15-vuotias kirjastoissa viihtyvä poika karkaa kotoa, toivoo löytävänsä kadonneen äitinsä ja siskonsa ja näkee heidät suunnilleen ensimmäisissä vastaantulevissa ihmisissä. Koululuokallinen lapsia menettää tajuntansa metsässä ja yksi lapsista ei koskaan toivu entiselleen. Kissat puhuvat, niitä tapetaan ja niiden tappaja on pakko tappaa. Taivaalta sataa kaloja. Lukutaidoton vanha mies etsii kiveä.
Kiehtovan outoa tarinaa lukiessa ei todellakaan osaa odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Itse suhtauduin tähän hyvin ristiriitaisesti. Välillä tympiinnyin ja turhauduin, välillä innostuin ja kiinnostuin. Todellisuus sekoittuu fantasiaan ja tarina on yksi suuri metafora tai jonkinlainen arvoitus, jonka ratkaistakseen kirja varmasti pitäisi lukea uudestaan. Kummallinen, kiehtova, outo, onnistunut. Ei ihan minun lempikirjojani kuitenkaan.
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti