Japanilainen opiskelijapoika elää hiljaista, vaatimatonta ja melko eleetöntä elämää 1960-luvun lopulla. Kerronta on erittäin miellyttävälukuista - mitä enemmän tätä luin, sitä enemmän tästä pidin. Olisin ehkä pitänyt vieläkin enemmän, jos olisin saanut lukea tämän silloin, kun olin itse 20-vuotias opiskelija. Tarina on haikea ja surumielinen olematta kuitenkaan liian ankea, vaikka itsemurhia tunnutaankin tehtävän lähes liukuhihnalta ja jotkin "suurista oivalluksista" olivat ehkä hieman korneja. Kai olin vain oikeassa mielentilassa tätä kirjaa varten? Suomalaisessa ja japanilaisessa mentaliteetissä on selvästi paljon samaa.
Elokuvaa en ole nähnyt.
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti