100. Paul Auster: Oraakkeliyö
Milloinkahan viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on alaviitteitä? Romaanin, jossa on alaviitteitä? Niin paljon alaviitteitä, että lukeminen jopa hieman vaikeutui niiden takia? Kirjassa sairas kirjailija kirjoittaa salaperäiseen muistikirjaan kirjaa, joka sitten yllätyksekseni jääkin kesken eikä tarina muutenkaan etene ollenkaan siihen suuntaan, mitä kirjan alku antaa odottaa. Tarina polveilee sinne tänne ja siihen ilmaantuu sivuhenkilöitä, joiden kaikkien funktiot eivät selviä ollenkaan. Kaikki jää auki. Hämmentynyt olo jäi tästä.
Plussaa: Kummallisuus. Täysi ennalta-arvaamattomuus. Austerilla on kyllä ihan oma tyylinsä. Kuvittelin, että tarinasta tulisi faktan ja fiktion, unen ja todellisuuden sekasotku, ja osittain se sitä olikin, muttei ollenkaan niin selvästi ja loogisesti kuin mitä odotin. Jollain kummalla tavalla tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka kuinka moneen erilliseen tarinaan. Luin tämän melko nopeasti, vaikka tämä ei ollut helppolukuinen kirja. Metafiktioiden tasoja on niin paljon, että kaiken avaaminen vaatisi toisen lukukerran. Auster on ehdottomasti kirjailija, jota haluan lukea ja luen lisää.
Miinusta: Ne alaviitteet!
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti