Tiesin, etten erityisemmin pitäisi tästä kirjasta, mutta halusin lukea sarjan loppuun. Slaughterin luoma sovinistinen, inhorealistinen maailma on kuvottava ja ärsyttää. En tiedä, tavoitteleeko Slaughter realismia ja kuvaako hän 2000-lukua, mutta jos näin on, olen todella iloinen, etten ole amerikkalainen. Ettäkö naislääkäri ei ole uskottava sukupuolensa vuoksi? Tai että parantumatonta syöpää sairastaneen lapsen vanhemmat voivat haastaa lääkärin oikeuteen lapsen kuolemasta ja oikeudenkäynnissä tonkia lääkärin yksityisasioita jostain kymmenen vuoden takaa? What?
Toisaalta olen lukenut muitakin raakoja ja kuvottavia dekkareita, jotka eivät ärsytä minua samalla tavalla kuin slauhterit. Miksiköhän? Ehkä Slaughter onnistuukin kuvaamaan inhottavaa todellisuutta niin hyvin, että se tulee lukijan iholle?
Tiesin, miten kirja ja sarja loppuu ja hyvä niin. En oppinut pitämään yhdestäkään sarjan keskeisestä henkilöstä. Edelliset osat ovat Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty ja Kadotettu.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti