Tarina alkaa hyväntuulisena ja huolettomana nuoren pojan elämän kuvauksena, mutta on lopussa jotain ihan muuta. Pidin ensimmäisestä osasta paljon ja ilahduin rakenteellisen ratkaisun yllätyksestä, mutta toinen osa, jossa tarinan kirjailija tilittää kirjailijuuttaan, on hieman puuduttava. Itkosen kieli on onnistunutta ja paikoin tunnelma on niin hyvin kuvattu, että tulee oma nuoruus elävästi mieleen. Toisessa osassa into lukea eteenpäin kuitenkin laimenee, mutta lopussa tarina vetää taas mukaansa.
Haluan lukea lisää Itkosta, koska kirjoittaa hän selvästi osaa. Mahtavatko vaan muutkin hänen kirjansa olla yhtä pirstaleisia?
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti