Taina Latvala: Paljastuskirja

32. Taina Latvala: Paljastuskirja



Kevyt ja nopealukuinen tarina iltapäivälehden juorutoimittajan ja ulkoministerin suhteesta asettuu lokeroon "ihan kiva". Viihdyttävää mukavaa luettavaa, jota voi suositella ihmisille, jotka etsivät viihdyttävää mukavaa luettavaa. Tarinassa on mukana oikeita ihmisiä fiktiivisissä rooleissa ja vanhentuneita juoruja esim. Matti Vanhasesta ja Susan Kurosesta, mikä tekee tarinasta kieltämättä hieman hassun. Vaikea tätä kirjaa muutenkaan on kovin vakavasti ottaa, vaikka tässä vakavasti otettavuuteen pyrkiviä aineksia onkin.

Olen lukenut kaksi muutakin kirjaa Taina Latvalalta. Arvostelukappaleen sisällöstä minulla ei ole minkäänlaista muistijälkeä ja Välimatka taisi kertoa äidin ja tyttären matkasta ja isän perään haikailusta. Näistä kolmesta tämä Paljastuskirja taitaa kuitenkin nousta suosikikseni.

Arvio: 3/5

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

31. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani



Lainasin tämän kirjan kirjastosta jo viime vuoden puolella, mutta en vain saanut tartuttua siihen. Aina teki mieli lukea jotain muuta kuin tiiliskiven paksuinen sukutarina. Vasta kun kirjaston järjestelmä ilmoitti, että uusimisraja on ylitetty, sain aikaiseksi ottaa kirjan käsittelyyn.

Ja miten moninkertaisesti kirja ylittikään odotukset! Tarina kertoo kuusivuotiaan luistelijapikkutytön murhasta ja perustuu osin tositapaukseen  murhatusta amerikkalaisesta lapsimissistä, mutta on kuitenkin täysin fiktiota. Sisartaan ja omaa lapsuuttaan häiriintyneessä perheessä ja sairaassa amerikkalaisessa yhteisössä muistelee pikkutytön isoveli Skyler, joka 19-vuotiaana, itsekin murhasta epäiltynä, kirjoittaa muistelmia sisarensa elämästä. Tarinassa on paljon kiinnostavaa: Kertojan luotettavuutta saa epäillä koko ajan. Ahneen pyrkyriperheen raadollinen pyrkimys parrasvaloihin lastensa kustannuksella, keinolla millä hyvänsä menee järkyttävyydessään jopa huvittavaksi. En halua ajatella, että tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa, vaikka varmasti onkin. Rakenne on muutenkin onnistunut ja toimiva tajunnanvirtamaisine monine tasoineen. Skyler kirjoittaa tarinaa, puhuttelee lukijaa ja tarina on täynnä loppumattomia alaviitteitä, kokeehan Skyler itse olevansa sisarensa tarinan alaviite.

Parasta tarinassa on alku. Puoleen väliin ahmin tätä innoissani, mutta jossain vaiheessa tarina alkoi kieltämättä tuntua hieman tunkkaiselta tirkistelyltä ja mässäilevältä sosiaalipornolta. Kuitenkin, tähän hetkeen ja ajankohtaan tämä oli täydellinen lukuelämys minulle.

Ote eräästä alaviitteestä:
Jos lukija on sietänyt tätä julkean "poikkeavaa" kirjaa näin pitkälle, on todennäköistä että hän sen kirjoittajan lailla kärsii autismista ja hänen pitäisi ottaa, joskaan tämän kirjoittaja ei enää niin tee, viisisataa milligrammaa Claritania kolmesti päivässä.

Arvio: 5/5

Heidi Linde: Jo nyt on!

30. Heidi Linde: Jo nyt on!



Norjalaisen Linden tarinassa on jotain mukavan tuoretta ja raikasta, vaikka päähenkilöiden elämä onkin melko synkkää. Perheenäiti Terese on turtunut ja ärtynyt äitiyteen, mutta kasvattaa silti kolmatta pullaa uunissa, entinen jalkapallotähti Kevin myy pullia huoltoasemalla ja haikailee nuoruutensa naapurintyttöä Jessicaa, joka taas kipuilee kauan sitten kuolleen isänsä muiston kanssa. Jessican äiti Lydia kahvittelee mielikuvituskuningattaren kanssa ja haluaa leipoa kakkuja tyttärensä häihin. Pullakantisen kirjan arki ei ole pullantuoksuista, mutta vinkeän koomista se kaikessa traagisuudessaan ja arkisuudessaan on.

Arvio: 4/5

Virpi Hämeen-Anttila: Railo

29. Virpi Hämeen-Anttila: Railo



Mukavalukuinen, sujuvasti etenevä tarina avioparista, jonka miehen bisnekset erottaa, tarjoaa lukijalle varsin kelpoa viihdettä. Hieman vain ärsyynnyin päähenkilöihin, omahyväiseen ja ylimieliseen Teppoon sekä miehensä tahtoa sokeasti seuraavaan Inkaan, mutta samalla he ja heidän suhteensa kuulosti aika uskottavalta. Kuitenkin tämä on melko idealistinen yllätyksetön satu, jossa paha saa palkkansa. Loppu ei onneksi ole niin imelä kuin odotin.

Arvio: 3/5

Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri

28. Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri



Kiinnostukseni matkailuun ei näy juuri lainkaan tässä blogissa. Luen kyllä matkaoppaita, mutta koska en lue niitä kannesta kanteen, en myöskään kirjaa niistä mitään arvioita.

Matkakertomus maailman ympäri sisältää sekä faktaa että kokemuksia. Olisin kaivannut lisää kokemuksia, koska tietoa on saatavilla joka puolella; kaikenlaiset pienet yksityiskohdat olisivat olleet kiinnostavia. Yksityiskohtia toki on kirjassa, mutta enemmänkin olisi saanut olla. Välillä tuntui, että tämä on liian yleispätevä ja pinnallinen eikä tarjoa juurikaan mitään uutta.

Nuortenkirjoja

Jouduin taas työni puolesta lukemaan muutaman vanhahkon nuortenkirjan. Tässäpä nopeita kommentteja niistä.

24. Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää

Tyyliltään ja kieleltään yllättävän pahasti vanhentunut 90-luvun nuortenkirja tuskin vetoaa nykynuoriin. Juoni jynnää paikallaan eikä kirjassa ole mitään kiinnostavaa. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että Lehtisen nuortenkirjat ovat mukavia ja viihdyttäviä? 80-luvulla muistan itse kahlanneeni ainakin Mirkka-kirjat moneen kertaan läpi. Tämä ei saane enää nykynuoria innostumaan.

Arvio: 1/5

25. Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!

Simppeli nuortenkirja jalkapalloa pelaavasta pojasta saattaa kiinnostaa jalkapalloa pelaavia poikia, kuten luonnollisesti tarkoitus onkin. Tai sitten tarina voi masentaa, koska todellisessa elämässä jalkapallopoikien elämä tuskin on yhtä helppoa ja täydellistä kuin tässä.

Arvio: 2/5

26. Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus

Tämäkin nuortenkirja vuodelta 1996 on pahasti vanhentunut. Vitsit tai "vitsit" tuskin enää vetoavat nykynuoriin ja alaviitteet, joissa kehotetaan katsomaan kirjasarjan aiempien osien tapahtumia, on täysin toimimaton ratkaisu.

Arvio: 1/5

27. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina

Tarina köyhästä suomalaisperheestä Ruotsissa (Tornionjokilaaksossako?) ja heidän puhumattomasta tyttärestään, joka näkee aaveita suolla. Tarinassa on hienoja aineksia, mutta päähenkilö ei onnistu herättämään sympatiaa, vaikka pitäisi. En tiedä, millainen olisi sitten tästä tehty elokuva.

Arvio: 2/5

Karin Fossum: Mustat sekunnit

23. Karin Fossum: Mustat sekunnit



Dekkari kadonneesta lapsesta on Fossumin tyylinen, kiva lukea, yllätyksellinen eikä rakenne ole sellainen kuin dekkareissa yleensä. Lukija luulee tietävänsä melko varhain kuka on murhaaja, mutta motiivi ja tekotapa säilyvät yllätyksenä loppuun saakka. Ja saattaahan lopussa yllättää sitten jokin muukin. Fossumin kerronta ja tarinoiden rakenne miellyttävät, kovastikin, mutta ei tämä kuitenkaan mikään erityisen erityinen ole, vaan lähinnä yksi nopeasti hotkaistava dekkari muiden joukossa.

Arvio: 3/5

Camilla Läckberg: Majakanvartija

22. Camilla Läckberg: Majakanvartija



Majakanvartija on Läckbergin seitsemäs teos ja minulla ei ole tästä mitään sellaista sanottavaa, mitä en olisi jo Läckbergin kirjoista sanonut. On hyvin helppo ymmärtää, miksi Läckbergit ovat suosittuja. Tarinat ovat mukaansatempaavia ja otteessaanpitäviä. Kieli on niin (kammottavan) simppeliä ja kerronta selittelevää, että yksinkertaisempikin lukija ymmärtää. Itse pidän tarinoista ja juonenkäänteistä, mutta selittelevä kieli ja liian valmiiksi pureksittu kerronta eivät viehätä. Henkilötkin ovat jotenkin liian stereotyyppisiä ja heitä on ehkä jopa liian paljon. Silti luen näitä mielelläni lisääkin. Pääsiäisloman aivotonta ajanvietettä.

Arvio: 3/5

Lisa Genova: Edelleen Alice

21. Lisa Genova: Edelleen Alice



En normaalisti tykkää lukea mitään sairauskertomuksia, mutta joku sanoi, että tämä on lukemisen arvoinen. En halua aktiivisesti ajatella, että vanhenen, sairastun, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tätä lukiessa nuo asiat kävivät väkisinkin mielessä, varsinkin kun tarinan sairastunut ei ole mikään vanhus. Tarina kertoo älykkäästä viisikymppisestä yliopiston professorista, joka sairastuu varhaiseen alzheimerintautiin ja menettää vähitellen kaiken, mikä teki hänestä oman itsensä.

Tarina on mukaansatempaava, helppo- ja nopealukuinen eli tavallaan kevyt, mutta sitten taas toisaalta tarina on niin uskottava, että se on todella raskas ja ahdistava. Olisi varsin kamalaa tietää noinkin nuorena, että aivot ovat alkaneet rappeutua eikä ole mitään keinoa hidastaa tai estää sitä.

Arvio: 3/5

Marja Björk: Puuma

20. Marja Björk: Puuma



Yhtä aikaa nopea, kepeä, tragikoominen, hupaisa ja surullinenkin tarina kertoo rikkaasta keski-ikäisestä naisesta ja hänen merkityksettömältä tuntuvasta elämästään. Vaikka tarina on nopea- ja helppolukuinen, on se silti rivien välissä kaikkea muuta kuin pinnallinen. Pidän Björkin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa. Hän ei selittele perin pohjin ja pidä lukijaa idioottina, vaan tuntuu luottavan lukijan kykyyn oivaltaa itse. Tarinassa on pienin kerronnan keinoin tavoitettu tyhjyys, joka näkyy selvästi päähenkilön elämässä. Tällaista lukisin mielelläni lisääkin, kiitos.

Arvio: 3/5

Ulla-Lena Lundberg: Jää

19. Ulla-Lena Lundberg: Jää



Tuorein Finlandia-palkittu on alusta alkaen hyvin miellyttävälukuinen. Kieli ja kerronta ovat miellyttäviä, kauniita. En ole aikoihin lukenut mitään tämäntyylistä kirjaa. Lähinnä tuli mieleen jotkin vanhat klassikot. Tarina kertoo nuoresta pastorista, joka muuttaa saaristoon sotien jälkeen. Kirja kertoo paljon ihmisyydestä, luonnon voimasta, ihmiselämän karuudesta ja sattumanvaraisuudesta.

Kun olin ylittänyt tarinan puolivälin, aloin ihmetellä eikö tarinassa ole mitään käännekohtaa vai onko se vain tavallisen arjen kuvausta alusta loppuun. Ja miltei saman tien tapahtuukin jotain todella dramaattista ja shokeeraavaa. Kerronta oli niin uskottavaa ja vaikuttavaa, että jollain kummalla tavalla jopa liikutuin. En ole mikään pillittäjätyyppi enkä yleensä viehäty nyyhkyromaaneista, jollaiseksi tämänkin voisi kai lukea, mutta silti tämä kolahti ja kovaa. Kirja ei ole ollenkaan yhdentekevä, ei alkuunkaan "ihan kiva" -osastoa kuten suurin osa lukemistani kirjoista valitettavasti on. Tämä jää vaivaamaan, kaihertamaan, jää mieleen. Kirja on palkintonsa ansainnut.

Arvio: 5/5