Auto ajaa toisen perään Edinburghin festivaaleilla ja siitä kehkeytyy pitkä ja monimutkainen tapahtumasarja, jota kerrotaan useista näkökulmista ja jonka kuluessa tarinan henkilöt käyttäytyvät jokseenkin irrationaalisesti. Atkinsonilla on kyllä ihan oma tyylinsä kertoa tarinaa. Se on outoa enkä ole täysin varma, onko se outoa hyvällä vai huonolla tavalla, pidänkö siitä vai en. Objektiivisesti pitäisin tätä ansiokkaana dekkarina kuitenkin.
Tarina on ristiriitainen. Välillä kiinnostuin, välillä tympiinnyin, välillä ärsyynnyin henkilöihin. Loppua kohden mielenkiinto oheni, mikä ei ole normaalia - yleensähän loppuratkaisun haluaa tietää, vaikkei kirja erityisen hyvä olisikaan. Tämä on dekkarisarjan toinen osa ja ennen näiden dekkareiden lukemista Atkinson oli yksi suosikkikirjailijoistani. Oikeastaan ihmettelen, miksi en syty näihin kirjoihin, mutta se jokin näissä vain on. Vai pitäisikö sanoa, että se jokin näistä vain puuttuu?
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti