Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, joista tiesin pitäväni heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Perheen ja suvun tarina neljästä eri näkökulmasta on viehättävää ja kiehtovaa luettavaa. Ihailenkin kovasti kirjailijan tyyliä - miten tavallisen, arkisen elämän voikin saada kuulostamaan näin kiehtovalta ja mielenkiintoiselta?
Tarinan varhaisimmat vaiheet ovat vuodelta 1895 ja lähes nykyajassa ollaan vuonna 1996. Luvut ovat lyhyehköjä ja niiden väliin mahtuu vuosia, joten tarinassa on paljon aukkoja. Toisaalta kiinnostavista hahmoista haluaisi tietää lisää, enemmän ja toisaalta tarina toimii täydellisesti juuri näin. Keskiössä ovat naiset - kätilö Maria, joka jo 1900-luvun alussa elää itsellistä elämää ilman miestä rinnallaan ja hänen tyttärensä Lahja, josta elämä tekee katkeran ja kovan. Lahjan miniä Kaarina taas joutuu elämään anoppinsa varjossa ja lopulta kaikki aukenee vielä miesnäkökulmasta Lahjan miehen Onnin silmin. Anopin ja miniän suhde on vaikea, suomalaisille tyypillinen puhumattomuus ja hiljaisuus leijuu painostavana arjen yllä, normista poikkeamista ei hyväksytä. Naisen rooli on ahdas ja kapea, mutta niin on miehenkin.
Suosittelen kaikille. Tarkkanäköinen, uskottava ja traaginen tarina, jonka lukeminen on puhdas nautinto.
Arvio: 5/5
Minäkin olin kirjan ensimmäisillä sivuilla vakuuttunut, että käsissä on erityisen upea kirja. Loppupuolesta en kuitenkaan pitänyt aivan niin paljon kuin alkupuoliskosta. Suosittelemisen arvoinen kirja kuitenkin minustakin ehdottomasti. :)
VastaaPoistaMinusta Lahjan katkeruus ja kitkeryys selittyi hienosti lopussa. Ja kirjailija kuvaa todella hienosti monissa perheissä elävää puhumattomuuden ja salailun ilmapiiriä, joka edelleen tuntuu jatkuvan tämänkin suvun uudessa sukupolvessa tarinan lopussakin. Joistakin asioista ei vaan puhuta. Olisikohan näin joka perheessä?
Poista