Sofi Oksasen uutta kirjaa on odottanut
kuumeisesti koko Suomi ja odotukset ovat olleet todella
- ehkä liiankin - korkealla. Itse sain kirjan käsiini neljä päivää sen
ilmestymisen jälkeen kirjaston pikalainahyllystä, joten se piti
lukea heti.
Tarina kertoo sodasta ja sen
jälkeisistä ajoista, ihmiskohtaloista sodan jaloissa. Tähän
kirjaan tarttuvat myyntiluvuista päätellen varmaan sellaisetkin,
jotka eivät yleensä paljon lue, ja tottumattomalle lukijalle tarina
saattaakin olla liian kova pala purtavaksi. Tarina aukeaa pienin
askelin, vähitellen ja lukija saa olla tarkkana, ettei mitään
olennaista mene ohi silmien. Tämä ei todellakaan ole mikään
suurten massojen viihdekirja.
Kirja saattaa olla objektiivisesti
arvioiden Oksasen paras, mutta henkilökohtaisesti tämä ei
kolahtanut samoin kuin Oksasen edelliset teokset. Syynä saattaa olla
se, että yleensä en lue sotakirjallisuutta, ja lisäksi osa
henkilöhahmoista jäi tässä kuitenkin harmillisen etäisiksi.
Mutta kirjan ansiot on helppo tunnistaa ja tunnustaa. Kieli ja
kerronta on onnistunutta ja toimivaa, ja tarina saa lopussa
arvoisensa päätöksen. Osa arvoituksista ratkeaa, osa ei. Oksasen ansiosta suomalainen tuntee taas hieman enemmän Viron historiaa.
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti