98. Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia
Olenkin ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa kouluammuskeluista. No, näköjään onkin. Tämä on yli 600-sivuinen tarina siitä, miten kouluampujasta tuli kouluampuja. Tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ennen ja jälkeen varsinaisen ammuskelun.
Plussaa: Sivumäärästään huolimatta kirja oli nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta kevyt lukea. Aihe on tärkeä ja tarina onnistui olemaan myös melko uskottava, vaikka en uskokaan, että Suomen kouluissa 2000-luvulla ikinä katseltaisiin läpi sormien yhtä järjestelmällistä ja vakavaa koulukiusaamista. Jenkkilän kouluista ei voi tietää. Tarina parani loppua kohden ja onnistui yllättämäänkin lopussa, samalla tavalla kuin edellinen Picoultin kirja, jonka luin.
Miinusta: Aihe on vakava ja synkkä, joten välillä ärsytti se, miten kevyt, viihteellinen ja pinnallinen kirja kuitenkin oli. Ja miksi (nais)lukijoita pitää kosiskella sillä, että jokaiseen tarinaan väkisin ujutetaan jokin lälly siirappinen rakkaustarina? Tässäkin tuomarin ja poliisin lempi oli aivan turha käänne. En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Picoultin kirjasta. Välillä tarina polki turhaan paikallaan ja jännite kasvoi vasta lopussa.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti