En normaalisti tykkää lukea mitään sairauskertomuksia, mutta joku sanoi, että tämä on lukemisen arvoinen. En halua aktiivisesti ajatella, että vanhenen, sairastun, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tätä lukiessa nuo asiat kävivät väkisinkin mielessä, varsinkin kun tarinan sairastunut ei ole mikään vanhus. Tarina kertoo älykkäästä viisikymppisestä yliopiston professorista, joka sairastuu varhaiseen alzheimerintautiin ja menettää vähitellen kaiken, mikä teki hänestä oman itsensä.
Tarina on mukaansatempaava, helppo- ja nopealukuinen eli tavallaan kevyt, mutta sitten taas toisaalta tarina on niin uskottava, että se on todella raskas ja ahdistava. Olisi varsin kamalaa tietää noinkin nuorena, että aivot ovat alkaneet rappeutua eikä ole mitään keinoa hidastaa tai estää sitä.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti