Luulin, että tämä olisi dekkari, mutta tämä onkin jokin hassu rakkaushömppä. Ensin tuli mieleen Virpi Hämeen-Anttila ja sitten Tuija Lehtinen. Helppoa ja nopeaa luettavaa, viihdyttävää ja loppua kohden hieman jännittävääkin, eli kyllä tässä dekkarinkin piirteitä on, rikoksia ja jännitystä. Ja kaiken päätteeksi sitten siirappisen onnellinen loppu.
Voipi suositella helppoa ja viihdyttävää lukemista etsiville. Tämä sopii varmasti kesälukemiseksi riippukeinuun tai laiturille tai vaikkapa matkalukemiseksi.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti