Duunariperheen karua arkea pienellä tehdaspaikkakunnalla Pohjois-Karjalassa, joskus 1960-luvulla. Tuli vahvasti mieleen edellinen kirja Posliini, jonka luin Björkiltä. Elämä ja dialogi on rumaa ja tylyä - alkoholia kuluu, perheenäidit juoksevat baareissa ja ottavat turpaan miehiltään, lapsia tulee lisää vaikkei entisistäkään huolehdita, köyhyys vaivaa, kirosanat raikaa.
Vaikka tarinan maailma on köyhä, ruma, tyly ja karu, kirjaa lukee silti mielellään ja tarina on elävä. Osasin kuvitella miljöön välillä hyvinkin elävästi edessäni, koska tiedän, missä kirjassa mainitut kylät ovat ja olen nähnyt ne omin silmin. Loppu on kuitenkin hieman outo. Kamalissa kotioloissa kasvaneesta tytöstä tulee muutaman sivun aikana tuomari? Olisi tosiaan ollut mukava tietää enemmänkin tästä prosessista, ei liene helppoa ponnistaa akateemiseksi kuvatun kaltaisesta kodista? Mutta ehkäpä se olisi ollut sitten jo toinen kokonainen tarinansa.
Luen lisää Björkiä ja toivottavasti hän myös kirjoittaa lisää.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti