Kirja on jatkoa teokselle Krokotiilin keltaiset silmät, jonka muistan lukeneeni noin vuosi sitten ja jonka seurassa muistan viihtyneeni, vaikka se olikin tyylilajiltaan jotain sellaista, mitä en yleensä lue. Tätä jatko-osaa lukiessa henkilökohtainen hömpänsietokykyni ylittyi reippaasti, enkä taida enää lukea kolmatta osaa, jonka pitäisi ilmestyä suomeksi tänä vuonna.
Laaja suku- ja perhetarina Pariisista siis jatkuu ja laajenee taloyhtiönkin tarinaksi. Paha on saanut palkkansa ja kylmä ja ylpeä sisar on passitettu pöpilään. Miljöötä ravistelevat oudot murhat, jotka eivät yli 700-sivuisessa tarinassa kuitenkaan nouse pääosaan. Henkilöt ovat kovin mustavalkoisia tahdottomassa nössöydessään tai omahyväisessä ylimielisyydessään. Loppua kohden juonikuviot käyvät yhä saippuaisemmiksi ja osa tapahtumista on käsittämättömän lapsellisia, samoin välillä kerronta. Katkera vanha nainen noituu ex-miehensä nykyisen vaimon ja onnistuu siinä, pariskunnalle on lähetetty taivaasta ihmelapsi, joka alle yksivuotiaana osaa vaikka mitä, yksi henkilöistä on Britannian kuningattaren tyttärenpoika ja pariskunta on seurustellut vuoden, mutta yhä teitittelee toisiaan? Samoin erään keskeisen henkilön persoonallisuuden täyskäännös ei ole ollenkaan uskottavaa.
Suosittelen viihdyttävien hömppäkirjojen ystäville, ei tämä omassa lajissaan huono ole. Lupasin olla tänä vuonna lukematta kirjoja, joista en pidä, mutta alku ei hyvältä näytä...
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti