Lehtolaisen kirjat ovat yleensä näppäriä, nopealukuisia, mukaansatempaavia ja viihdyttäviä - oikein sopivaa aivolepoa arjesta. Tämäkin tavallaan täytti odotukset, jos jättää huomiotta perin pohjin selittelevän ja alleviivaavan kirjoitustyylin, joka käy paikoin ärsyttämään. Tarina luulee olevansa kansainvälinen trilleri, mutta ei oikein onnistu tavoittamaan vaadittavaa uskottavuutta.
Kirja on Hilja Ilveskero - trilogian päätösosa, ja lukijan oletetaan muistavan henkilöt edellisistä kirjoista. Minä en muistanut. Tarinasta mieleenpainuvin jälkimaku on lapsellisuus. Venäläinen korsto barbityttärineen ja barbin henkivartioiminen oli vain niin epäuskottavaa, samoin puolisisarusten suhde paholaisen pentuina. Ja ilvesteema ei enää tunnu kivalta, vaan kuluneelta ja lapselliselta sekin. Ei tätä lisää, kiitos.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti