Nuortenkirjoja

Jouduin taas työni puolesta lukemaan muutaman vanhahkon nuortenkirjan. Tässäpä nopeita kommentteja niistä.

24. Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää

Tyyliltään ja kieleltään yllättävän pahasti vanhentunut 90-luvun nuortenkirja tuskin vetoaa nykynuoriin. Juoni jynnää paikallaan eikä kirjassa ole mitään kiinnostavaa. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että Lehtisen nuortenkirjat ovat mukavia ja viihdyttäviä? 80-luvulla muistan itse kahlanneeni ainakin Mirkka-kirjat moneen kertaan läpi. Tämä ei saane enää nykynuoria innostumaan.

Arvio: 1/5

25. Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!

Simppeli nuortenkirja jalkapalloa pelaavasta pojasta saattaa kiinnostaa jalkapalloa pelaavia poikia, kuten luonnollisesti tarkoitus onkin. Tai sitten tarina voi masentaa, koska todellisessa elämässä jalkapallopoikien elämä tuskin on yhtä helppoa ja täydellistä kuin tässä.

Arvio: 2/5

26. Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus

Tämäkin nuortenkirja vuodelta 1996 on pahasti vanhentunut. Vitsit tai "vitsit" tuskin enää vetoavat nykynuoriin ja alaviitteet, joissa kehotetaan katsomaan kirjasarjan aiempien osien tapahtumia, on täysin toimimaton ratkaisu.

Arvio: 1/5

27. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina

Tarina köyhästä suomalaisperheestä Ruotsissa (Tornionjokilaaksossako?) ja heidän puhumattomasta tyttärestään, joka näkee aaveita suolla. Tarinassa on hienoja aineksia, mutta päähenkilö ei onnistu herättämään sympatiaa, vaikka pitäisi. En tiedä, millainen olisi sitten tästä tehty elokuva.

Arvio: 2/5