Paul Auster: Sunset Park

31. Paul Auster: Sunset Park




Sunset Park on Paul Austerin kuudestoista romaani. Ihmetyttää, miksi olen lukenut näistä kuudestatoista vain muutaman. Pitäisi ehdottomasti lukea loputkin. Austerissa ehkä tökkii amerikkalaisuus, mutta muuten pidin kyllä tästä. Tarina kertoo nuorista ihmisistä, jotka asuvat salaa purkukuntoisessa autiotalossa New Yorkissa. Ja jokaisella heistä on tietenkin oma tarinansa. Osa henkilöistä jää kyllä hieman etäisiksi. Samoin välillä kerronta jää jynnäämään paikoillaan ja tökähtää, mutta muuten ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jonka parissa ainakin itse viihdyin.

Arvio: 4/5

Paul Auster: Illuusioiden kirja

32. Paul Auster: Illuusioiden kirja

Hyvin austermainen tarina perheensä menettäneestä miehestä, joka pääsee takaisin elämään kiinni alkamalla tutkia vanhojen mykkäelokuvien tekijää ja hänen tuotantoaan. Filmintekijän ja miehen sekä filmintekijän tarinoiden tarinat sekoittuvat toisiinsa, kirjassa on tarinaa tarinan sisällä ja hyvin erikoinen tunnelma. Millään tasolla tarina ei ollut uskottava, kiehtovan kummallinen kuitenkin. Pidin ja pidän.

Arvio: 4/5

Paul Auster: Oraakkeliyö

100. Paul Auster: Oraakkeliyö

Milloinkahan viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on alaviitteitä? Romaanin, jossa on alaviitteitä? Niin paljon alaviitteitä, että lukeminen jopa hieman vaikeutui niiden takia? Kirjassa sairas kirjailija kirjoittaa salaperäiseen muistikirjaan kirjaa, joka sitten yllätyksekseni jääkin kesken eikä tarina muutenkaan etene ollenkaan siihen suuntaan, mitä kirjan alku antaa odottaa. Tarina polveilee sinne tänne ja siihen ilmaantuu sivuhenkilöitä, joiden kaikkien funktiot eivät selviä ollenkaan. Kaikki jää auki. Hämmentynyt olo jäi tästä.

Plussaa: Kummallisuus. Täysi ennalta-arvaamattomuus. Austerilla on kyllä ihan oma tyylinsä. Kuvittelin, että tarinasta tulisi faktan ja fiktion, unen ja todellisuuden sekasotku, ja osittain se sitä olikin, muttei ollenkaan niin selvästi ja loogisesti kuin mitä odotin. Jollain kummalla tavalla tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka kuinka moneen erilliseen tarinaan. Luin tämän melko nopeasti, vaikka tämä ei ollut helppolukuinen kirja. Metafiktioiden tasoja on niin paljon, että kaiken avaaminen vaatisi toisen lukukerran. Auster on ehdottomasti kirjailija, jota haluan lukea ja luen lisää.

Miinusta: Ne alaviitteet!

Arvio: 3/5

Kesäkuu 2010

52. Kreetta Onkeli: Kutsumus

Jollakin tavalla pidin tästä kyllä valtavasti. Kahden sekopäisen kirjalilijan elämää. Lyhyitä lauseita, tiivistä tekstiä, josta muodostui outo, toimiva kokonaisuus.

Arvio:  3/5

53. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Luin tätä hitaahkosti, mutta tarinan pariin oli aina mukava palata. Henkilöt olivat hyvällä tavalla outoja, kiehtovia, eläviä ja tarinan kulku ei ollut ollenkaan arvattava. Suuri pieni tarina vai pieni suuri? Haluan ehdottomasti lukea lisää Austeria.

Arvio: 3/5

54. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

Mahtavaa, että sain tämän uutuuden käsiini näin nopeasti. Irving on suuri tarinankertoja ja tämä on suuri tarina - perhe- ja pakotarina, joka alkaa 1950-luvulta ja päätyy 2000-luvulle. Yksityiskohtaisuus kiehtoi ja puudutti yhtä aikaa, plussaa myös täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Henkilöhahmot olivat kaikki todella kiinnostavia, samoin heidän välisensä suhteet. En pitänyt lopusta - että kirjan kirjailija alkoi lopussa kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Liian kulunut ratkaisu.

Arvio: 4/5

55. Charlaine Harris: Dead Until Dark

True Blood -tv-sarja perustuu vampyyrikirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa tämä on. Yllättävän uskollisesti tv-sarja menee kirjan mukaan. Kevyttä ja helppoa luettavaa, jonkinlaista huumoriakin on mukana. Eka osa (eli tämä) on ilmestynyt suomeksi, mutta suomennos on teini & kökkö, joten taidan pysytellä alkuperäiskielessä.

Arvio: 3/5

56. Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Kolmekymppinen nainen suorittaa elämäänsä: pätkätöitä, gradua, vauvaa, omakotitaloa. "On turvallisempaa tehdä työtä, jossa puuhastellaan sanojen kanssa. Minä jätän vaaralliset kotityöt muille." Mihinkään muuhun en sitten osannutkaan samastua.

Arvio: 2/5

57. Kira Poutanen: Kotimatka

Tämä olikin ihan ok kirja - ei sellaista roskaa kuin se edellinen, jonka luin Poutaselta. Pariisiin syyllisyyttä paennut Laura palaa kotimaahansa siskonsa häihin ja vanhat salaisuudet nousevat pintaan. Mukavasti Suomi ja suomalaisuus nähtiin ulkopuolelta ja niistä revittiin huumoria. Helppoa ja sujuvaa höttöä, ihan jees kesälomaluettavaa.

Arvio:  3/5

Maaliskuu 2010, osa 2

26. Paul Auster: Lukittu huone

New York -trilogian viimeinen osa. Yhtä hämmentävä kuin edelliset. Ilmeisesti hyvän kirjan merkki on se, että kirjan lopussa tekisi mieli aloittaa koko tarina (trilogia) alusta saadakseen vastauksia edes joihinkin kysymyksiin.

Arvio:  4/5

27. Sue Townsend: Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet

Kaipaan jotain aivotonta luettavaa. Ja sitä sain. Molen päiväkirjassa kaikki menee pieleen ja epäonnistuu epäonnistumisen jälkeen. Komiikka ei naurata mutta silti tätä lukee mielellään?

Arvio: 2/5

28. Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

Lyhyen hetken kuvaus. Lähes kokonaan miniän ja apen vuoropuhelua. Miniä on petetty ja jätetty, apen taustalta paljastuu vastaavaa. Taas yksi tällainen perus-ok nopea luettava, joka unohtuu samantien.

Arvio: 3/5

29. Khaled Hosseini: Leijapoika

Elämää Afganistanissa taas. Luokkaeroja, ystävyyttä. Mukaansatempaava tarina piti otteessaan. Toivottavasti Hosseini kirjoittaa lisää.

Arvio:  4/5

Maaliskuu 2010, osa 1

21. Anne B. Radge: Berliininpoppelit

Kolmen erilleen ajautuneen norjalaisveljeksen äiti halvaantuu joulun alla. Aluksi tarina tuntui liiankin ankealta, mutta ihmissuhteiden ankeus on jotenkin uskottavaa ja tarinan norjalaisuus- ja sikala-aspektit olivat varsin kiinnostavia ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Kyllä, luen jatko-osatkin.

Arvio:  4/5

22. Paul Auster: Aaveita

New York -trilogia jatkuu. Tarinan kaikilla henkilöillä on värin nimi (Blue, Black, White...) Tässäkin päähenkilö varjostaa toista henkilöä ja kadottaa samalla itsensä tai joutuu itsensä vangiksi. Lopulta ei voi tietää kuka on mikäkin. Lyhyimpiä lukemiani kirjoja, vain 86 sivua. Ehkä trilogian viimeinen osa selvittää asioita hieman?

Arvio: 3/5

23. Ian McEwan: Amsterdam

Luin tätä lyhyttä kirjaa aivan liian pienissä palasissa. Jäi sellainen olo, että joitakin yksityiskohtia saattoi jäädä huomaamatta. Kahden miehen yhteinen rakastajatar kuolee nopeasti etenevään sairauteen ja miehet tekevät toisilleen eutanasialupauksen mikäli itse sairastuvat. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ok-kamaa.

Arvio:  3/5

24. Essi Kummu: Mania

Nainen sekoaa tietokonepelien maailmaan. Naisen lapsi luulee olevansa leijona tai lintu. Koostui takaumista. Kerronta jokseenkin miellyttävälukuista.

Arvio:  3/5

25. Richard Yates: Revolutionary Road

Ontto avioliitto, tyhjä elämä. Pettymyksiä siitä, että mikään ei tunnu miltään.Suuria odotuksia, epärealistisia suunnitelmia. Satiirista ihmisen sisäisen tyhjyyden kuvausta. Viisikymmenlukua, hyvin amerikkalaista.

Arvio:  3/5

Helmikuu 2010, osa 2

16. Kreetta Onkeli: Kotirouva

Kauhutarina erämaasta, jonka nimi on perhe. Avuton yksinäinen yksinelävä kolmekymppinen haaveilee perheestä ja odottaa, että ensimmäinen vastaantuleva mies poimisi mukaansa kotiorjaksi ja lapselleen äidiksi. Paikoitellen ärsyttävän luettelomaisia megavirkkeitä. Sisältö horroria. Kai jotkut näinkin elää?

Arvio:  3/5

17. Sue Townsend: Adrian Mole: Cappuccinovuodet

Hadrianus Molen päiväkirjan jatko-osa aikuisena. Olen teininä lukenut niitä teiniversioita. Nopea- ja helppolukuinen, samanlainen kuin ne teinipojan päiväkirjat. Jollain tavalla koominen muttei "armottoman hauska" kuten takakansi lupaa.

Arvio: 3/5

18. Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan

Erilainen kuin muut Lehtolaiset, perustuu äidinkielenopettajan ja hänen miehensä päiväkirjamerkintöihin. Häiritsi erittäin paljon, että molemmat kirjoittavat päiväkirjaansa samalla tavalla, siten kuin Lehtolainen kirjoittaa. Luulisi ammattikirjailijan osaavan jäljitellä useampaa tyyliä? Nopeasti lukaistu välipala.

Arvio: 3/5

19. Paul Auster: Lasikaupunki

Outo. Kirjailija on sisällyttänyt teokseen itsensä tai ainakin samannimisen henkilön. Loppupuolella selvisi, että kyllä, kirjailija itse on teoksensa henkilö - kirjan henkilönä on jopa Austerin vaimo Siri Hustvedt! Tämä taas pisti miettimään, onko kirjan päähenkilö todellinen vai fiktiivinen? Entä kuka minä lukijana olen?
Kirja jätti auki paljon kysymyksiä. Täytynee jatkaa trilogian lukemista. Hyvin hämmentynyt olo jäi tästä.

Arvio: 4/5

20. Jayne Anne Phillips: Äidin aika

Kolmekymppinen nainen, vastasyntynyt vauva, mies, miehen lapset, kuolemansairas äiti, lapsenvahti, koiria.
Jos päähenkilö muka "on tottunut elämään vapaata, epäsovinnaista elämää" ja matkustelemaan pitkin Intioita, niin ihmeen helposti ja yksinkertaisesti se sopeutuu vauvan, äitinsä ja miehensä lasten hoitajaksi. Ei mitään pohdintaa tästä ristiriidasta! Naiseus nähdään oudosti äitiyden ja muiden ihmisten kautta elämisen läpi, mikä ei kyllä henkilökohtaisesti puhuttele yhtään.

Arvio:  3/5