Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinisalo Johanna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinisalo Johanna. Näytä kaikki tekstit
tiistai 28. tammikuuta 2014
Päivä 28 – Paras kirjan nimi
Taas mainitsen kirjan, jonka olen jo maininnut monta kertaa, mutta mielestäni paras kirjan nimi on Ennen päivänlaskua ei voi. Se on kaunis, yllätyksellinen, monitulkintainen, yksi minun suosikkikirjoistani.
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäni jostakin
Mietin tätä todella pitkään. Mietin edelleen.
Tuntematon sotilas muutti joskus muinoin mielipiteeni siitä, että sotakirjat ovat aina tylsiä, miehille tarkoitettuja ja vain tappamista sisältäviä.
Ennen päivänlaskua ei voi teki minusta scififanin, vaikka aiemmin olin suhtautunut kyseiseen kirjallisuudenlajiin hyvin epäilevästi.
Harry Potterit saivat minut fanittamaan fantasiaa huomattavasti aiempaa enemmän.
Tätähän tässä ei taidettu kysyä, mutta mitään muuta en osaa vastata.
Tuntematon sotilas muutti joskus muinoin mielipiteeni siitä, että sotakirjat ovat aina tylsiä, miehille tarkoitettuja ja vain tappamista sisältäviä.
Ennen päivänlaskua ei voi teki minusta scififanin, vaikka aiemmin olin suhtautunut kyseiseen kirjallisuudenlajiin hyvin epäilevästi.
Harry Potterit saivat minut fanittamaan fantasiaa huomattavasti aiempaa enemmän.
Tätähän tässä ei taidettu kysyä, mutta mitään muuta en osaa vastata.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Päivä 22 – Omistamani suosikkikirja
Toistoa toistoa, taas tulee tähänkin postaukseen toistoa. Omistan viisi Johanna Sinisalon kirjaa, joista siis Ennen päivänlaskua ei voi taitaa olla suosikkini. Muita omistamiani suosikkikirjoja ovat esimerkiksi jo muutaman kerran mainitsemani Anne B. Radgen Berliininpoppelit-trilogia, L.M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia ja Anna-Leena Härkösen Häräntappoase.
Ja mainitsenpa muutaman muunkin kirjahyllystäni löytyvän suosikkikirjan, joista en ole vielä kirjoittanut: Anja Kaurasen Pelon maantiede, Sofi Oksasen Puhdistus, John Irvingin Garpin maailma.
Ja mainitsenpa muutaman muunkin kirjahyllystäni löytyvän suosikkikirjan, joista en ole vielä kirjoittanut: Anja Kaurasen Pelon maantiede, Sofi Oksasen Puhdistus, John Irvingin Garpin maailma.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Päivä 14 – Suosikkikirja suosikkikirjailijaltani
Johanna Sinisalolta suosikkikirjani taitaa kuitenkin olla se ensimmäinen, kovimmin kolahtanut, Ennen päivänlaskua ei voi. Linnunaivot toki oli myös vaikuttava, samoin pidin uusimmasta, Auringon ytimestä. Toki myös novellikokoelma Kädettömät kuninkaat teki aikanaan vaikutuksen.
Lionel Shriverin paras kirja on ehdottomasti Poikani Kevin.
Lionel Shriverin paras kirja on ehdottomasti Poikani Kevin.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Päivä 13 – Suosikkikirjailijani
Aloitin lukuharrastukseni jo ennen kuin opin lukemaan, ja vuosien myötä suosikkikirjailijoita on tietysti ollut paljon. Jos on pakko valita, niin tällä hetkellä suomalainen suosikkikirjailijani on Johanna Sinisalo. Hän on ollut suomalaisista ykkönen oikeastaan jo monta vuotta. Ulkomainen suosikkikirjailijani on tuoreempi tapaus, Lionel Shriver, josta tuli suosikkini vasta viime vuonna. Nämä elävät ja muuttuvat, nämä suosikkikirjailijat. Ehkä jonain päivänä vielä joku syrjäyttää Sinisalonkin?
tiistai 7. tammikuuta 2014
Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja
Mielestäni Johanna Sinisalon kirjat eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta. Ennen päivänlaskua ei voi voitti Finlandian, mutta entäpä muut? Linnunaivot on huikea, se on käännetty useille kielille ja kirja on kahminut palkintoja ulkomailla, mutta Suomessa sen voi löytää kirjakaupan jämäalelaarista. Miksi ihmeessä, kysynpähän vaan?
maanantai 30. joulukuuta 2013
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
92. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.
Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.
Arvio: 5/5
Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.
Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.
Arvio: 5/5
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
99. Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Jos pitäisi luetella suosikkikirjailijoitani, Johanna Sinisalo olisi ensimmäisten joukossa listalla. Kovin harva kirja tekee suurempaa vaikutusta, eikä tämäkään aluksi kovin ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta kirjan lopussa olin oudosti lähes liikuttunut? Kyseessä on lähitulevaisuusvisio maailmasta, josta mehiläiset ovat alkaneet kadota. Keskiössä ovat karjantehotuottajaisä, mehiläisiä kasvattava poika ja eläinoikeusaktivisti pojanpoika. Ja mitä tapahtuu ja tapahtui?
Kirja on voimakas kannanotto luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista mytologialla höystettynä. Kuolema on se rajallisuus, jonka ihminen ja eläin kohtaavat samanarvoisina.
Hieno kirja, hienompi kuin useimmat tänä vuonna lukemani, muttei kuitenkaan Sinisalon paras.
Arvio: 5/5
Jos pitäisi luetella suosikkikirjailijoitani, Johanna Sinisalo olisi ensimmäisten joukossa listalla. Kovin harva kirja tekee suurempaa vaikutusta, eikä tämäkään aluksi kovin ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta kirjan lopussa olin oudosti lähes liikuttunut? Kyseessä on lähitulevaisuusvisio maailmasta, josta mehiläiset ovat alkaneet kadota. Keskiössä ovat karjantehotuottajaisä, mehiläisiä kasvattava poika ja eläinoikeusaktivisti pojanpoika. Ja mitä tapahtuu ja tapahtui?
Kirja on voimakas kannanotto luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista mytologialla höystettynä. Kuolema on se rajallisuus, jonka ihminen ja eläin kohtaavat samanarvoisina.
Hieno kirja, hienompi kuin useimmat tänä vuonna lukemani, muttei kuitenkaan Sinisalon paras.
Arvio: 5/5
lauantai 27. lokakuuta 2012
Johanna Sinisalo: Salattuja voimia
84. Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille
On syytä riemuun ja juhlaan, kun suosikkikirjailijani Johanna Sinisalo kirjoittaa suosikkiaiheestani matkailusta. Matkakuume ei kuitenkaan pääse nousemaan ylettömiin korkeuksiin, sillä aiheena on itselleni vieras vuoristovaeltaminen ja pitkien matkojen patikointi. Omalaatuinen kokonaisuus kiehtovaa fiktiota ja tukevaa faktaa toimii monenlaiseen tarkoitukseen - viihtymiseen ja omien matkojen suunnitteluun. Novellikokoelman lisäksi mukana on tukeva faktapaketti patikointia suunnitteleville sekä kirjailijan omia kokemuksia hänen matkoiltaan. Osa teksteistä kiinnosti enemmän kuin toiset, mutta se lienee luonnollista.
Arvio: 4/5
On syytä riemuun ja juhlaan, kun suosikkikirjailijani Johanna Sinisalo kirjoittaa suosikkiaiheestani matkailusta. Matkakuume ei kuitenkaan pääse nousemaan ylettömiin korkeuksiin, sillä aiheena on itselleni vieras vuoristovaeltaminen ja pitkien matkojen patikointi. Omalaatuinen kokonaisuus kiehtovaa fiktiota ja tukevaa faktaa toimii monenlaiseen tarkoitukseen - viihtymiseen ja omien matkojen suunnitteluun. Novellikokoelman lisäksi mukana on tukeva faktapaketti patikointia suunnitteleville sekä kirjailijan omia kokemuksia hänen matkoiltaan. Osa teksteistä kiinnosti enemmän kuin toiset, mutta se lienee luonnollista.
Arvio: 4/5
tiistai 2. elokuuta 2011
Johanna Sinisalo: Kätketyt
36. Johanna Sinisalo: Kätketyt
Ilahdutti, kun tämmöinen löytyi kirjastosta. Kyseessä on pieni kirjanen vain - novelli, joka on julkaistu kirjana. Sinisalo on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, joten innoissani ahmaisin tämän aamupalaksi. Tällä kertaa Sinisalo ei kirjoita scifiä vaan realistista jännitystä. Onnistunut tarina, jonka loppua en onnistunut arvaamaan. Harmi, että tarina on niin lyhyt!
Arvio: 4/5
Ilahdutti, kun tämmöinen löytyi kirjastosta. Kyseessä on pieni kirjanen vain - novelli, joka on julkaistu kirjana. Sinisalo on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, joten innoissani ahmaisin tämän aamupalaksi. Tällä kertaa Sinisalo ei kirjoita scifiä vaan realistista jännitystä. Onnistunut tarina, jonka loppua en onnistunut arvaamaan. Harmi, että tarina on niin lyhyt!
Arvio: 4/5
torstai 19. elokuuta 2010
Toukokuu 2009
21. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Tammikuu 2009, osa 2
Jatkoa tammikuulle
4. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Mahtavaa lukea kerrankin jotain, joka todella tekee vaikutuksen! Todella hämmentävä kertomus. Kuka oli kursiivikertoja? Tekisi mieli aloittaa kirjan lukeminen samantien alusta saadakseen uuden näkökulman ja selvyyttä. Lisää tätä!
Arvio: 5/5
5. Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
Pitkäksi venytettyä viihdemössöä, saman toistoa kirjasta toiseen. En tiedä, miksi silti pitää tätäkin lukea. Uteliaisuudesta? Ei niin huonoakaan, etteikö voisi lukea.
Arvio: 2/5
6. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
Nopeasti lukaistavaa viihdettä. Pidän kirjoitustavasta. Sisältö ei ehkä kummoinen, mutta silti ookoo ja luulen lukevani lisääkin Hämeen-Anttilaa. Jostain syystä pidän, vaikka yleensä en kai tämäntyyppistä lue?
Arvio: 3/5
4. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Mahtavaa lukea kerrankin jotain, joka todella tekee vaikutuksen! Todella hämmentävä kertomus. Kuka oli kursiivikertoja? Tekisi mieli aloittaa kirjan lukeminen samantien alusta saadakseen uuden näkökulman ja selvyyttä. Lisää tätä!
Arvio: 5/5
5. Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
Pitkäksi venytettyä viihdemössöä, saman toistoa kirjasta toiseen. En tiedä, miksi silti pitää tätäkin lukea. Uteliaisuudesta? Ei niin huonoakaan, etteikö voisi lukea.
Arvio: 2/5
6. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
Nopeasti lukaistavaa viihdettä. Pidän kirjoitustavasta. Sisältö ei ehkä kummoinen, mutta silti ookoo ja luulen lukevani lisääkin Hämeen-Anttilaa. Jostain syystä pidän, vaikka yleensä en kai tämäntyyppistä lue?
Arvio: 3/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)