja, mutta ei erityinen.
Miinusta: Pinnallisuus ja naiivius - ikäviäkin asioita mainittiin, esim. naisten ympärileikkaus ja hiv, mutta ne sivuutettiin nopeasti, ikään kuin lakaistiin maton alle. Kirja tuskin jää mieleen.
Arvio: 3/5
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Jo Nesbo: Kukkulan kuningas
87. Jo Nesbo: Kukkulan kuningas
Enpäs ole tiennyt, että head hunter on suomeksi pääkallonmetsästäjä. Kuulostaa hölmöltä ja lienee vain tämän kirjan juttu. Pidin tästä enemmän kuin aiemmin lukemistani Nesbon kirjoista. Juoni veti heti mukaansa enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Omassa lajissaan onnistunut kirja - hyvä trilleri. Tuli jopa Larssonin trilogia mieleen.
Plussaa: Päähenkilö on kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostava hahmo: Ylimielinen mutta pohjimmiltaan epävarma. Itsekäs paskiainen, jolle ensin toivoo käyvän huonosti ja josta sitten alkaa kuitenkin jollain tavalla pitää. Monimutkainen ja koukuttava juoni, joka onnistuu yllättämään vielä loppupuolellakin. Mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää.
Miinusta: Juoni on kuitenkin ihan naurettavan epäuskottava. En haluaisi nähdä tätä elokuvana, koska se olisi Jack Bauer -tyylistä väkivaltaista action-melskausta.
Arvio: 4/5
Enpäs ole tiennyt, että head hunter on suomeksi pääkallonmetsästäjä. Kuulostaa hölmöltä ja lienee vain tämän kirjan juttu. Pidin tästä enemmän kuin aiemmin lukemistani Nesbon kirjoista. Juoni veti heti mukaansa enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Omassa lajissaan onnistunut kirja - hyvä trilleri. Tuli jopa Larssonin trilogia mieleen.
Plussaa: Päähenkilö on kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostava hahmo: Ylimielinen mutta pohjimmiltaan epävarma. Itsekäs paskiainen, jolle ensin toivoo käyvän huonosti ja josta sitten alkaa kuitenkin jollain tavalla pitää. Monimutkainen ja koukuttava juoni, joka onnistuu yllättämään vielä loppupuolellakin. Mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää.
Miinusta: Juoni on kuitenkin ihan naurettavan epäuskottava. En haluaisi nähdä tätä elokuvana, koska se olisi Jack Bauer -tyylistä väkivaltaista action-melskausta.
Arvio: 4/5
lauantai 6. marraskuuta 2010
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
86. Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.
Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.
Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?
Arvio: 4/5
Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.
Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.
Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?
Arvio: 4/5
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Juba: Frank viettelysten vaunussa
85. Juba: Frank viettelysten vaunussa
Luin tämän vain siksi, koska olen suuri Viivi ja Wagner -fani. Ja juu, samanlaista oli huumori ja absurdius tässä. En osaa tarkemmin analysoida sarjakuvaa, kun lukukokemukseni genrestä on niin vähäistä. Mutta pidin tästä.
Arvio: 3/5
Luin tämän vain siksi, koska olen suuri Viivi ja Wagner -fani. Ja juu, samanlaista oli huumori ja absurdius tässä. En osaa tarkemmin analysoida sarjakuvaa, kun lukukokemukseni genrestä on niin vähäistä. Mutta pidin tästä.
Arvio: 3/5
Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
84. Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
Perusdekkari aloittelevan poliisin näkökulmasta. Kirjassa ei ollut mitään vikaa, mutta silti se ei tempaissut mukaansa. Luin tätä usean päivän aikana erittäin pienissä erissä... Eipä vaan jaksanut innostaa tämä tarina.
Plussaa: Kirjailijan tapa kuvata asioita, esim. syksyä, miellytti. Loppujen lopuksi kirjan juonikin oli aika kekseliäs. En vaan tainnut itse olla sopivassa vireessä juuri tämän kirjan lukemiseen?
Miinusta: Tarina alkoi jotenkin hidastempoisesti ja tylsästi. En millään meinannut jaksaa innostua tästä, vaikka loppujen lopuksi kirjassa ei ollut mitään vikaa. Juoni oli nokkela, mutta epäuskottava.
Arvio: 2/5
Perusdekkari aloittelevan poliisin näkökulmasta. Kirjassa ei ollut mitään vikaa, mutta silti se ei tempaissut mukaansa. Luin tätä usean päivän aikana erittäin pienissä erissä... Eipä vaan jaksanut innostaa tämä tarina.
Plussaa: Kirjailijan tapa kuvata asioita, esim. syksyä, miellytti. Loppujen lopuksi kirjan juonikin oli aika kekseliäs. En vaan tainnut itse olla sopivassa vireessä juuri tämän kirjan lukemiseen?
Miinusta: Tarina alkoi jotenkin hidastempoisesti ja tylsästi. En millään meinannut jaksaa innostua tästä, vaikka loppujen lopuksi kirjassa ei ollut mitään vikaa. Juoni oli nokkela, mutta epäuskottava.
Arvio: 2/5
maanantai 25. lokakuuta 2010
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
83. Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
Lapsille sopiva satu lapsille sopimattomista aiheista. En oikein ymmärrä näiden kirjojen suosiota enkä kohderyhmää. Hyvikset ovat niin hyviä ja pahikset pahoja ja paha saa aina palkkansa. Mamma Ramotswe tekee söpöjä pikku tutkimuksiaan, Ramostwen tuleva aviomies adoptoi mammalta kysymättä orpokodista pari lasta ja mamma vaan nauraa, että onpas hyväsydäminen mies ja nyt meillä on sitten lapsiakin. Hoh hoijjaa...
Plussaa: Sopivan aivotonta junalukemista. Luen näitä varmaan lisääkin sitten, kun taas kaipaan jotain tällaista luettavaa: vilpitöntä ja herttaista, lapsellista, aivotonta.
Miinusta: Niin naiivia, että menee lukijan aliarvioimiseksi. Toisaalta en ymmärräkään kohderyhmää?
Arvio: 2/5
Lapsille sopiva satu lapsille sopimattomista aiheista. En oikein ymmärrä näiden kirjojen suosiota enkä kohderyhmää. Hyvikset ovat niin hyviä ja pahikset pahoja ja paha saa aina palkkansa. Mamma Ramotswe tekee söpöjä pikku tutkimuksiaan, Ramostwen tuleva aviomies adoptoi mammalta kysymättä orpokodista pari lasta ja mamma vaan nauraa, että onpas hyväsydäminen mies ja nyt meillä on sitten lapsiakin. Hoh hoijjaa...
Plussaa: Sopivan aivotonta junalukemista. Luen näitä varmaan lisääkin sitten, kun taas kaipaan jotain tällaista luettavaa: vilpitöntä ja herttaista, lapsellista, aivotonta.
Miinusta: Niin naiivia, että menee lukijan aliarvioimiseksi. Toisaalta en ymmärräkään kohderyhmää?
Arvio: 2/5
Pertti Jarla: Fingerpori 2
82. Pertti Jarla: Fingerpori 2
Osa jutuista toimi ja hihitytti, osa taas oli ihan diu-dau. Tämä on kuitenkin sitä sarjakuvan lajia, jota viitsin ja haluan lukea. Kuvitettu homonymia nappaa toistaiseksi.
Arvio: 3/5
Osa jutuista toimi ja hihitytti, osa taas oli ihan diu-dau. Tämä on kuitenkin sitä sarjakuvan lajia, jota viitsin ja haluan lukea. Kuvitettu homonymia nappaa toistaiseksi.
Arvio: 3/5
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Juba: Viivi ja Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään
81. Juba: Viivi ja Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään
Viivi ja Wagner oli aivan ykkössuosikkini noin kymmenen vuotta sitten. Nykyään sarjakuvasta on kadonnut jotain - ehkä uutuudenviehätys ja vitsien tuoreus? Tämä oli kuitenkin hulvaton ja pisti hihityttämään. Hyvä kokoelma. Stripit ovat vuosilta 2007 - 08.
Arvio: 4/5
Viivi ja Wagner oli aivan ykkössuosikkini noin kymmenen vuotta sitten. Nykyään sarjakuvasta on kadonnut jotain - ehkä uutuudenviehätys ja vitsien tuoreus? Tämä oli kuitenkin hulvaton ja pisti hihityttämään. Hyvä kokoelma. Stripit ovat vuosilta 2007 - 08.
Arvio: 4/5
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann
80. Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann
Mary Swann on miehensä murhaamana kuollut, oppimaton ja sivistymätön maalaisvaimo, joka elämänsä aikana kirjoitti muutaman kömpelön runon. Myöhemmin tutkija, elämäkertakirjailija, kirjastonhoitaja ja kustantaja haluavat kukin tahollaan nähdä hänessä suuren runoilijan. Kirja on parodia, ja lukijalle paljastuu vähitellen, että Swannin suuruus ja suurenmoisuus on todellakin vain näiden neljän henkilön pään sisällä ja jopa Swannin runot ovat osaksi heidän itsensä keksimiä.
Plussaa: Kirjan rakenne on onnistunut ja mielenkiinnon yllä pitävä, lukuun ottamatta viimeistä osaa, joka on kirjoitettu elokuvakäsikirjoituksen muotoon. Ratkaisu ei mielestäni ole paras mahdollinen. Kirjan komiikka on hyvin hienovaraista. Kirjan tyyli miellyttää ja pidin lukukokemuksesta.
Tämä oli huomattavasti kiinnostavampi kuin se kotiäidin tilkkutäkkihössötys, jonka viimeksi luin Shieldsiltä...
Miinusta: Odotin kovasti viimeistä osaa, Swann-symposiumia, ja siinä onkin koomisia piirteitä... mutta elokuvakäsikirjoituksen muoto ei ollut onnistunut ja tarina hieman lässähti lopussa.
Arvio: 3/5
Mary Swann on miehensä murhaamana kuollut, oppimaton ja sivistymätön maalaisvaimo, joka elämänsä aikana kirjoitti muutaman kömpelön runon. Myöhemmin tutkija, elämäkertakirjailija, kirjastonhoitaja ja kustantaja haluavat kukin tahollaan nähdä hänessä suuren runoilijan. Kirja on parodia, ja lukijalle paljastuu vähitellen, että Swannin suuruus ja suurenmoisuus on todellakin vain näiden neljän henkilön pään sisällä ja jopa Swannin runot ovat osaksi heidän itsensä keksimiä.
Plussaa: Kirjan rakenne on onnistunut ja mielenkiinnon yllä pitävä, lukuun ottamatta viimeistä osaa, joka on kirjoitettu elokuvakäsikirjoituksen muotoon. Ratkaisu ei mielestäni ole paras mahdollinen. Kirjan komiikka on hyvin hienovaraista. Kirjan tyyli miellyttää ja pidin lukukokemuksesta.
Tämä oli huomattavasti kiinnostavampi kuin se kotiäidin tilkkutäkkihössötys, jonka viimeksi luin Shieldsiltä...
Miinusta: Odotin kovasti viimeistä osaa, Swann-symposiumia, ja siinä onkin koomisia piirteitä... mutta elokuvakäsikirjoituksen muoto ei ollut onnistunut ja tarina hieman lässähti lopussa.
Arvio: 3/5
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
79. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Tarina on hyvinkin taitava ja tarkkaan harkittu. Ihmisen julmuutta vastenmielisimmillään. Objektiivisesti hyvä kirja, subjektiivisesti... en tiedä. En oikeasti tiedä pidinkö tästä vai en, ja jos en, niin miksi en. Voisiko sanoa, että tarina on liian laskelmoitu herättämään tunteita ja olemaan koskettava?
Plussaa: Taitavuus sekä tekstissä että rakenteessa, Afrikka, näkökulmien vaihtuminen, herättää varmasti monissa tunteita.
Miinusta: Jokin tökkii - liian laskelmoitua?
Arvio: 3/5
Tarina on hyvinkin taitava ja tarkkaan harkittu. Ihmisen julmuutta vastenmielisimmillään. Objektiivisesti hyvä kirja, subjektiivisesti... en tiedä. En oikeasti tiedä pidinkö tästä vai en, ja jos en, niin miksi en. Voisiko sanoa, että tarina on liian laskelmoitu herättämään tunteita ja olemaan koskettava?
Plussaa: Taitavuus sekä tekstissä että rakenteessa, Afrikka, näkökulmien vaihtuminen, herättää varmasti monissa tunteita.
Miinusta: Jokin tökkii - liian laskelmoitua?
Arvio: 3/5
lauantai 2. lokakuuta 2010
Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com
78. Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com
Luin tämän tietysti työn vuoksi. Olen lukenut tämän pari kertaa ennenkin, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla ainakin 7-8 vuotta.
Plussaa: Lehtinen kirjoittaa vetävästi ja mielestäni hyvinkin nuoriin vetoavasti. Teksti lienee uskottavaa myös nuorten näkökulmasta, vaikka onkin melko "hyvää" kieltä.
Miinusta: Tarina on hassusti vanhentunut - päähenkilö ei ole koskaan kuullutkaan internetistä eikä osaa luoda itselleen sähköpostiosoitetta. Sivuhenkilön uusi kännykkä on kova juttu. Nykyteineiltä tällainen saattaa viedä lukuhalut? Otsikko on varmaan 90-luvulla ollut todella vetävä.
Luin tämän tietysti työn vuoksi. Olen lukenut tämän pari kertaa ennenkin, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla ainakin 7-8 vuotta.
Plussaa: Lehtinen kirjoittaa vetävästi ja mielestäni hyvinkin nuoriin vetoavasti. Teksti lienee uskottavaa myös nuorten näkökulmasta, vaikka onkin melko "hyvää" kieltä.
Miinusta: Tarina on hassusti vanhentunut - päähenkilö ei ole koskaan kuullutkaan internetistä eikä osaa luoda itselleen sähköpostiosoitetta. Sivuhenkilön uusi kännykkä on kova juttu. Nykyteineiltä tällainen saattaa viedä lukuhalut? Otsikko on varmaan 90-luvulla ollut todella vetävä.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Ian McEwan: Sementtipuutarha
77. Ian McEwan: Sementtipuutarha
Neljä sisarusta jää vanhempien kuoleman jälkeen asumaan keskenään isoon taloon. Viranomaisia ja lastenkotia pelkäävät sisarukset eivät kerro äidin kuolemasta kenellekään, vaan valavat hänet kellarissa sementtiin. Tarinassa oli alusta saakka outo jännite, joka sai odottamaan, että jotain kamalaa tapahtuu. En olisi ihmetellyt, vaikka kaikki sisarukset olisivat kuolleet tarinan lopussa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin tarinan fiilis muistutti hieman Virgin Suisides - romaania.
Plussaa: Taitava ja mieleenjäävä, erikoinen ja hämäävä, hämmentävä. Haluan lukea tämän joskus uudestaan.
Miinusta: Kirja oli todella lyhyt, vain 134 sivua. Olisikohan teemasta saanut enemmänkin irti? Vai olisivatko lisäsivut vain pilanneet tarinan tiiviyden?
Arvio: 4/5
Neljä sisarusta jää vanhempien kuoleman jälkeen asumaan keskenään isoon taloon. Viranomaisia ja lastenkotia pelkäävät sisarukset eivät kerro äidin kuolemasta kenellekään, vaan valavat hänet kellarissa sementtiin. Tarinassa oli alusta saakka outo jännite, joka sai odottamaan, että jotain kamalaa tapahtuu. En olisi ihmetellyt, vaikka kaikki sisarukset olisivat kuolleet tarinan lopussa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin tarinan fiilis muistutti hieman Virgin Suisides - romaania.
Plussaa: Taitava ja mieleenjäävä, erikoinen ja hämäävä, hämmentävä. Haluan lukea tämän joskus uudestaan.
Miinusta: Kirja oli todella lyhyt, vain 134 sivua. Olisikohan teemasta saanut enemmänkin irti? Vai olisivatko lisäsivut vain pilanneet tarinan tiiviyden?
Arvio: 4/5
torstai 23. syyskuuta 2010
Marko Leino: Syytön
76. Marko Leino: Syytön
Kirjan alussa luuserisikapikkurikollinen on melko epäkiinnostava hahmo - syrjäytynyt sika tavalla, joka ei ole edes ärsyttävää tai huvittavaa. Ajattelin jopa hetken jättää kirjan kesken. Keskellä tarinaa olevat 70-luvulla lähetetyt kirjeet herättivät jonkinlaisen kiinnostuksen - lukija haluttiin selvästi johtaa harhaan ajattelemaan, että kirjeet olisivat luuseripäähenkilölle. Kaikenlaista tapahtuu, murhia myöten. Kyllähän tämän luki. Kuuluu osastolle "ihan ok".
Plussaa: Kertojan epäluotettavuus. Kuka onkaan hullu ja kuka ei? Kenelle kirjeet on tarkoitettu? Kirjan kerronta rakentuu lopulta onnistuneesti.
Miinusta: Päähenkilö on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, vaikka hänen taustaansa valaistaankin. Kirja ei herärä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Aika yhdentekevä.
Arvio: 2/5
Kirjan alussa luuserisikapikkurikollinen on melko epäkiinnostava hahmo - syrjäytynyt sika tavalla, joka ei ole edes ärsyttävää tai huvittavaa. Ajattelin jopa hetken jättää kirjan kesken. Keskellä tarinaa olevat 70-luvulla lähetetyt kirjeet herättivät jonkinlaisen kiinnostuksen - lukija haluttiin selvästi johtaa harhaan ajattelemaan, että kirjeet olisivat luuseripäähenkilölle. Kaikenlaista tapahtuu, murhia myöten. Kyllähän tämän luki. Kuuluu osastolle "ihan ok".
Plussaa: Kertojan epäluotettavuus. Kuka onkaan hullu ja kuka ei? Kenelle kirjeet on tarkoitettu? Kirjan kerronta rakentuu lopulta onnistuneesti.
Miinusta: Päähenkilö on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, vaikka hänen taustaansa valaistaankin. Kirja ei herärä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Aika yhdentekevä.
Arvio: 2/5
lauantai 18. syyskuuta 2010
Charlaine Harris: Club Dead
75. Charlaine Harris: Club Dead
True Blood -fanille sopivaa luettavaa, vaikka ensimmäisen osan jälkeen tv-sarjalla ja kirjoilla ei olekaan ollut paljon yhteistä. Erittäin sopivaa luettavaa englanniksi - yksinkertaista, mutta ei niin simppeliä, että alkaisi ärsyttää. Tämä on sarjan kolmas osa ja tietty kaava alkaa näkyä: Joku on pulassa, Sookie tulee ja pelastaa... Hömppää-pömppää.
Plussaa: Ilman tv-sarjaa en olisi löytänyt näitä kirjoja, joiden lukemisesta kuitenkin pidän. Varsinkin englanniksi luettuna tämä toimii.
Miinusta: Onhan tämä kuitenkin melkoista hömppää. Sookie joutuu jatkuvasti niin hirveän väkivallan uhriksi, että homma alkaa tuntua naurettavalta. Milloin mikäkin "were" hyökkää ja raatelee tai hakkaa Sookien puolikuoliaaksi... En myöskään jää koukkuun näihin sillä tavalla, että haluaisin heti ahmia koko sarjan, josta kahdeksan ensimmäistä osaa odottaa kirjahyllyssä... Yksi kirja silloin tällöin riittää varsin hyvin.
Arvio: 3/5
True Blood -fanille sopivaa luettavaa, vaikka ensimmäisen osan jälkeen tv-sarjalla ja kirjoilla ei olekaan ollut paljon yhteistä. Erittäin sopivaa luettavaa englanniksi - yksinkertaista, mutta ei niin simppeliä, että alkaisi ärsyttää. Tämä on sarjan kolmas osa ja tietty kaava alkaa näkyä: Joku on pulassa, Sookie tulee ja pelastaa... Hömppää-pömppää.
Plussaa: Ilman tv-sarjaa en olisi löytänyt näitä kirjoja, joiden lukemisesta kuitenkin pidän. Varsinkin englanniksi luettuna tämä toimii.
Miinusta: Onhan tämä kuitenkin melkoista hömppää. Sookie joutuu jatkuvasti niin hirveän väkivallan uhriksi, että homma alkaa tuntua naurettavalta. Milloin mikäkin "were" hyökkää ja raatelee tai hakkaa Sookien puolikuoliaaksi... En myöskään jää koukkuun näihin sillä tavalla, että haluaisin heti ahmia koko sarjan, josta kahdeksan ensimmäistä osaa odottaa kirjahyllyssä... Yksi kirja silloin tällöin riittää varsin hyvin.
Arvio: 3/5
torstai 9. syyskuuta 2010
Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
74. Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
Tätä kirjaa et unohda ikinä lukee takakannessa. Se on paljon luvattu, mutta varmasti monelle lukijalle totta. Ahdistavan kirjasta tekee se, että se ei ole fiktiota - tai vaikka tarina olisikin, teema ei ole. Ihmiskauppa on totta. Seksiorjuus on totta. Tarina on 15-vuotiaan ihmiskaupan uhriksi joutuneen liettualaistytön "selviytymistarina". Itse en ymmärrä, miten todellisuudessa kirjan kuvaamista kokemuksista kukaan voisi selviytyä. Vähintään mielenterveyden luulisi olevan entinen.
Plussaa: Tärkeä kirja, kuten takakannessakin lukee. Turha kuvitella, että maailma on mikään onnela. Ihmisten pitää tietää ja tiedostaa ne hirveydet, joita tässä maailmassa tapahtuu.
Miinusta: Miinuksena plussan kääntöpuoli - en halua lukea kirjoja ahdistuakseni ja tämä ei ollut aiheeltaan mikään miellyttävä lukukokemus. Seuraavaksi haluan lukea jotain kepeää. En kuitenkaan siksi, että unohtaisin tämän.
En ole lukenut muita Wassmon kirjoja. Ehkä pitäisi?
Arvio: 4/5
Tätä kirjaa et unohda ikinä lukee takakannessa. Se on paljon luvattu, mutta varmasti monelle lukijalle totta. Ahdistavan kirjasta tekee se, että se ei ole fiktiota - tai vaikka tarina olisikin, teema ei ole. Ihmiskauppa on totta. Seksiorjuus on totta. Tarina on 15-vuotiaan ihmiskaupan uhriksi joutuneen liettualaistytön "selviytymistarina". Itse en ymmärrä, miten todellisuudessa kirjan kuvaamista kokemuksista kukaan voisi selviytyä. Vähintään mielenterveyden luulisi olevan entinen.
Plussaa: Tärkeä kirja, kuten takakannessakin lukee. Turha kuvitella, että maailma on mikään onnela. Ihmisten pitää tietää ja tiedostaa ne hirveydet, joita tässä maailmassa tapahtuu.
Miinusta: Miinuksena plussan kääntöpuoli - en halua lukea kirjoja ahdistuakseni ja tämä ei ollut aiheeltaan mikään miellyttävä lukukokemus. Seuraavaksi haluan lukea jotain kepeää. En kuitenkaan siksi, että unohtaisin tämän.
En ole lukenut muita Wassmon kirjoja. Ehkä pitäisi?
Arvio: 4/5
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Pauliina Susi: Pyramidi
73. Pauliina Susi: Pyramidi
Tarinan alussa vietävissä olevan kaupankassaressukkatyttönen houkutellaan mukaan verkostomarkkinointiin. Alku onnistuu herättämään mielenkiinnon ja aloin odottaa, miten päähenkilö Sinille käy. Kakkososassa näkökulma kuitenkin muuttuu - jostain tyhjästä ilmaantuu pelastava prinssi mikälie auttamaan päähenkilöä ja tarinaa aletaan kertoa hänen näkökulmastaan. Samalla tarina jotenkin lässähtää, muuttuu epäuskottavaksi ja ei-niin-kiinnostavaksi enää. Loppu kääntää kaiken päälaelleen. Pahisperheen jäsenten nimet (Anna, Anto ja Otto) taitavat olla tarkkaan harkitut.
Plussaa: Ennalta-arvaamattomuus - alussa ei voi mitenkään ennustaa tai arvata loppua. Irman lähettämien postikorttien myötä totuus alkaa vasta valjeta.
Miinusta: Tarina lässähtää kakkososassa. Tietty epäuskottavuus häiritsee ja varsinkin Sini on niin epälooginen hahmo, että olisi aiemmin pitänyt osata epäillä jotain.
Haluan lukea lisää Pauliina Sutta (vai Susia?).
Arvio: 2/5
Tarinan alussa vietävissä olevan kaupankassaressukkatyttönen houkutellaan mukaan verkostomarkkinointiin. Alku onnistuu herättämään mielenkiinnon ja aloin odottaa, miten päähenkilö Sinille käy. Kakkososassa näkökulma kuitenkin muuttuu - jostain tyhjästä ilmaantuu pelastava prinssi mikälie auttamaan päähenkilöä ja tarinaa aletaan kertoa hänen näkökulmastaan. Samalla tarina jotenkin lässähtää, muuttuu epäuskottavaksi ja ei-niin-kiinnostavaksi enää. Loppu kääntää kaiken päälaelleen. Pahisperheen jäsenten nimet (Anna, Anto ja Otto) taitavat olla tarkkaan harkitut.
Plussaa: Ennalta-arvaamattomuus - alussa ei voi mitenkään ennustaa tai arvata loppua. Irman lähettämien postikorttien myötä totuus alkaa vasta valjeta.
Miinusta: Tarina lässähtää kakkososassa. Tietty epäuskottavuus häiritsee ja varsinkin Sini on niin epälooginen hahmo, että olisi aiemmin pitänyt osata epäillä jotain.
Haluan lukea lisää Pauliina Sutta (vai Susia?).
Arvio: 2/5
tiistai 31. elokuuta 2010
Elokuu 2010, osa 2
71. Aleksander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1
Tämä on kuulemma "hyvän mielen kirja". Niin taisi olla "P.S. Rakastan sinua" -kirjakin, jota inhosin. Ei tämä ainakaan dekkari ole, ennemminkin aikuisten satu, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Päähenkilö Mma Ramotswe on kuin tyttökirjojen hyveellisten sankareiden ja Neiti Etsivän risteytys - niin hyväsydäminen ja nokkela, armollinen pahiksille. Kai tästä joku hyvälle mielelle tulee? Liian opettavaista ja osoittelevaa mulle.
Arvio: 2/5
72. Ben Elton: Eedenistä vikaan
Eltonin tyly ja karu tulevaisuusvisio osoittaa oivallisesti ihmisen tyhmyyden. Pidän Eltonin tyylistä ja asenteesta.
Arvio: 3/5
Tämä on kuulemma "hyvän mielen kirja". Niin taisi olla "P.S. Rakastan sinua" -kirjakin, jota inhosin. Ei tämä ainakaan dekkari ole, ennemminkin aikuisten satu, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Päähenkilö Mma Ramotswe on kuin tyttökirjojen hyveellisten sankareiden ja Neiti Etsivän risteytys - niin hyväsydäminen ja nokkela, armollinen pahiksille. Kai tästä joku hyvälle mielelle tulee? Liian opettavaista ja osoittelevaa mulle.
Arvio: 2/5
72. Ben Elton: Eedenistä vikaan
Eltonin tyly ja karu tulevaisuusvisio osoittaa oivallisesti ihmisen tyhmyyden. Pidän Eltonin tyylistä ja asenteesta.
Arvio: 3/5
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Elokuu 2010, osa 1
66. Jo Nesbo: Lepakkomies
Puhutun ja kohutun Nesbon ensimmäinen teos vaikuttaa aika tavanomaiselta dekkarilta, kunnes puolivälissä muuttuu. Liian moni päähenkilöistä kuolee ja jokin sellainen koukuttava elementti ehkä puuttuu? Pidin, en pitänyt, pidin, en pitänyt, pidin....?
Arvio: 2/5
67. Alan Drew: Vesipuutarhat
Takakannesta: "Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria."
Kirjailija on amerikkalainen mies, joka kertoo tarinaa muslimitytön ja -miehen näkökulmasta. Silti kerronta vaikuttaa yllättävän uskottavalta. Kulttuurien yhteentörmäys on toki myyvä, kiinnostava ja moniulotteinen aihe.
Arvio: 3/5
68. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Tästäkin kirjasta ja kirjailijasta olen lukenut netistä. Lyhkänen tarinainen henkisesti pahoinvoivista ihmisistä ja heidän lapsuudentraumoistaan. Taas sellainen ihan ok, lukemisen arvoinen kyllä, mutta luulenpa että tämä kuitenkin hyvin nopeasti unohtunee mielestä.
Arvio: 3/5
69. Jo Nesbo: Punarinta
Olen utelias tämän Nesbon suhteen, mutta jokin määrittelemätön jokin tässäkin tarinassa tökki. Ohuet ja yksiulotteiset henkilöt? Vastenmielisen oloinen päähenkilö? Aika- ja henkilöhyppelyt liian pienissä palasissa? Viimeksi mainittu ei kyllä yleensä häiritse lukemista. Luin pienissä palasissa ja jaksoin innostua vasta sadasta viimeisestä sivusta. Objektiivisesti kai ihan hyvä dekkari. Subjektiivisesti jokin vain ei toimi. Ei voi mitään.
Arvio: 2/5
70. Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus
Kirjan mies- ja naispäähenkilöt eivät päädy tässäkään pariskunnaksi, vaikka lukija niin odottaa. Hämeen-Anttila on kieltämättä taitava kirjoittaja - simppeli ja soljuva tarina ei ole mitään hömppähöttöä.
Arvio: 3/5
Puhutun ja kohutun Nesbon ensimmäinen teos vaikuttaa aika tavanomaiselta dekkarilta, kunnes puolivälissä muuttuu. Liian moni päähenkilöistä kuolee ja jokin sellainen koukuttava elementti ehkä puuttuu? Pidin, en pitänyt, pidin, en pitänyt, pidin....?
Arvio: 2/5
67. Alan Drew: Vesipuutarhat
Takakannesta: "Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria."
Kirjailija on amerikkalainen mies, joka kertoo tarinaa muslimitytön ja -miehen näkökulmasta. Silti kerronta vaikuttaa yllättävän uskottavalta. Kulttuurien yhteentörmäys on toki myyvä, kiinnostava ja moniulotteinen aihe.
Arvio: 3/5
68. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Tästäkin kirjasta ja kirjailijasta olen lukenut netistä. Lyhkänen tarinainen henkisesti pahoinvoivista ihmisistä ja heidän lapsuudentraumoistaan. Taas sellainen ihan ok, lukemisen arvoinen kyllä, mutta luulenpa että tämä kuitenkin hyvin nopeasti unohtunee mielestä.
Arvio: 3/5
69. Jo Nesbo: Punarinta
Olen utelias tämän Nesbon suhteen, mutta jokin määrittelemätön jokin tässäkin tarinassa tökki. Ohuet ja yksiulotteiset henkilöt? Vastenmielisen oloinen päähenkilö? Aika- ja henkilöhyppelyt liian pienissä palasissa? Viimeksi mainittu ei kyllä yleensä häiritse lukemista. Luin pienissä palasissa ja jaksoin innostua vasta sadasta viimeisestä sivusta. Objektiivisesti kai ihan hyvä dekkari. Subjektiivisesti jokin vain ei toimi. Ei voi mitään.
Arvio: 2/5
70. Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus
Kirjan mies- ja naispäähenkilöt eivät päädy tässäkään pariskunnaksi, vaikka lukija niin odottaa. Hämeen-Anttila on kieltämättä taitava kirjoittaja - simppeli ja soljuva tarina ei ole mitään hömppähöttöä.
Arvio: 3/5
Heinäkuu 2010, osa 2
62. Marko Leino: Epäilys
Sekavan alun jälkeen ihan kelpo dekkari. Lopussa kaikki jäi vain ärsyttävästi auki. Edes oikea murhaaja ei selvinnyt poliisille, lukijalle kylläkin.
Arvio: 3/5
63. Charlaine Harris: Living Dead in Dallas
Toinen Sookie Stackhouse -kirja. Näitä on kuulemma jo ilmestynyt kymmenen. Kepeää hömppää, jota lukee mielellään enkuksi. Mutta että kymmenen kirjaa? Alkanee toistaa itseään?
Arvio: 2/5
64. Pauliina Susi: Lukot
Nopeasti lukaistavaa sujuvaa tekstiä. Luin yhden iltapäivän aikana koko kirjan. Päähenkilö oli äikänope - ihmeen paljon niistäkin mokomista kirjoitetaan. Ihan mukava kirja, piti mielenkiinnon yllä eikä ollut kovin tavanomainen juoneltaan. Ei ollut tosin millään tavalla mitenkään ihmeellinenkään.
Arvio: 3/5
65. Reijo Mäki: Valkovenäläinen
Taas yksi Jussi Vares -dekkari. Kuulemma jo kahdeskymmenes. Ihan hupaisa ja koukuttava. En vaan jaksa uskoa, että todellisen elämän juopot ovat verbaalisesti yhtä lahjakkaita kuin Mäen fiktiossa? Hyvää viihdettä, mutta ehkä olen lukenut jo liikaa tätä samaa, kun vähän tökkäisee.
Arvio: 3/5
Sekavan alun jälkeen ihan kelpo dekkari. Lopussa kaikki jäi vain ärsyttävästi auki. Edes oikea murhaaja ei selvinnyt poliisille, lukijalle kylläkin.
Arvio: 3/5
63. Charlaine Harris: Living Dead in Dallas
Toinen Sookie Stackhouse -kirja. Näitä on kuulemma jo ilmestynyt kymmenen. Kepeää hömppää, jota lukee mielellään enkuksi. Mutta että kymmenen kirjaa? Alkanee toistaa itseään?
Arvio: 2/5
64. Pauliina Susi: Lukot
Nopeasti lukaistavaa sujuvaa tekstiä. Luin yhden iltapäivän aikana koko kirjan. Päähenkilö oli äikänope - ihmeen paljon niistäkin mokomista kirjoitetaan. Ihan mukava kirja, piti mielenkiinnon yllä eikä ollut kovin tavanomainen juoneltaan. Ei ollut tosin millään tavalla mitenkään ihmeellinenkään.
Arvio: 3/5
65. Reijo Mäki: Valkovenäläinen
Taas yksi Jussi Vares -dekkari. Kuulemma jo kahdeskymmenes. Ihan hupaisa ja koukuttava. En vaan jaksa uskoa, että todellisen elämän juopot ovat verbaalisesti yhtä lahjakkaita kuin Mäen fiktiossa? Hyvää viihdettä, mutta ehkä olen lukenut jo liikaa tätä samaa, kun vähän tökkäisee.
Arvio: 3/5
lauantai 28. elokuuta 2010
Heinäkuu 2010, osa 1
58. Anja Snellman: Parvekejumalat
Somaliperheen tytär haluaa tulla suomalaiseksi vapaaksi nuoreksi. Toisaalla suomalainen, liikaakin vapauksia saanut tyttö haluaa kääntyä muslimiksi. Ärsytti somalilasten teennäiset nimet ( Anis, Vanilja, Fenkoli, Räkättirastas...) Muuten kirja kyllä pisti ajattelemaan ja puhui voimakkaasti tasa-arvosta saarnaamatta. Kiinnostava mutta vähän ärsyttävä.
Arvio: 4/5
59. Henning Mankell: Syvyys
Tämä kolahti ja kovaa. En edes varsinaisesti tiedä miksi. Päähenkilö on jotenkin niin hirveä - hirveän kiinnostava ja hämärällä tavalla inhimillinen kaikessa kamaluudessaan ja itsekkyydessään. Itseltään hukassa olevan ihmisen traagisesti päättyvä tarina - valheiden verkko pettää lopulta. Itsekeksityssä todellisuudessa ei voinutkaan elää ja olla. Hieno kuvaus. Hieno ja karmea ja karmiva.
Arvio: 5/5
60. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjeromaani sodan ajoilta. Kirjallisuutta, jossa lukeminen ja kirjallisuus ovat keskeisessä osassa. Tästä olen lukenut netistä, mutta enpä juuri jaksanut innostua tästä kirjasta. Se ei vetänyt mukaansa vaan lähinnä tylsistytti. Meinasin jopa jättää kesken.
Arvio: 2/5
61. Leena Lehtolainen: Henkivartija
Taattua Lehtolaista. Mielellään näitä lukee, vaikka kirjan rakkaustarina olikin todella naiivi ja muutenkin kirja oli vähän epäuskottava. Mutta silti sujuva, nopea- ja helppolukuinen, mukaansatempaava. Ei sortunut sellaiseen omahyväisyyteen mitä kerronta joissain muissa Lehtolaisen kirjoissa. Ilvesteema oli kiva.
Arvio: 3/5
Somaliperheen tytär haluaa tulla suomalaiseksi vapaaksi nuoreksi. Toisaalla suomalainen, liikaakin vapauksia saanut tyttö haluaa kääntyä muslimiksi. Ärsytti somalilasten teennäiset nimet ( Anis, Vanilja, Fenkoli, Räkättirastas...) Muuten kirja kyllä pisti ajattelemaan ja puhui voimakkaasti tasa-arvosta saarnaamatta. Kiinnostava mutta vähän ärsyttävä.
Arvio: 4/5
59. Henning Mankell: Syvyys
Tämä kolahti ja kovaa. En edes varsinaisesti tiedä miksi. Päähenkilö on jotenkin niin hirveä - hirveän kiinnostava ja hämärällä tavalla inhimillinen kaikessa kamaluudessaan ja itsekkyydessään. Itseltään hukassa olevan ihmisen traagisesti päättyvä tarina - valheiden verkko pettää lopulta. Itsekeksityssä todellisuudessa ei voinutkaan elää ja olla. Hieno kuvaus. Hieno ja karmea ja karmiva.
Arvio: 5/5
60. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjeromaani sodan ajoilta. Kirjallisuutta, jossa lukeminen ja kirjallisuus ovat keskeisessä osassa. Tästä olen lukenut netistä, mutta enpä juuri jaksanut innostua tästä kirjasta. Se ei vetänyt mukaansa vaan lähinnä tylsistytti. Meinasin jopa jättää kesken.
Arvio: 2/5
61. Leena Lehtolainen: Henkivartija
Taattua Lehtolaista. Mielellään näitä lukee, vaikka kirjan rakkaustarina olikin todella naiivi ja muutenkin kirja oli vähän epäuskottava. Mutta silti sujuva, nopea- ja helppolukuinen, mukaansatempaava. Ei sortunut sellaiseen omahyväisyyteen mitä kerronta joissain muissa Lehtolaisen kirjoissa. Ilvesteema oli kiva.
Arvio: 3/5
Kesäkuu 2010
52. Kreetta Onkeli: Kutsumus
Jollakin tavalla pidin tästä kyllä valtavasti. Kahden sekopäisen kirjalilijan elämää. Lyhyitä lauseita, tiivistä tekstiä, josta muodostui outo, toimiva kokonaisuus.
Arvio: 3/5
53. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
Luin tätä hitaahkosti, mutta tarinan pariin oli aina mukava palata. Henkilöt olivat hyvällä tavalla outoja, kiehtovia, eläviä ja tarinan kulku ei ollut ollenkaan arvattava. Suuri pieni tarina vai pieni suuri? Haluan ehdottomasti lukea lisää Austeria.
Arvio: 3/5
54. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Mahtavaa, että sain tämän uutuuden käsiini näin nopeasti. Irving on suuri tarinankertoja ja tämä on suuri tarina - perhe- ja pakotarina, joka alkaa 1950-luvulta ja päätyy 2000-luvulle. Yksityiskohtaisuus kiehtoi ja puudutti yhtä aikaa, plussaa myös täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Henkilöhahmot olivat kaikki todella kiinnostavia, samoin heidän välisensä suhteet. En pitänyt lopusta - että kirjan kirjailija alkoi lopussa kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Liian kulunut ratkaisu.
Arvio: 4/5
55. Charlaine Harris: Dead Until Dark
True Blood -tv-sarja perustuu vampyyrikirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa tämä on. Yllättävän uskollisesti tv-sarja menee kirjan mukaan. Kevyttä ja helppoa luettavaa, jonkinlaista huumoriakin on mukana. Eka osa (eli tämä) on ilmestynyt suomeksi, mutta suomennos on teini & kökkö, joten taidan pysytellä alkuperäiskielessä.
Arvio: 3/5
56. Pauliina Susi: Ruuhkavuosi
Kolmekymppinen nainen suorittaa elämäänsä: pätkätöitä, gradua, vauvaa, omakotitaloa. "On turvallisempaa tehdä työtä, jossa puuhastellaan sanojen kanssa. Minä jätän vaaralliset kotityöt muille." Mihinkään muuhun en sitten osannutkaan samastua.
Arvio: 2/5
57. Kira Poutanen: Kotimatka
Tämä olikin ihan ok kirja - ei sellaista roskaa kuin se edellinen, jonka luin Poutaselta. Pariisiin syyllisyyttä paennut Laura palaa kotimaahansa siskonsa häihin ja vanhat salaisuudet nousevat pintaan. Mukavasti Suomi ja suomalaisuus nähtiin ulkopuolelta ja niistä revittiin huumoria. Helppoa ja sujuvaa höttöä, ihan jees kesälomaluettavaa.
Arvio: 3/5
Jollakin tavalla pidin tästä kyllä valtavasti. Kahden sekopäisen kirjalilijan elämää. Lyhyitä lauseita, tiivistä tekstiä, josta muodostui outo, toimiva kokonaisuus.
Arvio: 3/5
53. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
Luin tätä hitaahkosti, mutta tarinan pariin oli aina mukava palata. Henkilöt olivat hyvällä tavalla outoja, kiehtovia, eläviä ja tarinan kulku ei ollut ollenkaan arvattava. Suuri pieni tarina vai pieni suuri? Haluan ehdottomasti lukea lisää Austeria.
Arvio: 3/5
54. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Mahtavaa, että sain tämän uutuuden käsiini näin nopeasti. Irving on suuri tarinankertoja ja tämä on suuri tarina - perhe- ja pakotarina, joka alkaa 1950-luvulta ja päätyy 2000-luvulle. Yksityiskohtaisuus kiehtoi ja puudutti yhtä aikaa, plussaa myös täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Henkilöhahmot olivat kaikki todella kiinnostavia, samoin heidän välisensä suhteet. En pitänyt lopusta - että kirjan kirjailija alkoi lopussa kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Liian kulunut ratkaisu.
Arvio: 4/5
55. Charlaine Harris: Dead Until Dark
True Blood -tv-sarja perustuu vampyyrikirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa tämä on. Yllättävän uskollisesti tv-sarja menee kirjan mukaan. Kevyttä ja helppoa luettavaa, jonkinlaista huumoriakin on mukana. Eka osa (eli tämä) on ilmestynyt suomeksi, mutta suomennos on teini & kökkö, joten taidan pysytellä alkuperäiskielessä.
Arvio: 3/5
56. Pauliina Susi: Ruuhkavuosi
Kolmekymppinen nainen suorittaa elämäänsä: pätkätöitä, gradua, vauvaa, omakotitaloa. "On turvallisempaa tehdä työtä, jossa puuhastellaan sanojen kanssa. Minä jätän vaaralliset kotityöt muille." Mihinkään muuhun en sitten osannutkaan samastua.
Arvio: 2/5
57. Kira Poutanen: Kotimatka
Tämä olikin ihan ok kirja - ei sellaista roskaa kuin se edellinen, jonka luin Poutaselta. Pariisiin syyllisyyttä paennut Laura palaa kotimaahansa siskonsa häihin ja vanhat salaisuudet nousevat pintaan. Mukavasti Suomi ja suomalaisuus nähtiin ulkopuolelta ja niistä revittiin huumoria. Helppoa ja sujuvaa höttöä, ihan jees kesälomaluettavaa.
Arvio: 3/5
Toukokuu 2010, osa 3
48. Paulo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Omalaatuinen tarina Alicesta ja Mattiasta, joilla kummallakin on paljon sekä fyysisiä että psyykkisiä arpia. Jonkinlainen yksinäisyyden ja toiseuden kuvaus, josta itse asiasta pidin melko paljon.
Arvio: 3/5
49. Siri Hustvedt: Lumous
Voiko tarinan lukea väärin? Jollain tavalla pidin taas tästä todella paljon ja jollain kumman tavalla kuitenkin tuntuu, että luen näitä Hustvedtin kirjoja "väärin". En ehkä kiinnitä huomiota oikeisiin asioihin oikealla tavalla? Tulkitsen jotain keskeistä väärin? Tarina oli joka tapauksessa outo ja kiehtova.
Arvio: 3/5
50. Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
Novelleja, lyhkäsiä elämien palasia, joista olisi mielellään lukenut lisääkin. Ohimeneviä hetkiä naisten ja lasten näkökulmasta.
Arvio: 3/5
51. Reijo Mäki: Lännen mies
Kepeää ja mukavaa aivolepoa, nopeasti lukaistavaa Varesta. Jostain syystä tykkään kyllä.
Arvio: 3/5
Omalaatuinen tarina Alicesta ja Mattiasta, joilla kummallakin on paljon sekä fyysisiä että psyykkisiä arpia. Jonkinlainen yksinäisyyden ja toiseuden kuvaus, josta itse asiasta pidin melko paljon.
Arvio: 3/5
49. Siri Hustvedt: Lumous
Voiko tarinan lukea väärin? Jollain tavalla pidin taas tästä todella paljon ja jollain kumman tavalla kuitenkin tuntuu, että luen näitä Hustvedtin kirjoja "väärin". En ehkä kiinnitä huomiota oikeisiin asioihin oikealla tavalla? Tulkitsen jotain keskeistä väärin? Tarina oli joka tapauksessa outo ja kiehtova.
Arvio: 3/5
50. Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
Novelleja, lyhkäsiä elämien palasia, joista olisi mielellään lukenut lisääkin. Ohimeneviä hetkiä naisten ja lasten näkökulmasta.
Arvio: 3/5
51. Reijo Mäki: Lännen mies
Kepeää ja mukavaa aivolepoa, nopeasti lukaistavaa Varesta. Jostain syystä tykkään kyllä.
Arvio: 3/5
Toukokuu 2010, osa 2
43. Mikko Karppi: Sateen varjo
Paljon parempi (ja lyhyempi) kuin Väinämöisen vyö. Yllättävän hyvä itse asiassa. Masentuneen masokistipäähenkilön traumat paljastuvat vähitellen. Karmeudessaan kiehtovaa.
Arvio: 4/5
44. Elina Tiilikka: Punainen mekko
Parikymppinen pimu ei halua opiskella eikä tehdä töitä, joten päätyy myymään itseään helpon rahan toivossa. Päähenkilö on vastenmielinen saamaton luuseri, joka ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita. Kissanrääkkäysjutut jäi pyörimään mieleen. Tekoraflaava, myynee hyvin siksi, koska perustuu tositapahtumiin.
Arvio: 2/5
45. Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Olen halunnut lukea tämän lokakuusta saakka, kun kuulin Hotakaisen puhuvan tästä kirjamessuilla. Aivan loistava kirja, paljon parempi kuin mitä odotin. Täynnä mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Kirjan tunnelma muuttuu tarinan edetessä täysin ja lukija yllättyy. Huikea.
Arvio: 5/5
46. Anne B Ragde: Vihreät niityt
Berliininpoppelit-trilogian kolmas osa alkaa ja etenee ankeissa tunnelmissa, mutta edelleen nautin henkilöistä ja kerronnasta. Ei tähän taida enää tulla jatkoa? Kaikki vaan jäi niin ärsyttävästi kesken.
Arvio: 4/5
47. Maarit Verronen: Osallisuuden tunto
Taas yksi sellainen peruskiva luettava. Sosiaalitieteilijä ystävystyy juopon kollegansa tädin kanssa ja tonkii omia sukujuuriaan lastenkotitaustan vuoksi. Vähän epäuskottava ja asiat ratkesivat jotenkin ihmeellisen helposti.
Arvio: 3/5
Paljon parempi (ja lyhyempi) kuin Väinämöisen vyö. Yllättävän hyvä itse asiassa. Masentuneen masokistipäähenkilön traumat paljastuvat vähitellen. Karmeudessaan kiehtovaa.
Arvio: 4/5
44. Elina Tiilikka: Punainen mekko
Parikymppinen pimu ei halua opiskella eikä tehdä töitä, joten päätyy myymään itseään helpon rahan toivossa. Päähenkilö on vastenmielinen saamaton luuseri, joka ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita. Kissanrääkkäysjutut jäi pyörimään mieleen. Tekoraflaava, myynee hyvin siksi, koska perustuu tositapahtumiin.
Arvio: 2/5
45. Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Olen halunnut lukea tämän lokakuusta saakka, kun kuulin Hotakaisen puhuvan tästä kirjamessuilla. Aivan loistava kirja, paljon parempi kuin mitä odotin. Täynnä mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Kirjan tunnelma muuttuu tarinan edetessä täysin ja lukija yllättyy. Huikea.
Arvio: 5/5
46. Anne B Ragde: Vihreät niityt
Berliininpoppelit-trilogian kolmas osa alkaa ja etenee ankeissa tunnelmissa, mutta edelleen nautin henkilöistä ja kerronnasta. Ei tähän taida enää tulla jatkoa? Kaikki vaan jäi niin ärsyttävästi kesken.
Arvio: 4/5
47. Maarit Verronen: Osallisuuden tunto
Taas yksi sellainen peruskiva luettava. Sosiaalitieteilijä ystävystyy juopon kollegansa tädin kanssa ja tonkii omia sukujuuriaan lastenkotitaustan vuoksi. Vähän epäuskottava ja asiat ratkesivat jotenkin ihmeellisen helposti.
Arvio: 3/5
Toukokuu 2010, osa 1
39. Laura Honkasalo: Eropaperit
Perhetarina, joka hyppii 1940-luvulta 2000-luvulle. Avioero 70-luvulla, lähinnä lapsen näkökulmasta. Pidin tästä enemmän kuin mitä alunperin kuvittelin. Jotenkin karu, aito, uskottava tarina.
Arvio: 4/5
40. Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä
"He rakastivat toisiaan, mutta eivät voineet sietää toisiaan..."
Monta vuosikymmentä kattava perhetarina. Ihan perusmukavaa luettavaa, ei mitään lässynläätä muttei erityisen älykästä tai yllättävääkään. Tyttären katoaminen tuntuu olevan teemana tässä.
Arvio: 3/5
41. Kari Hotakainen: Klassikko
Erikoinen tapaus. Kummallinen kirja, josta ei tiedä mitä sanoisi. Alussa miehekkäitä autopuheita useammastakin perusluuserimiehen näkökulmasta. Sitten kirjailijakertojan (mukahotakaisen) päiväkirjamerkintöjä, jotka muistuttavat osaltaan jopa Adrian Molen päiväkirjaa? Lopussa palataan Alfa Romeoon. Ei ollut ihan mun juttu tämä kirja.
Arvio: 2/5
42. Pirkko Muikku-Werner: Tositarkoituksella. Näkökulmia kontakti-ilmoituksiin
Hyvin kansantajuista kielentutkimusta. Ajoittain liiankin yksityiskohtaista näin huvikseen luettavaksi.
Perhetarina, joka hyppii 1940-luvulta 2000-luvulle. Avioero 70-luvulla, lähinnä lapsen näkökulmasta. Pidin tästä enemmän kuin mitä alunperin kuvittelin. Jotenkin karu, aito, uskottava tarina.
Arvio: 4/5
40. Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä
"He rakastivat toisiaan, mutta eivät voineet sietää toisiaan..."
Monta vuosikymmentä kattava perhetarina. Ihan perusmukavaa luettavaa, ei mitään lässynläätä muttei erityisen älykästä tai yllättävääkään. Tyttären katoaminen tuntuu olevan teemana tässä.
Arvio: 3/5
41. Kari Hotakainen: Klassikko
Erikoinen tapaus. Kummallinen kirja, josta ei tiedä mitä sanoisi. Alussa miehekkäitä autopuheita useammastakin perusluuserimiehen näkökulmasta. Sitten kirjailijakertojan (mukahotakaisen) päiväkirjamerkintöjä, jotka muistuttavat osaltaan jopa Adrian Molen päiväkirjaa? Lopussa palataan Alfa Romeoon. Ei ollut ihan mun juttu tämä kirja.
Arvio: 2/5
42. Pirkko Muikku-Werner: Tositarkoituksella. Näkökulmia kontakti-ilmoituksiin
Hyvin kansantajuista kielentutkimusta. Ajoittain liiankin yksityiskohtaista näin huvikseen luettavaksi.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Huhtikuu 2010, osa 2
35. Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti
Aika mitäänsanomaton tarina, joka luulee sanovansa paljon pienillä yksityiskohdilla. Aika latteaksi jää kuitenkin. Olisin nuorempana pitänyt tästä enemmän.
Arvio: 2/5
36. Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
Tarinasta on jotenkin vaikea saada otetta. Maailmaan ei kovin hyvin päässyt sisälle.Päähenkilöllä on sama nimi kuin kirjailijalla... hmm. Kaikki vain tapahtui, mitään ei selitetty. En tiedä tästä.
Arvio:3/5
37. Ben Elton: Popcorn
Olen ollut viime aikoina sen verran kyrsiintynyt, että näin aggressiivisen kirjan lukeminen tekee kumman hyvää. Väkivaltaelokuvien ylimielinen ohjaaja joutuu yllättäen itse keskelle tilannetta, joka voisi olla hänen omasta elokuvastaan. Aivan loistava satiiri nykymaailman mielettömyydestä.
Arvio: 3/5
38. Kira Poutanen: Rakkautta au lait
Bimbo opiskelijapimunen lähtee Ranskaan, tapaa tietysti heti täydellisen miehen ja hössöttää pissistyyliin vaatteista ja meikeistä. Miksi mulla on mielikuva, että Poutasen aiemmat kirjat olisivat olleet fiksumpia? Tämä on kai sitä chick lit -tyyliä, jota en koskaan ajatellut alentuvani lukemaan. No, luinpa jostain syystä loppuun tämänkin vähä-älyisen tarinan kuitenkin. Tämän huonompaa kirjaa tuskin tänä vuonna luen.
Arvio: 0/5
Aika mitäänsanomaton tarina, joka luulee sanovansa paljon pienillä yksityiskohdilla. Aika latteaksi jää kuitenkin. Olisin nuorempana pitänyt tästä enemmän.
Arvio: 2/5
36. Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
Tarinasta on jotenkin vaikea saada otetta. Maailmaan ei kovin hyvin päässyt sisälle.Päähenkilöllä on sama nimi kuin kirjailijalla... hmm. Kaikki vain tapahtui, mitään ei selitetty. En tiedä tästä.
Arvio:3/5
37. Ben Elton: Popcorn
Olen ollut viime aikoina sen verran kyrsiintynyt, että näin aggressiivisen kirjan lukeminen tekee kumman hyvää. Väkivaltaelokuvien ylimielinen ohjaaja joutuu yllättäen itse keskelle tilannetta, joka voisi olla hänen omasta elokuvastaan. Aivan loistava satiiri nykymaailman mielettömyydestä.
Arvio: 3/5
38. Kira Poutanen: Rakkautta au lait
Bimbo opiskelijapimunen lähtee Ranskaan, tapaa tietysti heti täydellisen miehen ja hössöttää pissistyyliin vaatteista ja meikeistä. Miksi mulla on mielikuva, että Poutasen aiemmat kirjat olisivat olleet fiksumpia? Tämä on kai sitä chick lit -tyyliä, jota en koskaan ajatellut alentuvani lukemaan. No, luinpa jostain syystä loppuun tämänkin vähä-älyisen tarinan kuitenkin. Tämän huonompaa kirjaa tuskin tänä vuonna luen.
Arvio: 0/5
Huhtikuu 2010, osa 1
30. Richard Rayner: Pilvien piirtäjä
Kiinnostavinta kirjassa on se, miten jenkeissä asuva britti kuvaa Suomea, suomalaisuutta, Suomen historiaa. Ihan luettava ja miellyttävä, mutta ei niin "suuri tarina" kuin mitä luulee olevansa. Luin pienissä pätkissä - tarina ei ollut niin koukuttava, että olisi tullut tarve lukea heti loppuun. Päähenkilö oli aika ärsyttävä, ei kovin elävä vaan aika yksiulotteinen.
Rakkaustarinana aika naiivi.
Arvio: 3/5
31. Joolz Denby: Billie Morgan
Nelikymppinen mustiinpukeutuva nainen muistelee elämäänsä hyljeksittynä lapsena, huume- ja prätkäpiireissä pyörivänä teininä, murhaajana. Billien elämä oli varsin kiinnostava, luuserituttavaperheen ei. Pidin tavasta, jolla tarina oli kerrottu, vaikka joissain vaiheissa ankeus vähän tökki.
Arvio: 3/5
32. Pertti Jarla: Fingerpori
Hii haa! Rivo-Riitta, Jeesus ja Hitler. Homonymian riemuvoitto. Hihityttää. Parasta. Pitäisiköhän näitä hankkia omaksi?
Arvio: 4/5
33. Virpi Hämeen-Anttila: Muistan sinut Amanda
Ajattelin, että Hämeen-Anttilan tapaan kirjan alussa olevat toisiinsa liittymättömät mies- ja naispäähenkilöt ovat lopussa sataprosenttisen varmasti rakastavaiset. Tarinan puolivälissä ne paljastuivat sisaruksiksi ja loppu käänsi sitten taas kaiken päälaelleen. Aika tyypillistä Hämeen-Anttilaa - mukaansatempaavaa, nopealukuista, ihan jees mutta liian kevyttä ehkä kuitenkin? Parempi kuin "Perijät".
Arvio: 3/5
34. Anne B Ragde: Erakkoravut
Jatkoa Berliininpoppeleille. Mukava päästä takaisin tähän maailmaan. Pidin yhtä paljon kuin edellisestä osasta. Henkilöt ovat aitoja ja inhimillisiä, tarina karuudessaan uskottava. Loppu jäi niin ärsyttävästi kesken, että pakko löytää jostain seuraava osa pian...
Arvio: 4/5
Kiinnostavinta kirjassa on se, miten jenkeissä asuva britti kuvaa Suomea, suomalaisuutta, Suomen historiaa. Ihan luettava ja miellyttävä, mutta ei niin "suuri tarina" kuin mitä luulee olevansa. Luin pienissä pätkissä - tarina ei ollut niin koukuttava, että olisi tullut tarve lukea heti loppuun. Päähenkilö oli aika ärsyttävä, ei kovin elävä vaan aika yksiulotteinen.
Rakkaustarinana aika naiivi.
Arvio: 3/5
31. Joolz Denby: Billie Morgan
Nelikymppinen mustiinpukeutuva nainen muistelee elämäänsä hyljeksittynä lapsena, huume- ja prätkäpiireissä pyörivänä teininä, murhaajana. Billien elämä oli varsin kiinnostava, luuserituttavaperheen ei. Pidin tavasta, jolla tarina oli kerrottu, vaikka joissain vaiheissa ankeus vähän tökki.
Arvio: 3/5
32. Pertti Jarla: Fingerpori
Hii haa! Rivo-Riitta, Jeesus ja Hitler. Homonymian riemuvoitto. Hihityttää. Parasta. Pitäisiköhän näitä hankkia omaksi?
Arvio: 4/5
33. Virpi Hämeen-Anttila: Muistan sinut Amanda
Ajattelin, että Hämeen-Anttilan tapaan kirjan alussa olevat toisiinsa liittymättömät mies- ja naispäähenkilöt ovat lopussa sataprosenttisen varmasti rakastavaiset. Tarinan puolivälissä ne paljastuivat sisaruksiksi ja loppu käänsi sitten taas kaiken päälaelleen. Aika tyypillistä Hämeen-Anttilaa - mukaansatempaavaa, nopealukuista, ihan jees mutta liian kevyttä ehkä kuitenkin? Parempi kuin "Perijät".
Arvio: 3/5
34. Anne B Ragde: Erakkoravut
Jatkoa Berliininpoppeleille. Mukava päästä takaisin tähän maailmaan. Pidin yhtä paljon kuin edellisestä osasta. Henkilöt ovat aitoja ja inhimillisiä, tarina karuudessaan uskottava. Loppu jäi niin ärsyttävästi kesken, että pakko löytää jostain seuraava osa pian...
Arvio: 4/5
Maaliskuu 2010, osa 2
26. Paul Auster: Lukittu huone
New York -trilogian viimeinen osa. Yhtä hämmentävä kuin edelliset. Ilmeisesti hyvän kirjan merkki on se, että kirjan lopussa tekisi mieli aloittaa koko tarina (trilogia) alusta saadakseen vastauksia edes joihinkin kysymyksiin.
Arvio: 4/5
27. Sue Townsend: Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet
Kaipaan jotain aivotonta luettavaa. Ja sitä sain. Molen päiväkirjassa kaikki menee pieleen ja epäonnistuu epäonnistumisen jälkeen. Komiikka ei naurata mutta silti tätä lukee mielellään?
Arvio: 2/5
28. Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Lyhyen hetken kuvaus. Lähes kokonaan miniän ja apen vuoropuhelua. Miniä on petetty ja jätetty, apen taustalta paljastuu vastaavaa. Taas yksi tällainen perus-ok nopea luettava, joka unohtuu samantien.
Arvio: 3/5
29. Khaled Hosseini: Leijapoika
Elämää Afganistanissa taas. Luokkaeroja, ystävyyttä. Mukaansatempaava tarina piti otteessaan. Toivottavasti Hosseini kirjoittaa lisää.
Arvio: 4/5
New York -trilogian viimeinen osa. Yhtä hämmentävä kuin edelliset. Ilmeisesti hyvän kirjan merkki on se, että kirjan lopussa tekisi mieli aloittaa koko tarina (trilogia) alusta saadakseen vastauksia edes joihinkin kysymyksiin.
Arvio: 4/5
27. Sue Townsend: Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet
Kaipaan jotain aivotonta luettavaa. Ja sitä sain. Molen päiväkirjassa kaikki menee pieleen ja epäonnistuu epäonnistumisen jälkeen. Komiikka ei naurata mutta silti tätä lukee mielellään?
Arvio: 2/5
28. Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Lyhyen hetken kuvaus. Lähes kokonaan miniän ja apen vuoropuhelua. Miniä on petetty ja jätetty, apen taustalta paljastuu vastaavaa. Taas yksi tällainen perus-ok nopea luettava, joka unohtuu samantien.
Arvio: 3/5
29. Khaled Hosseini: Leijapoika
Elämää Afganistanissa taas. Luokkaeroja, ystävyyttä. Mukaansatempaava tarina piti otteessaan. Toivottavasti Hosseini kirjoittaa lisää.
Arvio: 4/5
maanantai 23. elokuuta 2010
Maaliskuu 2010, osa 1
21. Anne B. Radge: Berliininpoppelit
Kolmen erilleen ajautuneen norjalaisveljeksen äiti halvaantuu joulun alla. Aluksi tarina tuntui liiankin ankealta, mutta ihmissuhteiden ankeus on jotenkin uskottavaa ja tarinan norjalaisuus- ja sikala-aspektit olivat varsin kiinnostavia ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Kyllä, luen jatko-osatkin.
Arvio: 4/5
22. Paul Auster: Aaveita
New York -trilogia jatkuu. Tarinan kaikilla henkilöillä on värin nimi (Blue, Black, White...) Tässäkin päähenkilö varjostaa toista henkilöä ja kadottaa samalla itsensä tai joutuu itsensä vangiksi. Lopulta ei voi tietää kuka on mikäkin. Lyhyimpiä lukemiani kirjoja, vain 86 sivua. Ehkä trilogian viimeinen osa selvittää asioita hieman?
Arvio: 3/5
23. Ian McEwan: Amsterdam
Luin tätä lyhyttä kirjaa aivan liian pienissä palasissa. Jäi sellainen olo, että joitakin yksityiskohtia saattoi jäädä huomaamatta. Kahden miehen yhteinen rakastajatar kuolee nopeasti etenevään sairauteen ja miehet tekevät toisilleen eutanasialupauksen mikäli itse sairastuvat. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ok-kamaa.
Arvio: 3/5
24. Essi Kummu: Mania
Nainen sekoaa tietokonepelien maailmaan. Naisen lapsi luulee olevansa leijona tai lintu. Koostui takaumista. Kerronta jokseenkin miellyttävälukuista.
Arvio: 3/5
25. Richard Yates: Revolutionary Road
Ontto avioliitto, tyhjä elämä. Pettymyksiä siitä, että mikään ei tunnu miltään.Suuria odotuksia, epärealistisia suunnitelmia. Satiirista ihmisen sisäisen tyhjyyden kuvausta. Viisikymmenlukua, hyvin amerikkalaista.
Arvio: 3/5
Kolmen erilleen ajautuneen norjalaisveljeksen äiti halvaantuu joulun alla. Aluksi tarina tuntui liiankin ankealta, mutta ihmissuhteiden ankeus on jotenkin uskottavaa ja tarinan norjalaisuus- ja sikala-aspektit olivat varsin kiinnostavia ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Kyllä, luen jatko-osatkin.
Arvio: 4/5
22. Paul Auster: Aaveita
New York -trilogia jatkuu. Tarinan kaikilla henkilöillä on värin nimi (Blue, Black, White...) Tässäkin päähenkilö varjostaa toista henkilöä ja kadottaa samalla itsensä tai joutuu itsensä vangiksi. Lopulta ei voi tietää kuka on mikäkin. Lyhyimpiä lukemiani kirjoja, vain 86 sivua. Ehkä trilogian viimeinen osa selvittää asioita hieman?
Arvio: 3/5
23. Ian McEwan: Amsterdam
Luin tätä lyhyttä kirjaa aivan liian pienissä palasissa. Jäi sellainen olo, että joitakin yksityiskohtia saattoi jäädä huomaamatta. Kahden miehen yhteinen rakastajatar kuolee nopeasti etenevään sairauteen ja miehet tekevät toisilleen eutanasialupauksen mikäli itse sairastuvat. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ok-kamaa.
Arvio: 3/5
24. Essi Kummu: Mania
Nainen sekoaa tietokonepelien maailmaan. Naisen lapsi luulee olevansa leijona tai lintu. Koostui takaumista. Kerronta jokseenkin miellyttävälukuista.
Arvio: 3/5
25. Richard Yates: Revolutionary Road
Ontto avioliitto, tyhjä elämä. Pettymyksiä siitä, että mikään ei tunnu miltään.Suuria odotuksia, epärealistisia suunnitelmia. Satiirista ihmisen sisäisen tyhjyyden kuvausta. Viisikymmenlukua, hyvin amerikkalaista.
Arvio: 3/5
Helmikuu 2010, osa 2
16. Kreetta Onkeli: Kotirouva
Kauhutarina erämaasta, jonka nimi on perhe. Avuton yksinäinen yksinelävä kolmekymppinen haaveilee perheestä ja odottaa, että ensimmäinen vastaantuleva mies poimisi mukaansa kotiorjaksi ja lapselleen äidiksi. Paikoitellen ärsyttävän luettelomaisia megavirkkeitä. Sisältö horroria. Kai jotkut näinkin elää?
Arvio: 3/5
17. Sue Townsend: Adrian Mole: Cappuccinovuodet
Hadrianus Molen päiväkirjan jatko-osa aikuisena. Olen teininä lukenut niitä teiniversioita. Nopea- ja helppolukuinen, samanlainen kuin ne teinipojan päiväkirjat. Jollain tavalla koominen muttei "armottoman hauska" kuten takakansi lupaa.
Arvio: 3/5
18. Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan
Erilainen kuin muut Lehtolaiset, perustuu äidinkielenopettajan ja hänen miehensä päiväkirjamerkintöihin. Häiritsi erittäin paljon, että molemmat kirjoittavat päiväkirjaansa samalla tavalla, siten kuin Lehtolainen kirjoittaa. Luulisi ammattikirjailijan osaavan jäljitellä useampaa tyyliä? Nopeasti lukaistu välipala.
Arvio: 3/5
19. Paul Auster: Lasikaupunki
Outo. Kirjailija on sisällyttänyt teokseen itsensä tai ainakin samannimisen henkilön. Loppupuolella selvisi, että kyllä, kirjailija itse on teoksensa henkilö - kirjan henkilönä on jopa Austerin vaimo Siri Hustvedt! Tämä taas pisti miettimään, onko kirjan päähenkilö todellinen vai fiktiivinen? Entä kuka minä lukijana olen?
Kirja jätti auki paljon kysymyksiä. Täytynee jatkaa trilogian lukemista. Hyvin hämmentynyt olo jäi tästä.
Arvio: 4/5
20. Jayne Anne Phillips: Äidin aika
Kolmekymppinen nainen, vastasyntynyt vauva, mies, miehen lapset, kuolemansairas äiti, lapsenvahti, koiria.
Jos päähenkilö muka "on tottunut elämään vapaata, epäsovinnaista elämää" ja matkustelemaan pitkin Intioita, niin ihmeen helposti ja yksinkertaisesti se sopeutuu vauvan, äitinsä ja miehensä lasten hoitajaksi. Ei mitään pohdintaa tästä ristiriidasta! Naiseus nähdään oudosti äitiyden ja muiden ihmisten kautta elämisen läpi, mikä ei kyllä henkilökohtaisesti puhuttele yhtään.
Arvio: 3/5
Kauhutarina erämaasta, jonka nimi on perhe. Avuton yksinäinen yksinelävä kolmekymppinen haaveilee perheestä ja odottaa, että ensimmäinen vastaantuleva mies poimisi mukaansa kotiorjaksi ja lapselleen äidiksi. Paikoitellen ärsyttävän luettelomaisia megavirkkeitä. Sisältö horroria. Kai jotkut näinkin elää?
Arvio: 3/5
17. Sue Townsend: Adrian Mole: Cappuccinovuodet
Hadrianus Molen päiväkirjan jatko-osa aikuisena. Olen teininä lukenut niitä teiniversioita. Nopea- ja helppolukuinen, samanlainen kuin ne teinipojan päiväkirjat. Jollain tavalla koominen muttei "armottoman hauska" kuten takakansi lupaa.
Arvio: 3/5
18. Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan
Erilainen kuin muut Lehtolaiset, perustuu äidinkielenopettajan ja hänen miehensä päiväkirjamerkintöihin. Häiritsi erittäin paljon, että molemmat kirjoittavat päiväkirjaansa samalla tavalla, siten kuin Lehtolainen kirjoittaa. Luulisi ammattikirjailijan osaavan jäljitellä useampaa tyyliä? Nopeasti lukaistu välipala.
Arvio: 3/5
19. Paul Auster: Lasikaupunki
Outo. Kirjailija on sisällyttänyt teokseen itsensä tai ainakin samannimisen henkilön. Loppupuolella selvisi, että kyllä, kirjailija itse on teoksensa henkilö - kirjan henkilönä on jopa Austerin vaimo Siri Hustvedt! Tämä taas pisti miettimään, onko kirjan päähenkilö todellinen vai fiktiivinen? Entä kuka minä lukijana olen?
Kirja jätti auki paljon kysymyksiä. Täytynee jatkaa trilogian lukemista. Hyvin hämmentynyt olo jäi tästä.
Arvio: 4/5
20. Jayne Anne Phillips: Äidin aika
Kolmekymppinen nainen, vastasyntynyt vauva, mies, miehen lapset, kuolemansairas äiti, lapsenvahti, koiria.
Jos päähenkilö muka "on tottunut elämään vapaata, epäsovinnaista elämää" ja matkustelemaan pitkin Intioita, niin ihmeen helposti ja yksinkertaisesti se sopeutuu vauvan, äitinsä ja miehensä lasten hoitajaksi. Ei mitään pohdintaa tästä ristiriidasta! Naiseus nähdään oudosti äitiyden ja muiden ihmisten kautta elämisen läpi, mikä ei kyllä henkilökohtaisesti puhuttele yhtään.
Arvio: 3/5
Helmikuu 2010, osa 1
11. Virpi Hämeen-Anttila: Perijät
Tämä oli pienoinen pettymys. Odotin jotain "niin hyvää mutta niin kevyttä" -tyyppistä, mutta saippuakuvioon ujutetut teknologiayrityksen taloussotkut oli lopulta aika tylsä aihe. Ja kahden päähenkilön romanssia pedattiin koko tarinan ajan melko alleviivaavasti.
Arvio: 2/5
12. Arto Salminen: Kalavale
Tarinaa kertovat vuorotellen vanha kalju tv-tuottaja ja hänen nuori kaunis bimbomissityttöystävänsä. Jostain luin, että esikuvina olisivat Spede ja Maria Drockila. Hah. Jonkinlainen tosi-tv- ja yhteiskuntakriittinen täysin överiksi menevä kannanotto nykymaailman mielettömyydestähän tämä on.
Arvio: 3/5
13. Ian McEwan: Rannalla
Nuoripari ei osaa puhua toisilleen. Lyhyt tarina pienestä draamasta, joka paisuu suureksi. Jotenkin hienolla tavalla tämä saavutti jotain ihmisyyden omahyväisyydestä. Ylpeydestä. Tai jotain. Pitäisi varmaan lukea uudestaan tarkempaa erittelyä varten, mutta jokin tässä oli hienoa.
Arvio: 4/5
14. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Toisaalta pidän Hustvedtin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa, mutta jotain kumman etäännyttävää siinä on. Välillä tuntui, että pääsi hyvin sisälle kirjan maailmaan ja sitten tarinaan tuli taas jotain outoa, joka hajotti kaiken yhtenäisyyden. Voisiko sanoa, että pidän lauseista mutten niin paljon niiden muodostamasta kokonaisuudesta?
Lopussa kaikki sai kuitenkin merkityksen. What I loved. On tällä kirjalla ansionsa.
Arvio: 4/5
15. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Elämää Afrikassa, Nigeriassa 1960-luvulla, osittain Biafran sodan varjossa. Vaikka tämä olikin tavallinen tarina tavallisista ihmisistä, pidin tästä erittäin paljon. Jotain vaikuttavaa tässä oli.
Arvio: 4/5
Tämä oli pienoinen pettymys. Odotin jotain "niin hyvää mutta niin kevyttä" -tyyppistä, mutta saippuakuvioon ujutetut teknologiayrityksen taloussotkut oli lopulta aika tylsä aihe. Ja kahden päähenkilön romanssia pedattiin koko tarinan ajan melko alleviivaavasti.
Arvio: 2/5
12. Arto Salminen: Kalavale
Tarinaa kertovat vuorotellen vanha kalju tv-tuottaja ja hänen nuori kaunis bimbomissityttöystävänsä. Jostain luin, että esikuvina olisivat Spede ja Maria Drockila. Hah. Jonkinlainen tosi-tv- ja yhteiskuntakriittinen täysin överiksi menevä kannanotto nykymaailman mielettömyydestähän tämä on.
Arvio: 3/5
13. Ian McEwan: Rannalla
Nuoripari ei osaa puhua toisilleen. Lyhyt tarina pienestä draamasta, joka paisuu suureksi. Jotenkin hienolla tavalla tämä saavutti jotain ihmisyyden omahyväisyydestä. Ylpeydestä. Tai jotain. Pitäisi varmaan lukea uudestaan tarkempaa erittelyä varten, mutta jokin tässä oli hienoa.
Arvio: 4/5
14. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Toisaalta pidän Hustvedtin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa, mutta jotain kumman etäännyttävää siinä on. Välillä tuntui, että pääsi hyvin sisälle kirjan maailmaan ja sitten tarinaan tuli taas jotain outoa, joka hajotti kaiken yhtenäisyyden. Voisiko sanoa, että pidän lauseista mutten niin paljon niiden muodostamasta kokonaisuudesta?
Lopussa kaikki sai kuitenkin merkityksen. What I loved. On tällä kirjalla ansionsa.
Arvio: 4/5
15. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Elämää Afrikassa, Nigeriassa 1960-luvulla, osittain Biafran sodan varjossa. Vaikka tämä olikin tavallinen tarina tavallisista ihmisistä, pidin tästä erittäin paljon. Jotain vaikuttavaa tässä oli.
Arvio: 4/5
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Tammikuu 2010, osa 2
6. Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Kestävyysjuoksuun hullaantuneen isän poika katoaa kisamatkalla. Isä alkaa valmentaa tytärtä. Touhu menee täysin absurdiksi.
Jotain perisuomalaisuuden hyvin tavoittavaa tässä on. Näkökulmien vaihtuminen sopi tarinaan erittäin hyvin.
Arvio: 3/5
7. Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Alusta saakka mietin, että en taida lukea tätä loppuun. Sadan sivun jälkeen alkoi tuntua, että ehkä tämän olisi voinut lukea enkuksi? Erittäin naiivi, yksinkertaista kieltä, mukasyvällinen aihe (kuolema) muttei minkäänlaista syvyyttä. Olisin kai pitänyt tästä 20 vuotta sitten? Lajissaan (popularistista rakkaushömppää teinipissiksille) kai ihan hyväkin. En vaan kuulu kohderyhmään...
Arvio: 1/5
8. Annina Holmberg: Kaiku
Kulttuurijulkimoperheen tytär tilittää äitiydestä ja tyttäryydestä ei mitään kovin tuoreita ajatuksia. Ihan jees tämä oli flunssassa lukea ja edelliseen lukemaani verrattuna vaikutti jopa kelvolta.
Arvio: 3/5
9. Petra Hammerfahr: Pahantekijä
Häiriintyneessä lapsuudenkodissa kasvanut nuori nainen tappaa uimarannalla miehen. Teon taustoja ja naisen traumoja aletaan selvittää. Asiat menneisyydestä paljastuvat aika epäjohdonmukaisesti, mikä on ansio, koska jollain tavalla loppu onnistuu yllättämään. Haluan lukea lisää tätä, kesällä, takapihalla.
Arvio: 3/5
10. Lari Kotilainen ja Annukka Varteva: Mummonsuomi laajakaistalla
Popularistista pohdintaa suomen kielen sanaston muuttumisesta.
Kestävyysjuoksuun hullaantuneen isän poika katoaa kisamatkalla. Isä alkaa valmentaa tytärtä. Touhu menee täysin absurdiksi.
Jotain perisuomalaisuuden hyvin tavoittavaa tässä on. Näkökulmien vaihtuminen sopi tarinaan erittäin hyvin.
Arvio: 3/5
7. Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Alusta saakka mietin, että en taida lukea tätä loppuun. Sadan sivun jälkeen alkoi tuntua, että ehkä tämän olisi voinut lukea enkuksi? Erittäin naiivi, yksinkertaista kieltä, mukasyvällinen aihe (kuolema) muttei minkäänlaista syvyyttä. Olisin kai pitänyt tästä 20 vuotta sitten? Lajissaan (popularistista rakkaushömppää teinipissiksille) kai ihan hyväkin. En vaan kuulu kohderyhmään...
Arvio: 1/5
8. Annina Holmberg: Kaiku
Kulttuurijulkimoperheen tytär tilittää äitiydestä ja tyttäryydestä ei mitään kovin tuoreita ajatuksia. Ihan jees tämä oli flunssassa lukea ja edelliseen lukemaani verrattuna vaikutti jopa kelvolta.
Arvio: 3/5
9. Petra Hammerfahr: Pahantekijä
Häiriintyneessä lapsuudenkodissa kasvanut nuori nainen tappaa uimarannalla miehen. Teon taustoja ja naisen traumoja aletaan selvittää. Asiat menneisyydestä paljastuvat aika epäjohdonmukaisesti, mikä on ansio, koska jollain tavalla loppu onnistuu yllättämään. Haluan lukea lisää tätä, kesällä, takapihalla.
Arvio: 3/5
10. Lari Kotilainen ja Annukka Varteva: Mummonsuomi laajakaistalla
Popularistista pohdintaa suomen kielen sanaston muuttumisesta.
Tammikuu 2010, osa 1
1. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?
Arvio: 3/5
2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.
Arvio: 3/5
3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
Arvio: 4/5
4. Henning Mankell: Italialaiset kengät
Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.
Arvio: 3/5
5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.
Arvio: 2/5
Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?
Arvio: 3/5
2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.
Arvio: 3/5
3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
Arvio: 4/5
4. Henning Mankell: Italialaiset kengät
Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.
Arvio: 3/5
5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.
Arvio: 2/5
lauantai 21. elokuuta 2010
Havaintoja vuodesta 2009
Luen liikaa hömppää. Luen liikaa sellaista, jota ilmankin voisin olla, jota lukemattakin pärjäisin. Toisaalta luen, kun olen väsynyt enkä jaksa rasittaa aivojani liikaa. Luen viihtyäkseni, päästäkseni eroon arjen asioista. En lue päteäkseni tai suorittaakseni, koska ammatin vuoksi muka täytyisi.
Vuoden 2009 suosikkikirjailijani, joiden kirjoja haluan lukea jatkossa lisää
Johanna Sinisalo
Stieg Larsson
Miika Nousiainen
Markus Zusak
Lukemani kirjailijat, joiden kirjoista en pitänyt vuonna 2009 ja joiden kirjoja tuskin luen lisää
Paulo Coelho
James Patterson
Ristiriitaiset kirjailijat vuonna 2009. Pidin yhdestä kirjailijan kirjasta ehkä kovastikin, toisesta en välttämättä ollenkaan.
Laura Honkasalo
Kari Hotakainen
Anna-Leena Härkönen
Henning Mankell
Eniten lukemani kirjailijat vuonna 2009
Leena Lehtolainen
Reijo Mäki
molemmilta 4 kirjaa
Vuoden 2009 parhaat lukemani kirjat (ei järjestyksessä)
Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Ann-Marie McDonald: Linnuntietä
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Markus Zusak: Kirjavaras
Kirjat, joista vähiten pidin vuonna 2009 (ei järjestyksessä)
Maeve Binchy: Whitethorn Woods
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Teppo M. : Sata naista
James Patterson: Hämähäkin aika
Vuoden 2009 suosikkikirjailijani, joiden kirjoja haluan lukea jatkossa lisää
Johanna Sinisalo
Stieg Larsson
Miika Nousiainen
Markus Zusak
Lukemani kirjailijat, joiden kirjoista en pitänyt vuonna 2009 ja joiden kirjoja tuskin luen lisää
Paulo Coelho
James Patterson
Ristiriitaiset kirjailijat vuonna 2009. Pidin yhdestä kirjailijan kirjasta ehkä kovastikin, toisesta en välttämättä ollenkaan.
Laura Honkasalo
Kari Hotakainen
Anna-Leena Härkönen
Henning Mankell
Eniten lukemani kirjailijat vuonna 2009
Leena Lehtolainen
Reijo Mäki
molemmilta 4 kirjaa
Vuoden 2009 parhaat lukemani kirjat (ei järjestyksessä)
Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Ann-Marie McDonald: Linnuntietä
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Markus Zusak: Kirjavaras
Kirjat, joista vähiten pidin vuonna 2009 (ei järjestyksessä)
Maeve Binchy: Whitethorn Woods
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Teppo M. : Sata naista
James Patterson: Hämähäkin aika
Vuosi 2009
Vuonna 2009 luin 56 kirjaa.
1. Susanna Alakoski: Sikalat
2. Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen
3. Margaret Atwood: Kissansilmä
4. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli
5. Maeve Binchy: Tara Road
6. Maeve Binchy: Whitethorn Woods
7. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
8. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
9. Jeffrey Eugenides: Virgin Suisides
1. Susanna Alakoski: Sikalat
2. Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen
3. Margaret Atwood: Kissansilmä
4. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli
5. Maeve Binchy: Tara Road
6. Maeve Binchy: Whitethorn Woods
7. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
8. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
9. Jeffrey Eugenides: Virgin Suisides
10. Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
11. Kate Holden: Enkelivaihde
12. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
13. Laura Honkasalo: Tyttökerho
13. Laura Honkasalo: Tyttökerho
14. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
15. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
16. Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
17. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
18. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
19. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
20. Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä
21. Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
21. Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
22. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
23. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
23. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
24. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
25. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
26. Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä
27. Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö
27. Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö
28. Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö
29. Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
30. Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet
30. Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet
31. Laura Lindstedt: Sakset
32. Laura Lähteenmäki: Kaaso
33. Henning Mankell: Daisy Sisters
34. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
35. Liza Marklund: Turvapaikka
36. Liza Marklund: Uhatut
37. Ann-Marie McDonald: Linnuntietä
38. Stephenie Meyer: Vieras
39. Kate Mosse: Labyrintti
40. Reijo Mäki: Aito turkki
41. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
41. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
42. Reijo Mäki: Hard Luck Cafe
43. Reijo Mäki: Pitkä lounas
44. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
45. James Patterson: Hämähäkin aika
46. Carol Shields: Sattumankauppaa
47. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
48. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
49. Zadie Smith: Kauneudesta
50. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
49. Zadie Smith: Kauneudesta
50. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
51. Anja Snellman: Rakkauden maanosat
52. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
53. Teppo M. : Sata naista
54. Dubravka Ugresic: Kiputilahallitus
55. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
56. Markus Zusak: Kirjavaras
Joulukuu 2009
52. Kate Mosse: Labyrintti
1200-luvun ristiretket ja vuoden 2005 arkeologiset kaivaukset kietoutuvat yhteen. Jotain tärkeää yritetään etsiä ja suojella. Sekoitus historiaa, nykyaikaa, legendoja. Ihan ok luettavaa, mutta tarina ei ollut riittävän mukaansatempaava. Pitkästytti välillä.
Arvio: 2/5
53. Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö
Novellikokoelma. Tämän lukeminen on riittävän yksinkertaista aivojen lepuutusta. Luin nopeasti ja viihdyin, muttei mitään sen ihmeempää.
Arvio: 2/5
54. Zadie Smith: Kauneudesta
Olen joskus yrittänyt lukea jotakin Smithin kirjaa, enkä pitänyt siitä ollenkaan eli ennakkoluuloja tätä kohtaan oli. Alku oli melko mitäänsanomaton. No jaa. Ymmärrän kyllä kirjan ansiot, mutta mikä tekee tästä luvatun "säkenöivän älykkään"? Yliopistomaailman sivistyssanat ja roduista suoraan puhuminen?
Arvio: 3/5
55. Reijo Mäki: Aito turkki
"Aikaa se vain on. Sitähän tulee joka sekunti kellosta lisää."
Novellikokoelma taas. Ei ihan parasta Mäkeä. Kevyitä hauskoja juttuja.
Arvio: 2/5
56. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Harmi, että Larsson kuoli ennen aikojaan. Todella harmi, että tätä ei ole luvassa lisää.
Arvio: 4/5
1200-luvun ristiretket ja vuoden 2005 arkeologiset kaivaukset kietoutuvat yhteen. Jotain tärkeää yritetään etsiä ja suojella. Sekoitus historiaa, nykyaikaa, legendoja. Ihan ok luettavaa, mutta tarina ei ollut riittävän mukaansatempaava. Pitkästytti välillä.
Arvio: 2/5
53. Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö
Novellikokoelma. Tämän lukeminen on riittävän yksinkertaista aivojen lepuutusta. Luin nopeasti ja viihdyin, muttei mitään sen ihmeempää.
Arvio: 2/5
54. Zadie Smith: Kauneudesta
Olen joskus yrittänyt lukea jotakin Smithin kirjaa, enkä pitänyt siitä ollenkaan eli ennakkoluuloja tätä kohtaan oli. Alku oli melko mitäänsanomaton. No jaa. Ymmärrän kyllä kirjan ansiot, mutta mikä tekee tästä luvatun "säkenöivän älykkään"? Yliopistomaailman sivistyssanat ja roduista suoraan puhuminen?
Arvio: 3/5
55. Reijo Mäki: Aito turkki
"Aikaa se vain on. Sitähän tulee joka sekunti kellosta lisää."
Novellikokoelma taas. Ei ihan parasta Mäkeä. Kevyitä hauskoja juttuja.
Arvio: 2/5
56. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Harmi, että Larsson kuoli ennen aikojaan. Todella harmi, että tätä ei ole luvassa lisää.
Arvio: 4/5
Marraskuu 2009
49. Reijo Mäki: Hard Luck Cafe
Suosikkiviihdettäni. Viihde alleviivaten. Jussi Vares kohtaa poikansa tulevaisuuden Turussa. Karu tulevaisuusvisio pisti miettimään ja mukana kulki tietysti tyypillinen dekkarijuoni.
Arvio: 3/5
50. Liza Marklund: Turvapaikka
Jatkoa Uhatuille. Ihan luettavaa, mutta päähenkilö alkoi jokseenkin ärsyttää. Ja jos tuo ensimmäinen osa ei ollut totta, niin onko sitten tämäkään? Ei ainakaan kovin uskottavaa ole.
Arvio: 2/5
51. Anja Snellman: Rakkauden maanosat
En muista olenko lukenut tämän aikaisemmin. Ehkä, koska tämä ei ollut mitenkään sellainen, että tämän voisi muistaa. "Erään rakkaustarinan maailmanympärimatka." Lyhyt, kerralla hotkaistava. Unohtui samantien.
Arvio: 3/5
Suosikkiviihdettäni. Viihde alleviivaten. Jussi Vares kohtaa poikansa tulevaisuuden Turussa. Karu tulevaisuusvisio pisti miettimään ja mukana kulki tietysti tyypillinen dekkarijuoni.
Arvio: 3/5
50. Liza Marklund: Turvapaikka
Jatkoa Uhatuille. Ihan luettavaa, mutta päähenkilö alkoi jokseenkin ärsyttää. Ja jos tuo ensimmäinen osa ei ollut totta, niin onko sitten tämäkään? Ei ainakaan kovin uskottavaa ole.
Arvio: 2/5
51. Anja Snellman: Rakkauden maanosat
En muista olenko lukenut tämän aikaisemmin. Ehkä, koska tämä ei ollut mitenkään sellainen, että tämän voisi muistaa. "Erään rakkaustarinan maailmanympärimatka." Lyhyt, kerralla hotkaistava. Unohtui samantien.
Arvio: 3/5
Lokakuu 2009
45. Markus Zusak: Kirjavaras
Kirjavaras on pieni köyhä tyttö, joka asuu sijaisperheessä natsi-Saksassa ja varastaa kirjoja. Hänen tarinansa kertoo kuolema.
Kiehtova ja jollain tapaa tuore. Pidin kyllä kovasti. Jäi mieleen ja pisti ajattelemaan. Rankasta aiheesta huolimatta ei ollut synkkä vaan jotenkin valoisa.
Arvio: 4/5
46. Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Lehtolaisen kirjat ovat nopeasti hotkaistavia välipaloja, jotka yleensä jättävät hyvän maun suuhun. Tässä kirjailijan perinpohjin selittelevä tyyli alkoi kuitenkin paikoin ärsyttää. Aliarvioiko lukijaa kuitenkin? Ihan näppärä tarina joka tapauksessa. Sopivaa syyslomaluettavaa.
Arvio: 3/5
47. Susanna Alakoski: Sikalat
Kuvaus juopon suomalaisen duunariperheen arjesta 1960- ja -70 -luvun Ruotsissa perheen tyttären näkökulmasta. Lapsen näkökulman vuoksi kieli on simppeliä, tarina soljuu vaivattomasti eteenpäin. Ahdistava aihe ei tuota ahdistavaa tarinaa. Mielelläni ja nopeasti luin.
Arvio: 3/5
48. Liza Marklund: Uhatut
Inhoan huonoja suomennoksia. Ystad on käännetty Y-kyläksi. Loistavaa.
Enpä oikein tiedä mitä tästä ajatella. Nuori ruotsalaisnainen alkaa seurustella muslimimaahanmuuttajan kanssa ja tekee hullu vielä lapsenkin tälle. Mies hakkaa ja vainoaa, nainen kestää ja kärsii eikä tee edes rikosilmoitusta. Lopulta nainen lähtee vainoa karkuun maasta, ei maahanmuuttajamies. Muistan, että tästä kirjasta oli jokin kohu, että perustuuko tämä nyt varmasti tositapahtumiin vaiko eikö. Tositarinana olisi mykistävä ja pysäyttävä, käsittämätön. Kaunokirjallisilta ansioiltaan ei kummoinen.
Arvio: 3/5
Kirjavaras on pieni köyhä tyttö, joka asuu sijaisperheessä natsi-Saksassa ja varastaa kirjoja. Hänen tarinansa kertoo kuolema.
Kiehtova ja jollain tapaa tuore. Pidin kyllä kovasti. Jäi mieleen ja pisti ajattelemaan. Rankasta aiheesta huolimatta ei ollut synkkä vaan jotenkin valoisa.
Arvio: 4/5
46. Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Lehtolaisen kirjat ovat nopeasti hotkaistavia välipaloja, jotka yleensä jättävät hyvän maun suuhun. Tässä kirjailijan perinpohjin selittelevä tyyli alkoi kuitenkin paikoin ärsyttää. Aliarvioiko lukijaa kuitenkin? Ihan näppärä tarina joka tapauksessa. Sopivaa syyslomaluettavaa.
Arvio: 3/5
47. Susanna Alakoski: Sikalat
Kuvaus juopon suomalaisen duunariperheen arjesta 1960- ja -70 -luvun Ruotsissa perheen tyttären näkökulmasta. Lapsen näkökulman vuoksi kieli on simppeliä, tarina soljuu vaivattomasti eteenpäin. Ahdistava aihe ei tuota ahdistavaa tarinaa. Mielelläni ja nopeasti luin.
Arvio: 3/5
48. Liza Marklund: Uhatut
Inhoan huonoja suomennoksia. Ystad on käännetty Y-kyläksi. Loistavaa.
Enpä oikein tiedä mitä tästä ajatella. Nuori ruotsalaisnainen alkaa seurustella muslimimaahanmuuttajan kanssa ja tekee hullu vielä lapsenkin tälle. Mies hakkaa ja vainoaa, nainen kestää ja kärsii eikä tee edes rikosilmoitusta. Lopulta nainen lähtee vainoa karkuun maasta, ei maahanmuuttajamies. Muistan, että tästä kirjasta oli jokin kohu, että perustuuko tämä nyt varmasti tositapahtumiin vaiko eikö. Tositarinana olisi mykistävä ja pysäyttävä, käsittämätön. Kaunokirjallisilta ansioiltaan ei kummoinen.
Arvio: 3/5
Syyskuu 2009
44. Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet
Aihe on sinänsä melko kiehtova - poliisi, joka vapaa-ajallaan murhaa "pahoja ihmisiä" saa matkijan - mutta jokin tässä mättää. Huono suomennos? Yksinkertainen kieli? Loppu salattuine veljineen oli melko korni.
Arvio: 2/5
Aihe on sinänsä melko kiehtova - poliisi, joka vapaa-ajallaan murhaa "pahoja ihmisiä" saa matkijan - mutta jokin tässä mättää. Huono suomennos? Yksinkertainen kieli? Loppu salattuine veljineen oli melko korni.
Arvio: 2/5
Elokuu 2009
41. Dubravka Ugresic: Kiputilahallitus
Jugoslavia on hajonnut sodan jälkeen. Joukko nuoria opiskelee (ja yksi opettaa) Amsterdamissa ja he kaikki tuntuvat menettäneen kaiken - kotimaansa, äidinkielensä, historiansa, identiteettinsä. Ajatuksia herättävä kirja, juoneltaan hieman outo ja poukkoileva, mutta piti mielenkiinnon yllä. En ole lukenut tätä muistuttavaa ennen.
Arvio: 3/5
42. Laura Lähteenmäki: Kaaso
Kolmekymppisen naisen ympäriltä kaikki menevät naimisiin ja hän kärsii, riutuu ja uhrautuu sinkkuna ja kaasona. Miksi nämä tällaiset kirjat ovat aina tällaisia? Nyyhkis-bläähkis, ei ole miestä eikä häitä. Voi kyynel.
Arvio: 2/5
43. Stephenie Meyer: Vieras
En ole pahemmin scifiä lukenut eikä tämäkään tyypillisimmästä päästä liene. "Sielut" ovat vallanneet ihmisruumiit omakseen. Vaeltaja-niminen sielu istutetaan Melanie-nimiseen naiseen, joka ei suostu väistymään, vaan pakottaa Vaeltajan etsimään rakastamiaan ihmisiä.
Aika lapsellista hömppää. Viihdyttävää kylläkin. Ei kovin vaikuttava, mutta "ihan kiva" kirja.
Arvio: 3/5
Jugoslavia on hajonnut sodan jälkeen. Joukko nuoria opiskelee (ja yksi opettaa) Amsterdamissa ja he kaikki tuntuvat menettäneen kaiken - kotimaansa, äidinkielensä, historiansa, identiteettinsä. Ajatuksia herättävä kirja, juoneltaan hieman outo ja poukkoileva, mutta piti mielenkiinnon yllä. En ole lukenut tätä muistuttavaa ennen.
Arvio: 3/5
42. Laura Lähteenmäki: Kaaso
Kolmekymppisen naisen ympäriltä kaikki menevät naimisiin ja hän kärsii, riutuu ja uhrautuu sinkkuna ja kaasona. Miksi nämä tällaiset kirjat ovat aina tällaisia? Nyyhkis-bläähkis, ei ole miestä eikä häitä. Voi kyynel.
Arvio: 2/5
43. Stephenie Meyer: Vieras
En ole pahemmin scifiä lukenut eikä tämäkään tyypillisimmästä päästä liene. "Sielut" ovat vallanneet ihmisruumiit omakseen. Vaeltaja-niminen sielu istutetaan Melanie-nimiseen naiseen, joka ei suostu väistymään, vaan pakottaa Vaeltajan etsimään rakastamiaan ihmisiä.
Aika lapsellista hömppää. Viihdyttävää kylläkin. Ei kovin vaikuttava, mutta "ihan kiva" kirja.
Arvio: 3/5
perjantai 20. elokuuta 2010
Heinäkuu 2009, osa 2
37. James Patterson: Hämähäkin aika
Joku kehui Pattersonin kirjoja, siksi lainasin tämän. Jonkinlainen trilleri tämä on olevinaan. Ei kovin jännittävä eikä yllättävä, henkilöt ohuita ja kaavamaisia. Osin ennalta-arvattava, epäuskottava, vähän naiivi. Loppua kohden yritti yllättää, mutta varsin totutuilla tavoilla kuitenkin. Jokin tässä häiritsi kovasti - huono suomennos ehkä? En usko, että luen enempää Pattersonia. Tai ehkä tätä voisi lukea enkuksi?
Arvio: 1/5
38. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Olen lukenut tämän n. 12 vuotta sitten ja silloin tämä teki suuren vaikutuksen. Ja kyllä, tämä on hyvä kirja, vaikka en muistanut, että henkilöt ovat näin epämiellyttäviä ja kirjassa juodaan ja poltetaan ihan koko ajan.
Ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia, mutta odotuksia olikin liikaa.
Arvio: 4/5
39. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Tätäkin on hypetetty niin paljon, että odotukset ovat kovat. Ja kyllä, tarina on kiinnostava, samoin henkilöt todella eläviä. Vaikea tätä on käsistään laskea. Elokuva olisi kiva nähdä myös. Epäuskottavuuskaan ei jostain syystä häirinnyt.
Arvio: 4/5
40. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Pakko on aloittaa jatko-osa heti perään. Tarinana yhä koukuttava kuin edellinen, mutta parempi siksi, koska tämä keskittyi Lisbethiin, joka on kiinnostavampi (ja epäuskottavampi!) hahmo kuin Mikael. Menihän tämä taas ihan tolkuttoman epäuskottavaksi, mutta pakko oli vain lukea-lukea-lukea.
Arvio: 4/5
Joku kehui Pattersonin kirjoja, siksi lainasin tämän. Jonkinlainen trilleri tämä on olevinaan. Ei kovin jännittävä eikä yllättävä, henkilöt ohuita ja kaavamaisia. Osin ennalta-arvattava, epäuskottava, vähän naiivi. Loppua kohden yritti yllättää, mutta varsin totutuilla tavoilla kuitenkin. Jokin tässä häiritsi kovasti - huono suomennos ehkä? En usko, että luen enempää Pattersonia. Tai ehkä tätä voisi lukea enkuksi?
Arvio: 1/5
38. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Olen lukenut tämän n. 12 vuotta sitten ja silloin tämä teki suuren vaikutuksen. Ja kyllä, tämä on hyvä kirja, vaikka en muistanut, että henkilöt ovat näin epämiellyttäviä ja kirjassa juodaan ja poltetaan ihan koko ajan.
Ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia, mutta odotuksia olikin liikaa.
Arvio: 4/5
39. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Tätäkin on hypetetty niin paljon, että odotukset ovat kovat. Ja kyllä, tarina on kiinnostava, samoin henkilöt todella eläviä. Vaikea tätä on käsistään laskea. Elokuva olisi kiva nähdä myös. Epäuskottavuuskaan ei jostain syystä häirinnyt.
Arvio: 4/5
40. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Pakko on aloittaa jatko-osa heti perään. Tarinana yhä koukuttava kuin edellinen, mutta parempi siksi, koska tämä keskittyi Lisbethiin, joka on kiinnostavampi (ja epäuskottavampi!) hahmo kuin Mikael. Menihän tämä taas ihan tolkuttoman epäuskottavaksi, mutta pakko oli vain lukea-lukea-lukea.
Arvio: 4/5
Heinäkuu 2009, osa 1
34. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
Tätä kirjaa on hehkutettu paljon monissa yhteyksissä. Ja joo, ideassa on ideaa, mutta en vaan taida pitää Coelhon kirjoitustyylistä. Sitä pidetään kauniina - musta se on vain naiivia. Inhosin kirjailijan tapaa sisällyttää itsensä tarinaan: "Paulo Coelho istui ravintolassa..." Yäk! Loppu pelasti vähän.
Arvio: 2/5
35. Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä
Perusdekkari. Ihan luettava, muttei milän tavalla erityinen tai mieleenjäävä.
Arvio: 2/5
36. Laura Lindstedt: Sakset
Nainen adoptoi lapsen Kiinasta, muttei löydä lapseen minkäänlaista kontaktia. Pidin kirjoitustavasta, hieman tajunnanvirtamaista, tuoreita kielikuvia. Lopussa tarina muuttui sekavahkoksi, kertoja vaihtui yllättäen ilman varoitusta. Loppu hämmensi ja meni hieman yli.
Arvio: 2/5
Tätä kirjaa on hehkutettu paljon monissa yhteyksissä. Ja joo, ideassa on ideaa, mutta en vaan taida pitää Coelhon kirjoitustyylistä. Sitä pidetään kauniina - musta se on vain naiivia. Inhosin kirjailijan tapaa sisällyttää itsensä tarinaan: "Paulo Coelho istui ravintolassa..." Yäk! Loppu pelasti vähän.
Arvio: 2/5
35. Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä
Perusdekkari. Ihan luettava, muttei milän tavalla erityinen tai mieleenjäävä.
Arvio: 2/5
36. Laura Lindstedt: Sakset
Nainen adoptoi lapsen Kiinasta, muttei löydä lapseen minkäänlaista kontaktia. Pidin kirjoitustavasta, hieman tajunnanvirtamaista, tuoreita kielikuvia. Lopussa tarina muuttui sekavahkoksi, kertoja vaihtui yllättäen ilman varoitusta. Loppu hämmensi ja meni hieman yli.
Arvio: 2/5
Kesäkuu 2009, osa 2
30. Laura Honkasalo: Tyttökerho
Alle kolmekymppinen nainen vinkuvonkuu kuinka elämä menee hukkaan, kun ei ole miestä ja lapsia. Ihan hyvin kirjoitettua, vaikka henkilöt olivat melko kaavamaisia kuitenkin ja aihe on pateettinen. Tällaiset ihmissuhdediipadaapat olisivat uponneet paremmin joskus 10-15 vuotta sitten. Bla-bla-bla.
Arvio: 1/5
31. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä."
Mainonnan perusteella luulin, että tämä olisi jokin seksikeskeinen tilitys, keski-ikäisten Akvaariorakkautta... Mutta tämähän olikin parempi. Huumori upposi ja miehen ja naisen suhteen kuvaus oli aika osuvaa.
Arvio: 3/5
32. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli
Nainen on lavastanut oman kuolemansa ja alkaa kerrata elämäänsä: Ylipaino, vaikea äitisuhde, puolalainen rakastaja, ääriasioista innostunut aviomies, jolta pitää salata kaikki, kirjailijan ura kauhuromantiikan ja runojen parissa. Ihan ok lukea, epäuskottavuus vähän häiritsi.
Arvio: 3/5
33. Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö
Novellikokoelma. Kevyttä kamaa, nopeaa ja kepeää kesälukemista. Sujuvaa ja helppoa, ei-mieleenjäävää.
Arvio: 2/5
Alle kolmekymppinen nainen vinkuvonkuu kuinka elämä menee hukkaan, kun ei ole miestä ja lapsia. Ihan hyvin kirjoitettua, vaikka henkilöt olivat melko kaavamaisia kuitenkin ja aihe on pateettinen. Tällaiset ihmissuhdediipadaapat olisivat uponneet paremmin joskus 10-15 vuotta sitten. Bla-bla-bla.
Arvio: 1/5
31. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä."
Mainonnan perusteella luulin, että tämä olisi jokin seksikeskeinen tilitys, keski-ikäisten Akvaariorakkautta... Mutta tämähän olikin parempi. Huumori upposi ja miehen ja naisen suhteen kuvaus oli aika osuvaa.
Arvio: 3/5
32. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli
Nainen on lavastanut oman kuolemansa ja alkaa kerrata elämäänsä: Ylipaino, vaikea äitisuhde, puolalainen rakastaja, ääriasioista innostunut aviomies, jolta pitää salata kaikki, kirjailijan ura kauhuromantiikan ja runojen parissa. Ihan ok lukea, epäuskottavuus vähän häiritsi.
Arvio: 3/5
33. Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö
Novellikokoelma. Kevyttä kamaa, nopeaa ja kepeää kesälukemista. Sujuvaa ja helppoa, ei-mieleenjäävää.
Arvio: 2/5
Kesäkuu 2009, osa 1
26. Reijo Mäki: Pitkä lounas
Luin tätä junassa ja laivassa Viron-matkalla. Juuri sopivaa siihen tarkoitukseen - kevyttä ja viihdyttävää. Juoni on itse asiassa melko kekseliäs. Päähenkilö on turkulainen rikoskirjailija - liekö Mäki ottanut vaikutteita itsestään? Verbaliikka miellyttää - totta kai marja-sanan abessiivi on Marjatta. Lajissaan itse asiassa erittäin koukuttava.
Arvio: 3/5
27. Teppo M. : Sata naista
Blogiin perustuva kirja. Vajaa nelikymppinen mies lyö kymppitonnista vetoa, että saa kaadettua sata naista vuodessa. Pikkunokkelaa sanailua, superkevyttä aivotonta kesälukemista. Jää kesken. Ei jää mieleen.
Arvio: 1/5
28. Kate Holden: Enkelivaihde
Hyvän perheen tyttö sotkeutuu heroiiniin ja alkaa myydä itseään rahoittaakseen huumeet. Raflaava aihe. Kiinnostava siksi, koska on omaelämäkerrallinen.
Arvio: 3/5
29. Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Poliisikirja. En ole ennen lukenut Jokista. Ihan hyvin kirjoitettua aivojen nollaamista, mutta vaikka on samantyylistä kuin Mäki, ei ole samanlaista. Ihan jees, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
Luin tätä junassa ja laivassa Viron-matkalla. Juuri sopivaa siihen tarkoitukseen - kevyttä ja viihdyttävää. Juoni on itse asiassa melko kekseliäs. Päähenkilö on turkulainen rikoskirjailija - liekö Mäki ottanut vaikutteita itsestään? Verbaliikka miellyttää - totta kai marja-sanan abessiivi on Marjatta. Lajissaan itse asiassa erittäin koukuttava.
Arvio: 3/5
27. Teppo M. : Sata naista
Blogiin perustuva kirja. Vajaa nelikymppinen mies lyö kymppitonnista vetoa, että saa kaadettua sata naista vuodessa. Pikkunokkelaa sanailua, superkevyttä aivotonta kesälukemista. Jää kesken. Ei jää mieleen.
Arvio: 1/5
28. Kate Holden: Enkelivaihde
Hyvän perheen tyttö sotkeutuu heroiiniin ja alkaa myydä itseään rahoittaakseen huumeet. Raflaava aihe. Kiinnostava siksi, koska on omaelämäkerrallinen.
Arvio: 3/5
29. Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Poliisikirja. En ole ennen lukenut Jokista. Ihan hyvin kirjoitettua aivojen nollaamista, mutta vaikka on samantyylistä kuin Mäki, ei ole samanlaista. Ihan jees, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
torstai 19. elokuuta 2010
Toukokuu 2009
21. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Huhtikuu 2009
16. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.
Arvio: 2/5
17. Henning Mankell: Daisy Sisters
Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?
Arvio: 3/5
18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.
Arvio: 1/5
19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.
Arvio: 3/5
20. Margaret Atwood: Kissansilmä
Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.
Arvio: 2/5
17. Henning Mankell: Daisy Sisters
Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?
Arvio: 3/5
18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.
Arvio: 1/5
19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia
"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.
Arvio: 3/5
20. Margaret Atwood: Kissansilmä
Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.
Arvio: 3/5
Maaliskuu 2009
11. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
Tämä on pitänyt lukea jo kauan. Ihan erilainen kuin miksi tämän kuvittelin. Hauskempi, outoa huumoria. Tämän perusteella haluan lukea lisää Hotakaista.
Arvio: 4/5
12. Ann-Marie McDonald: Linnuntietä
Alku ärsytti täydellisyydellään, mutta tarina muuttui sitten särmikkäämmäksi. Ei mässäillyt pahoilla asioilla, suora kertomatta kaikkea. Yllättävä loppu, vai oliko sittenkään? Tarina oli hyvä tai sitten olin vain oikeassa mielentilassa lukeakseni juuri tämän kirjan.
Arvio: 4/5
13. Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä
Ahmin tämän, pidin tästä. Sinänsä simppeli tarina, joka ei ollut dekkari. Hyvin viihdyttävää, mukaansatempaavaa. Ehkä nyt vain oli oikea päivä lukea tällaista?
Arvio: 4/5
14. Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen
Ovela. Yllätti lopussa, kuten Alasalmen tarinat yleensä. En tiedä oliko idea kuitenkin vähän teennäinen? Ehkä ei? Mielelläni luin. Naista Afrikassa ei ollutkaan.
Arvio: 3/5
15. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Aihe (teinit katoavat, joutuvat seksikauppatavaraksi) myy varmasti. En ollut silti kovinkaan vaikuttunut. Jos tämä olisi ollut onnistunut kirja, olisin ehkä ahdistunut, mutta tämä jätti ihan kylmäksi.
Arvio: 2/5
Tämä on pitänyt lukea jo kauan. Ihan erilainen kuin miksi tämän kuvittelin. Hauskempi, outoa huumoria. Tämän perusteella haluan lukea lisää Hotakaista.
Arvio: 4/5
12. Ann-Marie McDonald: Linnuntietä
Alku ärsytti täydellisyydellään, mutta tarina muuttui sitten särmikkäämmäksi. Ei mässäillyt pahoilla asioilla, suora kertomatta kaikkea. Yllättävä loppu, vai oliko sittenkään? Tarina oli hyvä tai sitten olin vain oikeassa mielentilassa lukeakseni juuri tämän kirjan.
Arvio: 4/5
13. Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä
Ahmin tämän, pidin tästä. Sinänsä simppeli tarina, joka ei ollut dekkari. Hyvin viihdyttävää, mukaansatempaavaa. Ehkä nyt vain oli oikea päivä lukea tällaista?
Arvio: 4/5
14. Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen
Ovela. Yllätti lopussa, kuten Alasalmen tarinat yleensä. En tiedä oliko idea kuitenkin vähän teennäinen? Ehkä ei? Mielelläni luin. Naista Afrikassa ei ollutkaan.
Arvio: 3/5
15. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Aihe (teinit katoavat, joutuvat seksikauppatavaraksi) myy varmasti. En ollut silti kovinkaan vaikuttunut. Jos tämä olisi ollut onnistunut kirja, olisin ehkä ahdistunut, mutta tämä jätti ihan kylmäksi.
Arvio: 2/5
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Helmikuu 2009
7. Carol Shields: Sattumankauppaa
Epävarma kotiäiti hössöttää jostain viikonloppumatkasta. Sitä yhtä ja samaa koko tarina! Shieldsin pitäisi olla arjen pikku yksityiskohtien taitava kuvaaja, mutta ei ollut ihan mun juttuni tämä kirja.
Arvio: 2/5
8. Maeve Binchy: Whitethorn Woods
Kaikki luvut yksittäisiä tarinoita, joita yhdistää ei-mikään. Enkuksi luettuna ok, tarpeeksi simppeliä. Silti: ei tämmöstä!
Arvio: 1/5
9. Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
Silkkaa viihdettä, jossa on kuitenkin sitä jotain. Ei liian ennalta-arvattavaa, ei liian simppeliä, ei aliarvioi lukijaa.
Arvio: 3/5
10. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Mielelläni luin tämänkin. En tiedä, muistuttaako mitään, mitä olisin lukenut aikaisemmin? Taistolaisuutta, 70-luvun angstia, lapsen näkökulma.
Arvio: 3/5
Epävarma kotiäiti hössöttää jostain viikonloppumatkasta. Sitä yhtä ja samaa koko tarina! Shieldsin pitäisi olla arjen pikku yksityiskohtien taitava kuvaaja, mutta ei ollut ihan mun juttuni tämä kirja.
Arvio: 2/5
8. Maeve Binchy: Whitethorn Woods
Kaikki luvut yksittäisiä tarinoita, joita yhdistää ei-mikään. Enkuksi luettuna ok, tarpeeksi simppeliä. Silti: ei tämmöstä!
Arvio: 1/5
9. Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
Silkkaa viihdettä, jossa on kuitenkin sitä jotain. Ei liian ennalta-arvattavaa, ei liian simppeliä, ei aliarvioi lukijaa.
Arvio: 3/5
10. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Mielelläni luin tämänkin. En tiedä, muistuttaako mitään, mitä olisin lukenut aikaisemmin? Taistolaisuutta, 70-luvun angstia, lapsen näkökulma.
Arvio: 3/5
Tammikuu 2009, osa 2
Jatkoa tammikuulle
4. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Mahtavaa lukea kerrankin jotain, joka todella tekee vaikutuksen! Todella hämmentävä kertomus. Kuka oli kursiivikertoja? Tekisi mieli aloittaa kirjan lukeminen samantien alusta saadakseen uuden näkökulman ja selvyyttä. Lisää tätä!
Arvio: 5/5
5. Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
Pitkäksi venytettyä viihdemössöä, saman toistoa kirjasta toiseen. En tiedä, miksi silti pitää tätäkin lukea. Uteliaisuudesta? Ei niin huonoakaan, etteikö voisi lukea.
Arvio: 2/5
6. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
Nopeasti lukaistavaa viihdettä. Pidän kirjoitustavasta. Sisältö ei ehkä kummoinen, mutta silti ookoo ja luulen lukevani lisääkin Hämeen-Anttilaa. Jostain syystä pidän, vaikka yleensä en kai tämäntyyppistä lue?
Arvio: 3/5
4. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Mahtavaa lukea kerrankin jotain, joka todella tekee vaikutuksen! Todella hämmentävä kertomus. Kuka oli kursiivikertoja? Tekisi mieli aloittaa kirjan lukeminen samantien alusta saadakseen uuden näkökulman ja selvyyttä. Lisää tätä!
Arvio: 5/5
5. Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
Pitkäksi venytettyä viihdemössöä, saman toistoa kirjasta toiseen. En tiedä, miksi silti pitää tätäkin lukea. Uteliaisuudesta? Ei niin huonoakaan, etteikö voisi lukea.
Arvio: 2/5
6. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
Nopeasti lukaistavaa viihdettä. Pidän kirjoitustavasta. Sisältö ei ehkä kummoinen, mutta silti ookoo ja luulen lukevani lisääkin Hämeen-Anttilaa. Jostain syystä pidän, vaikka yleensä en kai tämäntyyppistä lue?
Arvio: 3/5
Tammikuu 2009, osa 1
Tammikuun luetut
1. Jeffrey Eugenides: Virgin Suisides
Luin mielelläni, mutta olisin voinut jättää lukemattakin. Epäuskottavuus häiritsi ja kerrankin pitää sanoa, että pidin elokuvasta enemmän.
Arvio: 2/5
Arvio: 2/5
2. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Hauska, hupaisa, absurdi. Olisi ollut ehkä vieläkin parempi, jos ei olisi ampunut niin pahasti yli.
Arvio: 4/5
3. Maeve Binchy: Tara Road
Sopivaa luettavaa enkuksi. Pidin tästä, mutta suomeksi sama olisi ehkä ollut lapsellinen ja lattea.
Arvio: 3/5
Siirryn nykyaikaan
Aion siirtää verkkoon lukupäiväkirjani, jota olen kirjoitellut vuoden 2009 tammikuusta saakka kuulakärkikynällä vihreäkantiseen muistikirjaan. Syynä moiseen radikaaliin tekoon on se, että muistikirjassa on jo listattuna liikaa kirjoja, sinne on vaikea luoda minkäänlaista hakemistoa enkä löydä sieltä mitään. Lukupäiväkirjani on siis ensisijaisesti tarkoitettu itselleni, mutta jos joku tätä eksyy tai erehtyy lukemaan, niin ihan vapaasti vain. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)