Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus

82. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus


Erilaiseksi ja ulkopuoliseksi pienessä maalaiskylässä itsensä tunteva nuori poika matkustaa Tukholmaan, pääkaupunkiin, elämään, asumaan, opiskelemaan. Toisaalla nuori Jehovan todistaja -poika kiertää ovelta ovelle levittämässä Jumalan sanaa. On vuosi 1982.

Mitenköhän olenkin viime aikoina lukenut paljon 80-luvusta? Ilmeisesti ajasta on tullut sellaista historiaa, joka kiinnostaa monenikäisiä lukijoita tai ainakin keski-ikäisiä. Samaa teemaa, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja aids-epidemiaa, sivuttiin myös John Irvingin Minä olen monta -teoksessa. Teema on vakava ja raskas, mutta kirja itse on nopea- ja mukavalukuinen, kaunis ja kammottava. Aihe kiinnosti, koska en muista tästä paljoakaan lukeneeni ja tarina oli onnistuneesti kuvattu ja kerrottu. Rakkaustarina ei ärsyttänyt yhtään vaan päinvastoin, olisin halunnut tietää enemmän. Jatko-osien nimet, Sairaus ja Kuolema, eivät hyvää lupaa, mutta ehdottomasti luen nekin.

Arvio: 4/5

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja

81. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja



Teinipojan elämää 80-luvulla. Tarkasti ja yksityiskohtaisesti kuvattua arkielämää, joistain kohdista tuli hyvin vahvasti oma nuoruus mieleen. Toisaalta tuli mieleen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Pelkkää teinielämää tässä ei kuitenkaan kuvata, vaan mukana on myös kertojan (kirjailijan itsensä?) aikuiseloa ja hyvin keskeisenä teemana läsnä on isäsuhde ja kuolema.

Pitäisi ihan googlettaa, kuinka omaelämäkerrallinen tämä kirja on. Käsittääkseni ihan täysin?

Tarina on kiehtova yhdistelmä arkielämän pienenpieniä yksityiskohtia ja pohdintoja elämän kulusta. Erittäin mielelläni luin ja kakkososankin jo löysin kirjastosta.

Arvio: 4/5

Risto Isomäki: Con rit

80. Risto Isomäki: Con rit



Ekologisesti kantaaottava jännitysromaani kertoo meribiologista ja miljoonaperijättärestä, jotka lähtevät yhdessä Vietnamiin etsimään merihirviötä. Teos tarjoaa paljon faktaa merien saastumisesta sekä vanhoista myyteistä ja sortuu välillä tyyliltään liiankin paasaavaksi, mutta toki pistää myös miettimään planeettamme saastumista ja sen seurauksia. Varsin kiintoisa aihe. Tosin tympäisi tämäkin rakkaustarina ja varsinkin stereotyyppinen naispäähenkilö, joka tuntuu surevan enemmän miehen lähtemistä kuin omaa sairastumistaan. Dialogikin on silmiinpistävän kirjakielistä.

Loppua kohden tarina käy todella jännittäväksi ja muistuttaa kouriintuntuvasti luonnon valtavasta ylivoimasta ihmiseen nähden. Kauhu ja kuolemanpelko on kuvattu niin elävästi ja uskottavasti, että kirjaa tuskin uskaltaa lukea. Tosin lopussa päähenkilöt ovat selvinneet varmasta kuolemasta jo lähes naurettavan monta kertaa.

Arvio:  3/5

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

79. Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat



Muistan pitäneeni Hosseinin edellisistä kirjoista, joten odotukset tätä kohtaan olivat suuret. Ja pidin minä tästäkin. Ihmiskohtaloita Afganistanissa 1950-luvulta 2000-luvulle, karuja ja riipaiseviakin. Ei tämä kuitenkaan niin kovasti kolahtanut kuin mitä olisin ehkä odottanut ja toivonut. Esim. loppu on alun näkökulmasta vähän liiankin ilmeinen. Alussa sisarukset erotetaan toisistaan, joten mitäköhän kummaa tapahtuu lopussa?

Mukavalukuista soljuvaa tarinankerrontaa. Odotin kuitenkin hieman enemmän.

Arvio: 3/5

Uutta ja vanhaa ruotsalaista: Wennstam ja Sjöwall & Wahlöö

77. Katarina Wennstam: Alfauros



Wennstamin trilogian viimeinen osa ottaa kantaa samaan asiaan kuin edellisetkin osat eli naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kuinka emme maailman tasa-arvoisimmissakaan maissa ole tasa-arvoisia. Hieman harmitti, etten kovin hyvin muistanut edellisiä osia. Oliko esim. yksi päähenkilöistä, Emma, teinityttö ykkösosassa?

Tarina on onnistunut kuvaus siitä, kuinka komea, karismaattinen ja vaikutusvaltainen mies onnistuu saamaan nuoren naisen täysin pauloihinsa. Kuinka mikään ei riitä, kun kaikki naiset automaattisesti lankeavat jälkojen juureen, kuinka halutaan enemmän, kovempaa, hurjempaa, väkivaltaisempaa... Samaa tapahtuu oikeassakin elämässä, aivan varmasti.

Haluaisin lukea trilogian joskus uudestaan, kaikki osat peräkkäin. Ensimmäisen osan, Tahran, luin kaksi vuotta sitten, joten ei liene kummallista, etten sitä täysin muista. Toisen osan, Turman linnun, olen näköjään lukenut toissa kesänä.

Arvio 4/5

78. Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan

Toinen lukemani Martin Beck -dekkari sijoittuu 60-luvun Budapestiin, joka ihan näin nykyajassa sattuu olemaan yksi suosikkikaupungeistani. Kaupungin kuvaus ilahdutti ja kaupungin piirteet ja yksityiskohdat tulivat kolmen kuukauden takaiselta matkalta elävinä mieleen, tosin 60-luvun kuvittelin mustavalkoiseksi. :) Martin Beck matkustaa Budapestiin etsimään kadonnutta ruotsalaista miestä. Onko tästä tehty tv-elokuva? Jos on, en ole sitä nähnyt, mutta haluan nähdä 60-luvun mustavalkoisen Budapestin! Nopea- ja mukavalukuinen perusdekkari.

Arvio: 3/5

Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.

76. Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.




Murakamin uutuusjärkäle on odottanut lukuvuoroaan jo jonkin aikaa ja syysloman kynnyksellä vihdoin rohkenin tarttua siihen. Ja olipa hyvä, että säästin tämän lomalle. Halusin nimittäin lukea kirjaa koko ajan. Kuten osasin odottaakin, kirja on hämmentävä ja häiritsevä. Tarina on kummallinen eikä sen kulkua voi mitenkään arvailla tai ennustaa. En tiedä miten tätä pitäisi tulkita, koska mieleen tulee niin monenlaisia näkökulmia, mikä symbolisoi mitäkin... Mutta niin kovin kiehtovaa ja ajatukset liikkeelle laittavaa tarinankerrontaa tämä edustaa, ja tarinasta voi myös nauttia sitä sen suuremmin analysoimatta.

Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. Toisessa nuori liikunnanohjaajanainen tappaa sivutoimenaan pahoja miehiä. Toisaalla kolmekymppinen matematiikan opettaja muokkaa teinitytön kirjoittamaa mielikuvituksellista mutta kirjoitusasultaan kömpelöä käsikirjoitusta romaanikilpailukuntoon. Käsikirjoituksessa on pikkuväkeä ja taivaalla mollottaa kaksi kuuta. Mutta missä eletään vuotta 1Q84?

Ensimmäinen osa herätti pelkkiä kysymyksiä. Olisin toivonut saavani edes yhden vastauksen. Toisessa osassa tarinat alkavat punoutua toisiinsa, mutta kaikki arvoitukset eivät siltikään tunnu ratkeavan. Ainoa seikka, josta en erityisemmin innostunut, on kirjan naiivilta tuntuva rakkaustarina. Hämmentävää oli myös se, miten vähän lähes 800 sivun aikana kuitenkin tapahtui.

Millainen todellisuus oikein jäljittelee fiktiota? Toivottavasti saan kolmososan käsiini pian.

Arvio: 5/5

Riikka Ala-Harja: Reikä

75. Riikka Ala-Harja: Reikä



Ala-Harjan novellikokoelma on mukava ja niin nopealukuinen, että osa novelleista luikahti ohi melko huomaamatta, vähän liiankin nopeasti. Eniten pidin novellista Tarmo, jossa 50 vuotta täyttävä, arkisen harmaa kirjastonhoitaja odottaa yllätysjuhlia, joita ei koskaan tule. Tarina oli mukavan arkinen, koominen ja surullinen. Muut novellit ovat aika lailla osastoa ihan kiva - eivät välttämättä jääneet erityisemmin mieleen.

Arvio: 3/5

Lippu kirjamessuille

Haluatko lipun kirjamessuille?

Sattuneista syistä minulla on hallussani ylimääräinen lippu 24. - 27. 10. 2013 järjestettäville Helsingin kirjamessuille.

Mikäli haluat lipun itsellesi, kommentoi tätä tekstiä ja jätä sähköpostiosoitteesi, niin otan yhteyttä ja lähetän lipun sinulle postitse. Kirjamessujen suurena fanina ja jokavuotisena vakikävijänä tuntuisi varsin kauhistuttavalta viskaista käyttökelpoinen lippu roskiin!

Mikäli kommentoijia on enemmän kuin yksi, arvon lipun saajan. Suoritan arvonnan keskiviikkona 16.10. Mikäli kukaan ei ole siihen mennessä kommentoinut, lippua voi kysellä keskiviikon jälkeenkin.

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

74. Salla Simukka: Valkea kuin lumi



Simukan nuortentrilogian toinen osa jatkaa lukiolaistyttö Lumikin tarinaa. Lumikki on matkustanut Prahaan, ja edellisen osan Punainen kuin veri tavoin hän joutuu taas vahingossa mukaan rikollisiin kuvioihin. Kovin epäuskottavaa ja naiivia toki, mutta nuortendekkarina tarina toimii. Näppärää, nokkelaa, jännittävää. Tätä voipi suositella myös helppoa lukemista etsiville aikuisille.

Arvio: 3/5

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

73. Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen



Niin kliseistä kuin se onkin, toisinaan elämässä seisotaan tienhaarassa ja elämä muuttuu valitun tien mukaan. Eteenpäin ei voi jatkaa, vaan on pakko tehdä valinta, oikealle vai vasemmalle. Tässä tarinassa on käännytty molempiin suuntiin. Joka toinen luku kertoo Irinan elämästä syntymäpäivän jatkojen jälkeen, jolloin hän hairahtui suutelemaan perhetuttua ja päätyi jännittäväksi julkkisvaimoksi, ja joka toinen luku kuvaa elämää, joka jatkui sen jälkeen, kun Irina hillitsi halunsa eikä suudellutkaan tuttua miestä, vaan palasi kiltisti kotiin oman tasaisen tylsän miehensä luo. Kuulostaa ehkä hömpältä, mutta ei todellakaan sitä ole.

Tarina herättää monenlaisia kysymyksiä: Olemmeko koskaan tyytyväisiä tekemiimme valintoihin? Kuinka paljon elämä on valintojen summa, ja kuinka paljon elämässä on sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa? Kirjailija onnistuu kuvaamaan henkilöt lähes käsinkosketeltavan eläviksi. Päähenkilön täydellinen riippuvuus miehistä hivenen ärsyttää, mutta mikäli päähenkilö olisi elänyt itsellistä elämää, eipä näitä kahta tarinaakaan olisi. Tarina - tarinat - muuttuvat loppua kohden vain kiinnostavammiksi eikä tapahtumien kulkua voi arvata. Lopetus on mielestäni nerokas. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Arvio: 5/5

Ursula Poznanski: Viisi

72. Ursula Poznanski: Viisi



Ovela ja helppolukuinen murhamysteeri miellytti alusta alkaen. Löytyy ruumis, johon on tatuoitu karttakoordinaatit, joiden perusteella löytyy geokätköstä ruumiinosia ja vihjeitä uusista uhreista ja kätköistä. Dekkarina varsin koukuttava ja oivallista viihdettä. Kieli on sujuvaa ja neutraalia, ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Alkuperäiskieli saksa tosin näkyy tarinassa hieman hassusti siten, että jopa kidnappaajapahis ja hänen uhrinsa teitittelevät toisiaan.

Suosittelen dekkareiden ja jännityksen ystäville. Toivottavasti kirjailija kirjoittaa lisää.

Arvio: 4/5