Matkalla - Merimaa ja McEwan

Luin kaksi kirjaa, joissa molemmissa ollaan matkalla. Juuri mitään muuta yhteistä kirjoilla ei sitten olekaan.

19. Kirsi Merimaa: Hotelli Kalifornia



Muistelin, että Merimaan edellinen kirja Baltia express oli ihan siedettävä välipala luettavaksi, joten nappasin mukaan kirjastosta tarinan jatko-osankin. Vasta nyt sitten huomasin, että muistin väärin enkä olekaan edellisestä kirjasta kovin mairittelevaa arviota kirjoittanut. Jaa, tämä siis on juuri hyvä syy kirjoittaa ylös lukemansa kirjat.

Tässäkin kirjassa ollaan liikkeellä, matkalla, mistä pidän. Edellisestä kirjasta tuttu yksin viihtyvä tyttönen lähtee etsimään nettituttuaan Arabiemiraateista ja hyvin nopeasti juonikuviot käyvät melkoisen epäuskottaviksi. Suosittelen helppoa ja mutkatonta lukemista etsiville.

Arvio: 3-/5

20. Ian McEwan: Vieraan turva



Ihan miellyttävää vaihteeksi lukea kirja, joka on niin lyhyt (138 s.), että sen voi lukea yhdeltä istumalta. McEwanilla on täysin oma tyylinsä ja odotin kummallista tarinaa, jossa on erikoinen tunnelma - ja sen sain, en todellakaan pettynyt. Tarinassa pariskunta lomailee Venetsiassa, tapaa sen kujille eksyttyään toisen pariskunnan ja tämän jälkeen mikään ei ole entisensä. Kirjan tunnelma on uhkaava, jännitteinen, surrealistinen ja loppu jättää tyhjän olon. Huh, unenomaista, painajaismaista, kammottavaa. Jotkut vain osaavat.

Arvio: 4/5

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

86. Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.

Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.

Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?

Arvio: 4/5

Ian McEwan: Sementtipuutarha

77. Ian McEwan: Sementtipuutarha

Neljä sisarusta jää vanhempien kuoleman jälkeen asumaan keskenään isoon taloon. Viranomaisia ja lastenkotia pelkäävät sisarukset eivät kerro äidin kuolemasta kenellekään, vaan valavat hänet kellarissa sementtiin. Tarinassa oli alusta saakka outo jännite, joka sai odottamaan, että jotain kamalaa tapahtuu. En olisi ihmetellyt, vaikka kaikki sisarukset olisivat kuolleet tarinan lopussa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin tarinan fiilis muistutti hieman Virgin Suisides - romaania.

Plussaa: Taitava ja mieleenjäävä, erikoinen ja hämäävä, hämmentävä. Haluan lukea tämän joskus uudestaan.

Miinusta: Kirja oli todella lyhyt, vain 134 sivua. Olisikohan teemasta saanut enemmänkin irti? Vai olisivatko lisäsivut vain pilanneet tarinan tiiviyden?

Arvio:  4/5

Maaliskuu 2010, osa 1

21. Anne B. Radge: Berliininpoppelit

Kolmen erilleen ajautuneen norjalaisveljeksen äiti halvaantuu joulun alla. Aluksi tarina tuntui liiankin ankealta, mutta ihmissuhteiden ankeus on jotenkin uskottavaa ja tarinan norjalaisuus- ja sikala-aspektit olivat varsin kiinnostavia ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Kyllä, luen jatko-osatkin.

Arvio:  4/5

22. Paul Auster: Aaveita

New York -trilogia jatkuu. Tarinan kaikilla henkilöillä on värin nimi (Blue, Black, White...) Tässäkin päähenkilö varjostaa toista henkilöä ja kadottaa samalla itsensä tai joutuu itsensä vangiksi. Lopulta ei voi tietää kuka on mikäkin. Lyhyimpiä lukemiani kirjoja, vain 86 sivua. Ehkä trilogian viimeinen osa selvittää asioita hieman?

Arvio: 3/5

23. Ian McEwan: Amsterdam

Luin tätä lyhyttä kirjaa aivan liian pienissä palasissa. Jäi sellainen olo, että joitakin yksityiskohtia saattoi jäädä huomaamatta. Kahden miehen yhteinen rakastajatar kuolee nopeasti etenevään sairauteen ja miehet tekevät toisilleen eutanasialupauksen mikäli itse sairastuvat. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ok-kamaa.

Arvio:  3/5

24. Essi Kummu: Mania

Nainen sekoaa tietokonepelien maailmaan. Naisen lapsi luulee olevansa leijona tai lintu. Koostui takaumista. Kerronta jokseenkin miellyttävälukuista.

Arvio:  3/5

25. Richard Yates: Revolutionary Road

Ontto avioliitto, tyhjä elämä. Pettymyksiä siitä, että mikään ei tunnu miltään.Suuria odotuksia, epärealistisia suunnitelmia. Satiirista ihmisen sisäisen tyhjyyden kuvausta. Viisikymmenlukua, hyvin amerikkalaista.

Arvio:  3/5

Helmikuu 2010, osa 1

11. Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Tämä oli pienoinen pettymys. Odotin jotain "niin hyvää mutta niin kevyttä" -tyyppistä, mutta saippuakuvioon ujutetut teknologiayrityksen taloussotkut oli lopulta aika tylsä aihe. Ja kahden päähenkilön romanssia pedattiin koko tarinan ajan melko alleviivaavasti.

Arvio:  2/5

12. Arto Salminen: Kalavale

Tarinaa kertovat vuorotellen vanha kalju tv-tuottaja ja hänen nuori kaunis bimbomissityttöystävänsä. Jostain luin, että esikuvina olisivat Spede ja Maria Drockila. Hah. Jonkinlainen tosi-tv- ja yhteiskuntakriittinen täysin överiksi menevä kannanotto nykymaailman mielettömyydestähän tämä on.

Arvio:  3/5

13. Ian McEwan: Rannalla

Nuoripari ei osaa puhua toisilleen. Lyhyt tarina pienestä draamasta, joka paisuu suureksi. Jotenkin hienolla tavalla tämä saavutti jotain ihmisyyden omahyväisyydestä. Ylpeydestä. Tai jotain. Pitäisi varmaan lukea uudestaan tarkempaa erittelyä varten, mutta jokin tässä oli hienoa.

Arvio:  4/5

14. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Toisaalta pidän Hustvedtin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa, mutta jotain kumman etäännyttävää siinä on. Välillä tuntui, että pääsi hyvin sisälle kirjan maailmaan ja sitten tarinaan tuli taas jotain outoa, joka hajotti kaiken yhtenäisyyden. Voisiko sanoa, että pidän lauseista mutten niin paljon niiden muodostamasta kokonaisuudesta?
Lopussa kaikki sai kuitenkin merkityksen. What I loved. On tällä kirjalla ansionsa.

Arvio:  4/5

15. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Elämää Afrikassa, Nigeriassa 1960-luvulla, osittain Biafran sodan varjossa. Vaikka tämä olikin tavallinen tarina tavallisista ihmisistä, pidin tästä erittäin paljon. Jotain vaikuttavaa tässä oli.

Arvio:  4/5