Nesser on itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta tykästyin heti kirjan alkumetreillä ironiseen kerrontatapaan. Kirjan puolivälissä tosin kiinnostus alkoi väljetä - juoni ei edennyt, vaan tuntui jynnäävän paikoillaan: suvun kaksi miestä on kadonnut peräkkäisinä päivinä ja mitään selvyyttä katoamisiin ei saada. Loppua kohden mielenkiinto tarinaa kohtaan taas kasvoi. Oikeastaan tähän tarinaan ei tarvittukaan useita kiemuraisia epäuskottavia juonenkäänteitä, vaan tarina toimi sellaisenaan, perustuen enemmän ihmiskuvaukseen. Ehdottomasti luen lisääkin Nesseriä.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti