Myöhäisteinit tai varhaisaikuiset sekoilevat yliopistomaailmassa ja sen ulkopuolella ja rakastuvat toisiinsa ristiin rastiin joskus 1980-luvulla. Mukavasti kirjoitettua, kevyttä mutta ei yksinkertaista tekstiä oli miellyttävä lukea ja kyllähän tämä onnistui mukaansa tempaamaan. Pidin kirjasta, mutta ei taida kuulua sen kohderyhmään. Olisin pitänyt tästä huomattavasti enemmän joskus parikymppisenä, silloin kun itsekin haahuilin hämmentyneenä yliopistolla kurssilta toiselle enkä tiennyt mitä elämältä pitäisi odottaa. Luulenpa, että noihin aikoihin tämä olisi kolahtanut kovaa.
Tarinaa kerrotaan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Näistä kaksi on nuoria miehiä ja yksi nuori nainen. En osannut samastua keneenkään heistä. Ihmissuhdesekoilut tuntuivat liian teineiltä, mutta onneksi kirjassa oli muutakin. En ymmärtänyt ollenkaan, mitä Madeleine näki mielisairaassa Leonardissa. Mitchellin matkat olivat kirjan parasta antia.
Kaikesta huolimatta nautin tämän kirjan lukemisesta enemmän kuin useiden muiden kirjojen lukemisesta. Eugenides voisi kirjoittaa enemmän. Mutta ehkäpä hän hioo kirjojaan vuosikausia ja juuri siksi ne ovat näin laadukkaita?
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti