Tanskalaisen dekkarin kansissa tarinasta käytetään sellaisia ylisanoja, että odotukset kirjaa kohtaan nousivat hieman liian korkealle eivätkä täyttyneet. Ei tämä nyt niin ihmeellinen ollut, vaikka ei tässä mitään vikaakaan ole. Kerronnassa on aineksia ja alkuasetelma on kiinnostava: Joukko pedofiilejä murhataan eikä suuri yleisö tunnu edes haluavan, että poliisi selvittäisi murhan. Onko pedofiili siis niin paha ihminen, että hän ansaitseekin kuolla eikä murhaajaa tarvitse löytää tai rankaista?
Luin tätä todella pienissä pätkissä ja siksi oli välillä hankala edes muistaa, kuka henkilöistä on kukakin. Vasta loppu tempaisi mukaansa. Yhteiskuntakriittisestä otteesta pidin - saako Tanskassa todella lapsen raiskaamisesta pienemmän tuomion kuin aikuisen raiskaamisesta? Lopulta tämä oli kuitenkin hieman OK:ta parempi perusdekkari.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti