86. Karin Fossum: Harriet Krohnin murha ja 87. Jens Lapidus: Rahalla saa
Fossumin dekkarissa Harriet Krohnin murha ei etsitä murhaajaa, vaan kerrotaan heti, kuinka tavallinen peliongelmainen ylivelkaantunut mies tappaa velkojia pelätessään vanhan naisen. Alkaa pelon ja syyllisyyden kierre, jonka vainolta mies ei pääse pakoon. Aluksi kaikki näyttää hyvältä, mies maksaa velkansa ja ostaa tyttärelleen hevosen, mutta eräänä päivänä poliisi kuitenkin löytää hänet.
Rikosromaani rikollisen näkökulmasta kertoo, kuinka tavallinen epätoivoinen ihminen saattaa umpikujaan ahdettuna tehdä peruuttamattoman teon. Mies ei ole kovin sympaattinen, mutta kovin uskottava ja inhimillinen kuitenkin.
Arvio: 3/5
Rahalla saa -dekkarissa Tukholman alamaailmaa seurataan kolmesta suunnasta. Jorge onnistuu pakenemaan vankilasta ja pakoilemaan poliisia, Mrado on serbimafioso, joka pyörittää kiristysbisneksiään ja katkoo yhteistyöhaluttomien kumppaneiden sormia ja JW on parikymppinen tavistaustainen opiskelija, joka rahoittaa ökyluksuspintaliitobile-elämänsä huumeita myymällä. Pidin siitä, että vaikka tarinan maailma on äärimmäisen maskuliininen ja liikutaan alamaailmassa, raakuuksilla ei silti mässäillä eikä kerronta ole korosteisen alatyylistä tai vastenmielisen sovinistista. Kieli on yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta ei lukijaa aliarvioivaa, ja tätä voisi suositella myös vähän lukeville (mies)lukijoille. Tarina tempaisi mukaansa ja ainoa, mikä hieman tympäisi, oli tuotemerkkien loputon luetteleminen.
Viihdyin tämän parissa paremmin kuin luulin. Luen jatko-osatkin.
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti