Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo

38. Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo



Taas yksi sellainen mukava kepeä nopea luettava, jonka parissa viihtyy hetken mutta jonka unohtaa saman tien. Tämä He-he-he on kuulemma joku julkkiskirjailija vai kirjailijajulkkis - häh? Kuka itseään kunnioittava kirjailija muka esittelee esikoiskirjassaan olevansa ensi sijassa kolmen lapsen äiti ja insinöörin vaimo?

Kirjan tarina oli melko tavanomainen, joskin varmasti tarkkaan mietitty. Kirjaa on kuulemma kiitetty henkilökuvauksesta, mutta minusta henkilöt olivat melko latteita ja ohuita eivätkä ollenkaan niin persoonallisia kuin mitä heistä oli selvästi yritetty saada. Tarina muutenkin yritti olla syvällisempi kuin mitä olikaan. Ok kirja - ei mitenkään erityinen eikä mieleenjäävä mutta en koe, että aika tämän parissa olisi ollut täysin hukkaan heitettyä kuitenkaan.

Arvio: 3/5

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

37. Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Olen kuullut ja lukenut tästä kirjasta, mutta en ollut varma, haluanko lukea sitä. Naisiin kohdistuvalla raa'alla väkivallalla ja raiskauksilla mässäily ei ole aina ihan lempiluettavaa... Mutta tarina ei oikeastaan mässäillyt rajulla aiheella, kertoi vain koruttomasti tarinan. Kirjoitustapa ja -tyyli oli kiehtova, jotenkin kohtausmainen, jos tuollaista sanaa voi käyttää. Uhrin tytär oli ikään kuin kertoja ja toisaalta uhrin tytärtä puhuteltiin sinä-muodossa. Karu ja raju tarina. Kirjailijan kirjoitustapa miellyttää niin paljon, että haluan lukea lisää.

Arvio: 3/5

Johanna Sinisalo: Kätketyt

36. Johanna Sinisalo: Kätketyt

Ilahdutti, kun tämmöinen löytyi kirjastosta. Kyseessä on pieni kirjanen vain - novelli, joka on julkaistu kirjana. Sinisalo on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, joten innoissani ahmaisin tämän aamupalaksi. Tällä kertaa Sinisalo ei kirjoita scifiä vaan realistista jännitystä. Onnistunut tarina, jonka loppua en onnistunut arvaamaan. Harmi, että tarina on niin lyhyt!

Arvio: 4/5

Liza Marklund: Prime time

35. Liza Marklund: Prime time

Ehdin matkalla aloittaa toistakin Annika Bengtzon -dekkaria, mutta kolmatta en aio vähään aikaan lukea. Hyvin kliseinen dekkari. Televisiotähti murhataan ja murhaa selvitetään ja mukana kulkee päälleliimatun oloinen päähenkilön parisuhdekriisi. Ei todellakaan mitenkään erityinen kirja.

Arvio: 2/5

Liza Marklund: Studio Sex

34. Liza Marklund: Studio Sex

Olen joskus monta vuotta sitten lukenut yhden Annika Bengtzon -kirjan, ja muistan etten erityisemmin pitänyt siitä enkä jatkanut sarjan lukemista. Tämän valitsin matkalukemiseksi, koska ajattelin sen olevan helppoa, vaivatonta, suht aivotonta ajankulua junassa ja lentokoneessa. Yllättäen huomasin kuitenkin viihtyväni tämän rikostarinan parissa, vaikka se kieltämättä onkin melko kliseinen eikä tarjoa mitään kovin uutta tai ihmeellistä. Kuten edellisestä kirjasta muistin, päähenkilö ei ole oikein uskottava ja siksi lopun yllätyskään ei oikein toimi. Ja miksi kissan pitää aina kuolla raa'asti?

Arvio: 3/5

Carol Shields: Pikkuseikkoja

33. Carol Shields: Pikkuseikkoja

Pikkuseikkoja on nimensä mukainen romaani - tavallisen keskiluokkaisen perheen tavallisen arkielämän kuvausta. Pidän kuitenkin Shieldsin tavasta kirjoittaa. Henkilöt tuntuvat hengittävän ja arjen pienistä asioista muodostuu kiinnostava kokonaisuus, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 4/5

Paul Auster: Illuusioiden kirja

32. Paul Auster: Illuusioiden kirja

Hyvin austermainen tarina perheensä menettäneestä miehestä, joka pääsee takaisin elämään kiinni alkamalla tutkia vanhojen mykkäelokuvien tekijää ja hänen tuotantoaan. Filmintekijän ja miehen sekä filmintekijän tarinoiden tarinat sekoittuvat toisiinsa, kirjassa on tarinaa tarinan sisällä ja hyvin erikoinen tunnelma. Millään tasolla tarina ei ollut uskottava, kiehtovan kummallinen kuitenkin. Pidin ja pidän.

Arvio: 4/5

Pertti Jarla: Fingerpori 4

31. Pertti Jarla: Fingerpori 4

Olen niin alkeellinen, että suurin osa stripeistä naurattaa. Ei voi mitään.

Arvio: 3/5

Pauliina Susi: Nostalgia

30. Pauliina Susi: Nostalgia

Hysteerinen ja koominen tarina työelämän järjettömistä vaatimuksista on alussa uskottava, mutta muuttuu loppua kohden melko hurjaksi. Pidän Suden tavasta kirjoittaa ja ennalta-arvaamattomista juonenkäänteistä. Toivottavasti tätä on tiedossa lisää.

Arvio: 3/5

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

29. Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Yksinäinen ja syrjäytynyt Irma alkaa seurankaipuussaan soitella ihmisten ovikelloja ja väittää olevansa taloustutkija. Rimminen kirjoittaa loistavasti. Hän saa lukijan tuntemaan niin suurta myötähäpeää päähenkilöä kohtaan, että välillä lukeminen pitää keskeyttää!
Minusta tuli heti Rimmisen tekstin suuri ihailija. Loistavasti kirjoitettu kirja ja hieno koominen idea.

Arvio: 4/5

L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

28. L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

Lapsuuden suosikkikirjailijalta on suomennettu jotain uutta, joten pitihän tähän uteliaisuudesta tarttua. Ja kyllä, olisin pitänyt tästä lapsena, mutta kyynisenä aikuisena tästä ei kyllä saa oikein mitään irti, enkä todellakaan usko, että nykylapset lukevat tällaista. Reilussa sadassa vuodessa esiteinien maailma on hieman muuttunut - enää ei pidetä kunnia-asiana kerätä rahaa koulukirjastolle eikä jeesustella pitkin puutarhoja. Olen ilmeisesti kadottanut vanhojen tyttökirjojen viehätyksen...

Arvio: 2/5

Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

27. Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

Yleensä olen viihtynyt Jussi Vares -kirjojen parissa, mutta tämä ei ollut kyllä parhaasta päästä. Turhan väkivaltainen ja pinnallinen tarina, joka kyllä toisaalta menetteli matkalukemisena. Ei missään tapauksessa ollut parasta Mäkeä.

Arvio: 2/5

Jo Nesbo: Veritimantit

26. Jo Nesbo: Veritimantit

Alan ihmetellä, miksi en aluksi pitänyt näistä Nesbon dekkareista. Tämä oli omassa lajissaan ihan loistava kirja - yllättävä, otteessaan pitävä, koukuttava... Aivan täydellistä matkalukemista, joka ei vaadi liian suurta keskittymistä. Oslo on kiinnostava miljöö sarjamurhaajalle eikä rikos ratkea liian nopeasti tai helposti. Luen näitä lisää kesällä.

Arvio: 4/5

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

25.  Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

Alakoski kirjoittaa taas päihdeongelmaisista syrjäytyneistä. Alkoholistiperheessä eläneet sisarukset päätyvät täysin vastakkaisille puolille: veljestä tulee narkkari ja siskosta sosiaaalityöntekijä, syrjäytyneiden auttaja. Ihan ok luettavaa, realistista ja sujuvaa, mutta en osaa oikein samastua kertoja-Anniin enkä sympatiseerata häntä. Miksi pitää aikuisena repiä kriisiä siitä, ettei ole jotain perhejoulua?

Arvio: 3/5

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

24. Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Ylipitkäksi pitkitetyn aikamatkustusfantasiasarjan ties kuinka monennessa osassa on 1189 sivua. Pitkää ja yksityiskohtaista tarinaa kerrotaan useista eri näkökulmista, mikä toisaalta tekee tarinasta kiinnostavan ja toisaalta hieman puuduttavan.
Luin tätä hitaasti, muutaman kymmenen sivua illassa. Tarinassa mässäillään ärsyttävän popularistisesti kuolemalla, väkivallalla, seksillä ja romantiikalla, mutta tämä lienee juuri syynä kirjasarjan suosioon. Tempaisi tämä sitten lopulta minutkin mukaansa jossain sivun 900 paikkeilla. Tarina jäi kesken, joten se jatkunee seuraavassa yli tuhatsivuisessa osassa. Hoh ja poh.

Arvio: 3/5

Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

23. Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

Ensimmäisen 50 sivun jälkeen ei oikein innostanut tämä kirja, mutta  luin sen kuitenkin nopeasti ja mielelläni loppuun. Dekkari, jossa etsitään kadonneita naisia, ei ole ihan peruspoliisiromaani, vaan mukana on Karpille tyypillinen mystinen, fantasianomainen sävy. Tarinan ei ole edes tarkoitus olla uskottava, mikä saattaa tietenkin joitakin lukijoita häiritä.
Lopun koodia en taida jaksaa ratkaista.

Arvio: 3/5 

Anna Gavalda: Lohduttaja

22. Anna Gavalda: Lohduttaja

Edellinen lukemani Gavaldan kirja oli liian lyhyt, mutta tämä on kyllä liian pitkä - yli 600 sivua ahdistuneen keski-ikäisen miehen tajunnanvirtaa, kesken jääneitä ajatuksia, vaillinaisia virkkeitä, vuoropuheluita. Gavaldalla on kuitenkin ihan oma tyylinsä, jota on miellyttävä lukea. Loppu on siirappinen ja tekee uskottavahkosta tarinasta sadun.

Arvio: 3/5

Jo Nesbo: Torakat

21. Jo Nesbo: Torakat

Muistan, että en pitänyt edellisistä lukemistani Harry Hole -dekkareista erityisesti, mutta tämä on kyllä omassa lajityypissään hyvä kirja - jännittävä, koukuttava ja yllättävä, vähän yliampuva ja epäuskottava tosin, mutta niinhän dekkarit usein ovat. Harry Hole on tosin edelleen vastenmielinen ja ärsyttävä henkilöhahmo. Tarinana onnistunut - nyt täytyy löytää lisää Nesboja luettavaksi.

Arvio: 3/5

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

20. Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

Satuin huomaamaan tämän kirjaston palautushyllyssä, joten nappasin kirjan uteliaisuudesta mukaani, vaikka vannoinkin lukevani näitä vain enkuksi. Ja joo, samaa hömppää tämä on molemmilla kielillä. Suomennos on nopealukuinen, teinityylinen ja kökkö. Ihmeen hyvin muistin juonen. Joskus viime kesänä kai luin tämän englanniksi?

Arvio: 2/5

Petra Hammesfahr: Syysuhri

19. Petra Hammesfahr: Syysuhri

Dekkari, joka tökki alusta lähtien. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa - toisessa poliisi etsii sarjamurhaajaa ja toinen kuvaa nuoren naisen traumoja. Koska tarinat eivät näytä liittyvän mitenkään toisiinsa, lukija oivaltaa heti, että murhaaja löytyy nuoren naisen tarinasta ja lähipiiristä. Itse asiassa murhaajasta vihjaillaan alusta saakka niin karkeasti, että ainakin itse arvelin, että murhaajan on pakko olla joku muu. Mutta ei.

En pitänyt kirjasta ja puoliväkisin luin sen loppuun. Henkilöt olivat ohuita, epäuskottavia ja epämiellyttäviä ja toimivat epäjohdonmukaisesti. Tarinassa ei ollut mitään jännitettä, koska murhaajan arvasi jo alussa. Muistan, että toinen lukemani Hammesfahrin dekkari olisi ollut ihan ok, mutta tämän jälkeen kyseisen kirjailijan kirjat tuskin houkuttelevat.

Arvio: 2/5

Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

18. Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

Pidin todella paljon Radgen Berliininpoppelit-trilogiasta, joten ilahduin kun löysin kirjaston uutuushyllystä tämän kirjan. Kirja on kuitenkin aivan toisenlainen kuin palkittu trilogia. Kyseessä on click lit -tyylinen hömppä. Lähes nelikymppinen nainen pelkää sitoutumista ja vaihtaa miestä kuin paitaa. Rakkaus on pelottavaa, seksi kivaa. Ja sitä samaa koko kirja. Loppu on siirappinen ja kaiken seksihurjastelun jälkeen onni löytyy sen yhden ainoan oikean kohtaamisesta. Luin tämän, koska olin kipeä enkä jaksanut nousta sängystä. Normaaliolosuhteissa en tuhlaa aikaa tällaisen aivokuolleen pissislajityypin lukemiseen. Miksi ihmeessä kirjailija, joka osaisi kirjoittaa hauskoja tarinoita, tyytyy kirjoittamaan tällaista pinnallista bimbosontaa? Tämä vissiin sitten myy? Iso pettymys koko kirja.

Arvio: 1/5

Essi Kummu: Karhun kuolema

17. Essi Kummu: Karhun kuolema

Kirjassa on huomiota herättävä kansi: Vanha mustavalkoinen hääkuva, jossa sulhasen paikalla on karhu. Kirjan luettua kannen merkitys aukeaa - kirjassakin karhu on rakastettu. Takakannen mukaan kirja on balladi, mikä jo herättää uteliaisuuden.

Ja kyllä, jotain hyvin erityislaatuista tarinan tunnelmassa on saavutettu. Teemana on selvästi kuolema ja mystinen karhu. Jotenkin tulee jopa Kalevala mieleen tästä? Aluksi en ollut varma, pidänkö kirjasta, mutta loppuun päästyäni halusin aloittaa lukemisen alusta?

Arvio: 3/5

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

16. Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Nigerialainen teinityttö veljineen elää vaurasta ja yltäkylläistä elämää, joka kuitenkin kulissien takana on onnetonta ja aikataulutettua yliuskonnollisen ja väkivaltaisen isän vuoksi. Kiehtova, kiinnostava ja osin kammottavakin kuvaus afrikkalaisesta arjesta. Pidän kirjoitustavasta, joka imaisi mukaansa ja oli lämminhenkinen ja kaunistelematon. Puolikas keltaista aurinkoa samalta kirjalijalta oli vaikuttavampi, mutta pidin kyllä tästäkin kovasti.

Arvio: 4/5

Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

15. Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

Olen pitänyt muista lukemistani Wassmon kirjoista, joten lainasin tämänkin, vaikka takakannessa olevat sanat "romanttinen" ja "rakkaustarina" saivat melkein unohtamaan koko kirjan. Mutta onneksi lainasin, kirja ei ollut oksettavaa lässynläätä eikä mikään tyypillisin nyyhkytarina. Kirjassa tosin on naiivi romanttinen ajatus siitä, miten jokaiselle on olemassa yksi ainoa oikea, joka ymmärtää täydellisesti... diipa daapa. Onneksi kirjan päähenkilöiden erilliset tarinat olivat kiinnostavaa luettavaa, ja koko kirjan pointti olikin se, miten toisilleen täydelliset eivät montakaan kertaa arjessa kohdanneet. Pidän kirjailijan tavasta kertoa tarinaa. Loppu oli laimea ja ärsyttävän onnellinen.

Arvio: 3/5

Anna Gavalda: Karkumatka

14. Anna Gavalda: Karkumatka

Lyhyt tarinainen kolmesta sisaruksesta, jotka saavat tarpeekseen sukujuhlista ja päättävät karata sieltä veljeään tapaamaan. Virkistävä, nopeasti lukaistava kirja, jonka hahmot ovat ihan hauskoja. Tarinassa olisi ehkä ollut aineksia pidempäänkin romaaniin?

Arvio: 3/5

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

13. Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Lontoossa asuva kuoleva nainen jättää kaksossisarensa amerikkalaisille kaksostytöille perinnöksi asunnon, johon tytöt muuttavat asumaan. Nainen itse jää asuntoon kummittelemaan.

Tarina on hupaisa ja viihdyttävä ja tapahtumien kulkua ei osaa arvata. Toisaalta henkilöt ovat ärsyttävän ohuita ja pinnallisia. Kirja on melko lapsellinen, mutta onneksi tarinan loppu tekee siitä hieman särmikkäämmän. Olisin nuorempana pitänyt tästä paljon enemmän kuin nyt.

Arvio: 3/5

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

12. Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Kirjan nimi on ärsyttävän tyhmä. Onko sen tarkoitus olla kysymys vai jonkinlainen toteamus? Sanaleikki, joka ei aukea?

Itse kirja on tuttua ja taattua Lehtolaista: sujuvakielinen, selkeäjuoninen, mukaansatempaava, uskottavaa arjen kuvausta. Juoni ei ole liian ennalta-arvattava ja dialogi on luontevaa ja uskottavaa. On helppo ymmärtää, miksi Lehtolainen on suosittu - voisi kuvitella, että aika monenlaiset lukijat lukevat tätä mielellään. Aiheena on trendikäs maahanmuuttajien asema ja kulttuurienväliset erot, ja kai tässä jotain yhteiskuntakritiikkiäkin yrittää olla mukana. Murhakin tietysti tapahtuu katoamisten lisäksi. Nopeasti luettava kirja, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 3/5

Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

11. Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

Arkipäiväistä elämää pienessä ahdistavan tiiviissä kyläyhteisössä, jossa sitten tapahtuu outo kuolema. Essi Aro on kirjailijana täysin uusi tuttavuus; en muista koskaan kuulleeni edes nimeä. Arkipäiväisyyksien kuvaustapa ja kirjan kieli muistuttavat hieman Leena Lehtolaista. Päähenkilö Immi on väritön kirjastonhoitaja, jolla on kuitenkin pakonomainen tarve tutkia kuolleen naisen tapausta. Kirja kuvaa yksinäisen naisen arkea realistisesti, tylsästikin, mutta loppua kohden kirjasta kehkeytyy ihan kelpo dekkari. Voisinpa lukea tältä kirjailijaltatoisenkin kirjan, jota pikaisen googletuksen jälkeen ei näytä kuitenkaan olevan olemassakaan.

Arvio: 3/5