Eräs varsin tuore uudelleenluettu on
Ruohoa lunta, jonka pauloihin jouduin varhaisteini-ikäisenä, mutta jonka lukeminen aikuisena ei väräyttänyt mitään viisareita eikä kolahtanut mihinkään kohtaan. Pari vuotta myöhemmin yläasteen ja lukion välimaastossa rakastin myös
Nora Robertsin kirjoja, jotka sittemmin saivat romanttisuudellaan ja imelyydellään minut lähes yrjöämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti