lauantai 16. toukokuuta 2015

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

29. Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Luin tästä kirjasta muutaman arvostelun varmaan jo vuosi sitten, ja siitä saakka olen halunnut lukea tämän. Jostain määrittelemättömästä syystä olin vaan varma, että nauttisin tästä kirjasta. Ja kyllä, tämä oli koukuttava kirja, sellainen, jonka vuoksi halusi iltaisin kömpiä aiemmin petiin, jotta lukuaikaa jäisi enemmän. Mutta ei tämä kuitenkaan tajuntaa räjäyttänyt eikä sittenkään ollut niin loistava kuin kuvittelin. Hyvä kirja kyllä, jos haluaa aivottomasti sukeltaa sujuvaan ja viihdyttävään tarinaan, muttei erinomainen, ei todellakaan.

Kirja kertoo kirjailijana olemisen vaikeudessa raadollisen pinnallisessa Amerikassa, ja se leikittelee jonkin verran metafiktiivisyydellä. Päähenkilöinä on kaksi kirjailijaa, nuorehko minäkertoja Marcus, jonka opettaja, mentori ja ystävä jo keski-iän ylittänyt Harry Quebert on. Marcus on kirjoittanut bestsellerin, ja nyt hänen pitäisi kirjoittaa toinen kirja, mistä ei meinaa tulla mitään. Yllättäen Quebertin pihamaalta löytyy 33 vuotta sitten kadonneen 15-vuotiaan tytön ruumis, ja Harry Quebert joutuu syylliseksi. Marcus päättää tutkia, mitä vuonna 1975 todella tapahtui, ja menneisyydestä paljastuukin melkoinen vyyhti.

Kirja on nokkela, mukaansatempaava, erikoinen ja omalaatuinen. Se on alkavinaan lopusta ja päätyvinään alkuun. Juonenkäänteet venkoilevat sinne tänne uskottavuuden kustannuksella, mistä itse en erityisemmin pitänyt. Epäuskottavuus vei kirjalta terävyyttä. Myös henkilöt ovat varsin karikatyyppisiä eivätkä oikein tunnu uskottavilta hekään. Rakkaustarina on suorastaan yltiösiirappisen imelä ja rakastuneiden dialogi tuntuu lähinnä vitsiltä. Tunnistan Twin Peaksin ja Nabokovin Lolitan vaikutuksen, mutta äh. Tämä jää kuitenkin liian pinnalliseksi ja kepoiseksi ollakseen erinomainen lukuelämys. Aivan loistavaa viihdettähän tämä on, mutta kun minä olisin halunnut lukea loistavaa kirjallisuutta.

Suosittelen niille, jotka halajavat helppoa, kevyttä ja mukaansatempaavaa luettavaa. Tämä olisi pitänyt säästää kevyeksi kesälukemiseksi. En suosittele niille, jotka Tammen keltaisesta kirjastosta etsivät tasokasta ja laadukasta luettavaa, koska tämä on kuitenkin höyhenenkevyttä höttöä. Siihen petyin.

Arviotakaan en osaa antaa. Harvoista kirjoita ei pysty sanomaan, olisiko 2/5 vai 4/5 lähempänä oikeaa! Hämmentävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti