Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo

38. Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo



Taas yksi sellainen mukava kepeä nopea luettava, jonka parissa viihtyy hetken mutta jonka unohtaa saman tien. Tämä He-he-he on kuulemma joku julkkiskirjailija vai kirjailijajulkkis - häh? Kuka itseään kunnioittava kirjailija muka esittelee esikoiskirjassaan olevansa ensi sijassa kolmen lapsen äiti ja insinöörin vaimo?

Kirjan tarina oli melko tavanomainen, joskin varmasti tarkkaan mietitty. Kirjaa on kuulemma kiitetty henkilökuvauksesta, mutta minusta henkilöt olivat melko latteita ja ohuita eivätkä ollenkaan niin persoonallisia kuin mitä heistä oli selvästi yritetty saada. Tarina muutenkin yritti olla syvällisempi kuin mitä olikaan. Ok kirja - ei mitenkään erityinen eikä mieleenjäävä mutta en koe, että aika tämän parissa olisi ollut täysin hukkaan heitettyä kuitenkaan.

Arvio: 3/5

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

37. Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Olen kuullut ja lukenut tästä kirjasta, mutta en ollut varma, haluanko lukea sitä. Naisiin kohdistuvalla raa'alla väkivallalla ja raiskauksilla mässäily ei ole aina ihan lempiluettavaa... Mutta tarina ei oikeastaan mässäillyt rajulla aiheella, kertoi vain koruttomasti tarinan. Kirjoitustapa ja -tyyli oli kiehtova, jotenkin kohtausmainen, jos tuollaista sanaa voi käyttää. Uhrin tytär oli ikään kuin kertoja ja toisaalta uhrin tytärtä puhuteltiin sinä-muodossa. Karu ja raju tarina. Kirjailijan kirjoitustapa miellyttää niin paljon, että haluan lukea lisää.

Arvio: 3/5

Johanna Sinisalo: Kätketyt

36. Johanna Sinisalo: Kätketyt

Ilahdutti, kun tämmöinen löytyi kirjastosta. Kyseessä on pieni kirjanen vain - novelli, joka on julkaistu kirjana. Sinisalo on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, joten innoissani ahmaisin tämän aamupalaksi. Tällä kertaa Sinisalo ei kirjoita scifiä vaan realistista jännitystä. Onnistunut tarina, jonka loppua en onnistunut arvaamaan. Harmi, että tarina on niin lyhyt!

Arvio: 4/5

Liza Marklund: Prime time

35. Liza Marklund: Prime time

Ehdin matkalla aloittaa toistakin Annika Bengtzon -dekkaria, mutta kolmatta en aio vähään aikaan lukea. Hyvin kliseinen dekkari. Televisiotähti murhataan ja murhaa selvitetään ja mukana kulkee päälleliimatun oloinen päähenkilön parisuhdekriisi. Ei todellakaan mitenkään erityinen kirja.

Arvio: 2/5

Liza Marklund: Studio Sex

34. Liza Marklund: Studio Sex

Olen joskus monta vuotta sitten lukenut yhden Annika Bengtzon -kirjan, ja muistan etten erityisemmin pitänyt siitä enkä jatkanut sarjan lukemista. Tämän valitsin matkalukemiseksi, koska ajattelin sen olevan helppoa, vaivatonta, suht aivotonta ajankulua junassa ja lentokoneessa. Yllättäen huomasin kuitenkin viihtyväni tämän rikostarinan parissa, vaikka se kieltämättä onkin melko kliseinen eikä tarjoa mitään kovin uutta tai ihmeellistä. Kuten edellisestä kirjasta muistin, päähenkilö ei ole oikein uskottava ja siksi lopun yllätyskään ei oikein toimi. Ja miksi kissan pitää aina kuolla raa'asti?

Arvio: 3/5

Carol Shields: Pikkuseikkoja

33. Carol Shields: Pikkuseikkoja

Pikkuseikkoja on nimensä mukainen romaani - tavallisen keskiluokkaisen perheen tavallisen arkielämän kuvausta. Pidän kuitenkin Shieldsin tavasta kirjoittaa. Henkilöt tuntuvat hengittävän ja arjen pienistä asioista muodostuu kiinnostava kokonaisuus, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 4/5

Paul Auster: Illuusioiden kirja

32. Paul Auster: Illuusioiden kirja

Hyvin austermainen tarina perheensä menettäneestä miehestä, joka pääsee takaisin elämään kiinni alkamalla tutkia vanhojen mykkäelokuvien tekijää ja hänen tuotantoaan. Filmintekijän ja miehen sekä filmintekijän tarinoiden tarinat sekoittuvat toisiinsa, kirjassa on tarinaa tarinan sisällä ja hyvin erikoinen tunnelma. Millään tasolla tarina ei ollut uskottava, kiehtovan kummallinen kuitenkin. Pidin ja pidän.

Arvio: 4/5

Pertti Jarla: Fingerpori 4

31. Pertti Jarla: Fingerpori 4

Olen niin alkeellinen, että suurin osa stripeistä naurattaa. Ei voi mitään.

Arvio: 3/5

Pauliina Susi: Nostalgia

30. Pauliina Susi: Nostalgia

Hysteerinen ja koominen tarina työelämän järjettömistä vaatimuksista on alussa uskottava, mutta muuttuu loppua kohden melko hurjaksi. Pidän Suden tavasta kirjoittaa ja ennalta-arvaamattomista juonenkäänteistä. Toivottavasti tätä on tiedossa lisää.

Arvio: 3/5

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

29. Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Yksinäinen ja syrjäytynyt Irma alkaa seurankaipuussaan soitella ihmisten ovikelloja ja väittää olevansa taloustutkija. Rimminen kirjoittaa loistavasti. Hän saa lukijan tuntemaan niin suurta myötähäpeää päähenkilöä kohtaan, että välillä lukeminen pitää keskeyttää!
Minusta tuli heti Rimmisen tekstin suuri ihailija. Loistavasti kirjoitettu kirja ja hieno koominen idea.

Arvio: 4/5

L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

28. L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

Lapsuuden suosikkikirjailijalta on suomennettu jotain uutta, joten pitihän tähän uteliaisuudesta tarttua. Ja kyllä, olisin pitänyt tästä lapsena, mutta kyynisenä aikuisena tästä ei kyllä saa oikein mitään irti, enkä todellakaan usko, että nykylapset lukevat tällaista. Reilussa sadassa vuodessa esiteinien maailma on hieman muuttunut - enää ei pidetä kunnia-asiana kerätä rahaa koulukirjastolle eikä jeesustella pitkin puutarhoja. Olen ilmeisesti kadottanut vanhojen tyttökirjojen viehätyksen...

Arvio: 2/5

Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

27. Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

Yleensä olen viihtynyt Jussi Vares -kirjojen parissa, mutta tämä ei ollut kyllä parhaasta päästä. Turhan väkivaltainen ja pinnallinen tarina, joka kyllä toisaalta menetteli matkalukemisena. Ei missään tapauksessa ollut parasta Mäkeä.

Arvio: 2/5

Jo Nesbo: Veritimantit

26. Jo Nesbo: Veritimantit

Alan ihmetellä, miksi en aluksi pitänyt näistä Nesbon dekkareista. Tämä oli omassa lajissaan ihan loistava kirja - yllättävä, otteessaan pitävä, koukuttava... Aivan täydellistä matkalukemista, joka ei vaadi liian suurta keskittymistä. Oslo on kiinnostava miljöö sarjamurhaajalle eikä rikos ratkea liian nopeasti tai helposti. Luen näitä lisää kesällä.

Arvio: 4/5

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

25.  Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

Alakoski kirjoittaa taas päihdeongelmaisista syrjäytyneistä. Alkoholistiperheessä eläneet sisarukset päätyvät täysin vastakkaisille puolille: veljestä tulee narkkari ja siskosta sosiaaalityöntekijä, syrjäytyneiden auttaja. Ihan ok luettavaa, realistista ja sujuvaa, mutta en osaa oikein samastua kertoja-Anniin enkä sympatiseerata häntä. Miksi pitää aikuisena repiä kriisiä siitä, ettei ole jotain perhejoulua?

Arvio: 3/5

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

24. Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Ylipitkäksi pitkitetyn aikamatkustusfantasiasarjan ties kuinka monennessa osassa on 1189 sivua. Pitkää ja yksityiskohtaista tarinaa kerrotaan useista eri näkökulmista, mikä toisaalta tekee tarinasta kiinnostavan ja toisaalta hieman puuduttavan.
Luin tätä hitaasti, muutaman kymmenen sivua illassa. Tarinassa mässäillään ärsyttävän popularistisesti kuolemalla, väkivallalla, seksillä ja romantiikalla, mutta tämä lienee juuri syynä kirjasarjan suosioon. Tempaisi tämä sitten lopulta minutkin mukaansa jossain sivun 900 paikkeilla. Tarina jäi kesken, joten se jatkunee seuraavassa yli tuhatsivuisessa osassa. Hoh ja poh.

Arvio: 3/5

Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

23. Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

Ensimmäisen 50 sivun jälkeen ei oikein innostanut tämä kirja, mutta  luin sen kuitenkin nopeasti ja mielelläni loppuun. Dekkari, jossa etsitään kadonneita naisia, ei ole ihan peruspoliisiromaani, vaan mukana on Karpille tyypillinen mystinen, fantasianomainen sävy. Tarinan ei ole edes tarkoitus olla uskottava, mikä saattaa tietenkin joitakin lukijoita häiritä.
Lopun koodia en taida jaksaa ratkaista.

Arvio: 3/5