Luulajanjoki tulvii Ruotsin Lapissa. Padot murtuvat ja veden voima vie mukanaan talot, autot ja ihmiset. Tarinaa kerrotaan luvuittain paikallisten ihmisten näkökulmista, mikä tuo tarinaan kiinnostavuutta, koukuttavuutta ja jännitystäkin - koskaan ei voi tietää, kuka selviää katastrofista ja kuka ei.
Itse en oikein osannut kuvitella tulvan mukana ajelehtivia taloja ja autoja ja ihmisten toimintaa tulvassa. Se vähän häiritsi lukemista. Mutta epäilemättä kirjailija on taustatyönsä tehnyt ja hieman epäuskottaviltakin kuulostavat tapahtumaketjut voisivat kai sitten oikeastikin mennä kuvatulla tavalla.
Tarinan henkilöt ovat kiinnostavia, joskaan eivät välttämättä kovin miellyttäviä, ja heistä haluaa tietää lisää. Rakenne lyhyine lukuineen on todella koukuttava, muuta sanaa en keksi. Onnistunut otteessaanpitävä kirja, jonka luen varmasti joskus uudestaan.
Arvio: 4/5
Pidin tätä hyvänä minäkin, vaikka epäilin Niemeltä jäävän saavuttamatta Vittulajängän jälkeen ns. uusi yllätysmomentti. Romaanin henkilöt ovat todellakin kiintoisia eikä Niemi ole minusta valinnut aina yksittäisestä tapahtumasta sitä odotuksenmukaisinta henkilöä fokusoijaksi ja kokijaksi. Henkilötkin ikään kuin ajelehtivat kerronnan mukana: kerronta on minusta aaltomaista eikä ns. tavanomaista romaanikerrontaa. Vaikea todellakin sanoa, oliko autojen ja rakennusten liike virrassa todellisuutta mukailevaa vai tarinan vaatimuksiin pohjautuvaa. Tosiaankin, kuoleman läheisyys saa tutkitusti - ja tässä eräiden uhrien kannalta valitettavasti - lisääntymisvietin valloilleen. Omintakeinen teos!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kerronta on tosiaan aaltomaista. Saa nähdä mitä ja koska Niemi kirjoittaa seuraavaksi.
VastaaPoista