Ei ole olemassa yksiselitteistä suosikkilainausta yksiselitteisestä suosikkikirjasta. Minulla ei ole omassa hyllyssäni esimerkiksi Poikani Keviniä, josta kyllä löytäisin jotakin kovastikin kolahtanutta. Mutta tässä. Ei tämä mikään suosikkilainaus ole, mutta onpahan jotain:
Auringonsäteet alkavat valua aukiolle kuin lämmin neste. Peikkojen silmäterät ovat niin kapeina että ne ovat melkein olemattomat, ja hiidet kääntyvät ja katoavat onkalon nieluun. Suuri uros heilauttaa kiväärinsä piippiu pienen pienellä taloudellisella eleellä, ja minä ymmärrän.
Pessi on tullut viereeni, sen häntä tärisee ja vavahtelee ja se katsoo ylös minuun, odottaen.
Jossain kaukana kukkuu käki.
Tartun hänen käteensä ja astun sisään.
Ja kirja on nimeltään...
Ennen päivänlaskua ei voi. Harvoinpa tapaa romaanissa avointa loppua, muuten.
VastaaPoista