Kiinnostus Franzenin kirjoja kohtaan heräsi Vapaus-romaanista. Takakannen mukaan tämä on "syvästi henkilökohtainen esseekokoelma", mutta itse luin tätä romaanina, en henkilökohtaisena tilityksenä, vaikka sitten toisaalta olihan tämä sellainenkin. Ehkä tuli vähän Augusten Burroughs joissakin kohdissa mieleen?
Kirja on hyvin kirjoitettu, osin kiinnostava, osin hyvinkin puuduttava, tarinaa nuoren miehen elämänvaiheista. Valitettavasti luulen, että tämä kuitenkin unohtunee mielestä melko nopeasti...
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti