Olen varmaan pitkään ollut Suomen ainoa lukeva ihminen, joka ei ole Taivaslaulua lukenut; siltä on välillä tuntunut. Kirjaa ei ole helppo saada kirjastosta eikä jonotusnumero 234 tai jotain sinnepäin houkuttanut varausjonon jatkeeksi ryhtymistä. Vaikka kirja kiinnosti kovasti, ajattelin kuitenkin, että onhan maailmassa kirjoja ja eiköhän tämäkin joskus kohdalle osu. Ei olisi vahingossa osunut nytkään, mutta huomattuani kirjaston hakujärjestelmästä, että tämä on sivukirjaston pikalainahyllyssä, koukkasin töistä parinkymmenen kilometrin ylimääräisen lenkin vain ja ainoastaan tämän kirjan vuoksi.
Taivaslaulu ei kerro pelkästään lestadiolaisnaisen uupumisesta kohtuuttomalta tuntuvan jokavuotisen synnytyspakon alla, vaan se sisältää myös nuoren lestadiolaismiehen elämäpohdintoja. Rauhala on taitava kirjoittaja. Ajattelin, että kirja on pakko lukea sen aiheuttaman kohun ja kiitosten vuoksi, mutta uskoin lukevani tämän kaukaa ulkopuolelta, koska en ole uskovainen enkä äiti. Tarina kuitenkin koukutti ja kosketti enemmän kuin aiheen perusteella osasin kuvitellakaan. Äitiydellä, uskolla tai kirjan ahtaalla naiskuvalla ei ole mitään sijaa omassa elämässäni, mutta silti en malttanut lopettaa tämän lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Loistavaa kaunokirjallisuutta, voi suositella kaikille lukeville ja ajatteleville ihmisille.
Arvio: 4½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti