Näytetään tekstit, joissa on tunniste Patterson James. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Patterson James. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. joulukuuta 2011

Liza Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat

69. Liza Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat




En odottanut paljoa tältä kirjalta ja sain juuri mitä odotin. Suosittelisin tätä kirjaa sellaisille, jotka haluavat syystä tai toisesta lukea dekkarin, mutta eivät ole tottuneita lukijoita eivätkä yleensä lue yhtään mitään. Toiminta alkaa ensi sivuilta ja luvut ovat parin sivun mittaisia, joten tätä jaksaa lukea sellainenkin, joka ei jaksa lukea. Varsinaista aivotoimintaakaan tätä lukiessa ei tarvita. Yksinkertainen kirja. Suorastaan surkea. Kirjailijat, jotka ovat saaneet nimeä, voivat näköjään julkaista ihan mitä vaan ja tyhmä kansa ostaa ja lukee, minäkin.

Arvio: 1/5

perjantai 20. elokuuta 2010

Heinäkuu 2009, osa 2

37. James Patterson: Hämähäkin aika

Joku kehui Pattersonin kirjoja, siksi lainasin tämän. Jonkinlainen trilleri tämä on olevinaan. Ei kovin jännittävä eikä yllättävä, henkilöt ohuita ja kaavamaisia. Osin ennalta-arvattava, epäuskottava, vähän naiivi. Loppua kohden yritti yllättää, mutta varsin totutuilla tavoilla kuitenkin. Jokin tässä häiritsi kovasti - huono suomennos ehkä? En usko, että luen enempää Pattersonia. Tai ehkä tätä voisi lukea enkuksi?

Arvio:  1/5

38. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Olen lukenut tämän n. 12 vuotta sitten ja silloin tämä teki suuren vaikutuksen. Ja kyllä, tämä on hyvä kirja, vaikka en muistanut, että henkilöt ovat näin epämiellyttäviä ja kirjassa juodaan ja poltetaan ihan koko ajan.
Ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia, mutta odotuksia olikin liikaa.

Arvio: 4/5

39. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Tätäkin on hypetetty niin paljon, että odotukset ovat kovat. Ja kyllä, tarina on kiinnostava, samoin henkilöt todella eläviä. Vaikea tätä on käsistään laskea. Elokuva olisi kiva nähdä myös. Epäuskottavuuskaan ei jostain syystä häirinnyt.

Arvio: 4/5

40. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Pakko on aloittaa jatko-osa heti perään. Tarinana yhä koukuttava kuin edellinen, mutta parempi siksi, koska tämä keskittyi Lisbethiin, joka on kiinnostavampi (ja epäuskottavampi!) hahmo kuin Mikael. Menihän tämä taas ihan tolkuttoman epäuskottavaksi, mutta pakko oli vain lukea-lukea-lukea.

Arvio:  4/5