15. Kira Poutanen: Ihana meri
Jo monta kertaa aiemmin lukemani säväyttävä nuortenkirja paljastaa, miten tyly ja karu miesten ja poikien maailma voi olla nuorelle täydellisyyttä tavoittelevalle tytölle. Ihana meri on edelleen vaikuttava kirja, joka kuvaa hyvin yhteiskunnan ja ympäristön (piilo)sovinismia ja nuoren tytön pelkoa kasvaa aikuiseksi naiseksi. Tarina on uskottava eikä ole vuosien myötä vanhentunut, paitsi toivottavasti anoreksian hoidon ja ymmärtämisen osalta.
Arvio: 4/5
16. Salla Simukka: Kun enkelit katsoivat muualle
Simukan nuortenromaani tyttöön ihastuvasta lukiolaistytöstä on jotenkin viehättävän teini ja onnistuu tavoittamaan dramaattisia teinitunteita hyvin. Aikuinen lukija hymähtelee, mutta voi kuvitella, että ensimmäisissä sydänsuruissaan vellovaan teiniin tämä uppoaa ihan täysillä.
Arvio: 3/5
17. Tuija Lehtinen: Traktori
Tyttö on hurahtanut Intiaan, poika on ihastunut tyttöön ja tekee kaikkensa miellyttääkseen tätä. Tyttö huomaa, että poika vain teeskentelee olevansa kiinnostunut samoista asioista kuin tyttökin ja häviää kuvioista. Poika perii isosedältään traktorin ja sydänsuruissaan lähtee sillä kesälomareissulle. Reissun aikana sattuu jos minkälaista ja monenlaisia ihmisiäkin osuu pojan kohdalle. Ihan kiva kirja, sujuva ja miellyttävä, ei liikaa nuoria mielistelevä.
Arvio: 3/5
18. Louis Sachar: Riskitekijä
Tapansa parantanut entinen paha poika nimeltä Kainalo joutuu uskomattomiin tilanteisiin oltuaan väärään aikaan oikeassa paikassa tai päinvastoin, väärien tai oikeiden ihmisten seurassa. Kaveruus pääsylipputrokarin kanssa heittää hänet väärennetyllä lipulla teinitähden konserttiin ja ystävyys kehitysvammaisen pikkutytön kanssa johtaa tapaamiseen ja tutustumiseen itse teinitähden kanssa. Lopulta kasassa on melkoinen vyyhti. Kovin uskottava tämä ei ole, mutta kieltämättä mukavaa ja viihdyttävää luettavaa.
Arvio: 3½/5
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtinen Tuija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtinen Tuija. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Nuortenkirjoja
Jouduin taas työni puolesta lukemaan muutaman vanhahkon nuortenkirjan. Tässäpä nopeita kommentteja niistä.
24. Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää
Tyyliltään ja kieleltään yllättävän pahasti vanhentunut 90-luvun nuortenkirja tuskin vetoaa nykynuoriin. Juoni jynnää paikallaan eikä kirjassa ole mitään kiinnostavaa. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että Lehtisen nuortenkirjat ovat mukavia ja viihdyttäviä? 80-luvulla muistan itse kahlanneeni ainakin Mirkka-kirjat moneen kertaan läpi. Tämä ei saane enää nykynuoria innostumaan.
Arvio: 1/5
25. Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!
Simppeli nuortenkirja jalkapalloa pelaavasta pojasta saattaa kiinnostaa jalkapalloa pelaavia poikia, kuten luonnollisesti tarkoitus onkin. Tai sitten tarina voi masentaa, koska todellisessa elämässä jalkapallopoikien elämä tuskin on yhtä helppoa ja täydellistä kuin tässä.
Arvio: 2/5
26. Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus
Tämäkin nuortenkirja vuodelta 1996 on pahasti vanhentunut. Vitsit tai "vitsit" tuskin enää vetoavat nykynuoriin ja alaviitteet, joissa kehotetaan katsomaan kirjasarjan aiempien osien tapahtumia, on täysin toimimaton ratkaisu.
Arvio: 1/5
27. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Tarina köyhästä suomalaisperheestä Ruotsissa (Tornionjokilaaksossako?) ja heidän puhumattomasta tyttärestään, joka näkee aaveita suolla. Tarinassa on hienoja aineksia, mutta päähenkilö ei onnistu herättämään sympatiaa, vaikka pitäisi. En tiedä, millainen olisi sitten tästä tehty elokuva.
Arvio: 2/5
24. Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää
Tyyliltään ja kieleltään yllättävän pahasti vanhentunut 90-luvun nuortenkirja tuskin vetoaa nykynuoriin. Juoni jynnää paikallaan eikä kirjassa ole mitään kiinnostavaa. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että Lehtisen nuortenkirjat ovat mukavia ja viihdyttäviä? 80-luvulla muistan itse kahlanneeni ainakin Mirkka-kirjat moneen kertaan läpi. Tämä ei saane enää nykynuoria innostumaan.
Arvio: 1/5
25. Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!
Simppeli nuortenkirja jalkapalloa pelaavasta pojasta saattaa kiinnostaa jalkapalloa pelaavia poikia, kuten luonnollisesti tarkoitus onkin. Tai sitten tarina voi masentaa, koska todellisessa elämässä jalkapallopoikien elämä tuskin on yhtä helppoa ja täydellistä kuin tässä.
Arvio: 2/5
26. Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus
Tämäkin nuortenkirja vuodelta 1996 on pahasti vanhentunut. Vitsit tai "vitsit" tuskin enää vetoavat nykynuoriin ja alaviitteet, joissa kehotetaan katsomaan kirjasarjan aiempien osien tapahtumia, on täysin toimimaton ratkaisu.
Arvio: 1/5
27. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Tarina köyhästä suomalaisperheestä Ruotsissa (Tornionjokilaaksossako?) ja heidän puhumattomasta tyttärestään, joka näkee aaveita suolla. Tarinassa on hienoja aineksia, mutta päähenkilö ei onnistu herättämään sympatiaa, vaikka pitäisi. En tiedä, millainen olisi sitten tästä tehty elokuva.
Arvio: 2/5
Tunnisteet:
Arvio: 1/5,
Arvio: 2/5,
Ikola Kaisa,
Johansson i Backe Kerstin,
Lehtinen Tuija,
nuortenkirjallisuus,
Pakkanen Mitri,
ruotsalainen kirjallisuus,
suomalainen kirjallisuus
lauantai 2. lokakuuta 2010
Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com
78. Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com
Luin tämän tietysti työn vuoksi. Olen lukenut tämän pari kertaa ennenkin, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla ainakin 7-8 vuotta.
Plussaa: Lehtinen kirjoittaa vetävästi ja mielestäni hyvinkin nuoriin vetoavasti. Teksti lienee uskottavaa myös nuorten näkökulmasta, vaikka onkin melko "hyvää" kieltä.
Miinusta: Tarina on hassusti vanhentunut - päähenkilö ei ole koskaan kuullutkaan internetistä eikä osaa luoda itselleen sähköpostiosoitetta. Sivuhenkilön uusi kännykkä on kova juttu. Nykyteineiltä tällainen saattaa viedä lukuhalut? Otsikko on varmaan 90-luvulla ollut todella vetävä.
Luin tämän tietysti työn vuoksi. Olen lukenut tämän pari kertaa ennenkin, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla ainakin 7-8 vuotta.
Plussaa: Lehtinen kirjoittaa vetävästi ja mielestäni hyvinkin nuoriin vetoavasti. Teksti lienee uskottavaa myös nuorten näkökulmasta, vaikka onkin melko "hyvää" kieltä.
Miinusta: Tarina on hassusti vanhentunut - päähenkilö ei ole koskaan kuullutkaan internetistä eikä osaa luoda itselleen sähköpostiosoitetta. Sivuhenkilön uusi kännykkä on kova juttu. Nykyteineiltä tällainen saattaa viedä lukuhalut? Otsikko on varmaan 90-luvulla ollut todella vetävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)