Jokaisella tarinalla on kaksi puolta, lukee kirjan etukannessa. Tätä tarinaa kertoo aviopari, omahyväiseltä ja ylimieliseltä vaikuttava Nick ja päiväkirjamerkintöjensä perusteella kiltti ja mukautuva Amy, joka katoaa parin viidentenä hääpäivänä. Koukuttavaksi kirjan lähes ensimetreiltä tekee se, että kertojat eivät selvästikään kerro kaikkea tietämäänsä, mikä tulee ilmi pienistä asioista, kuten verbivalinnoista: En tiedä, minä valehtelin poliisille. Amysta kerrotaan Nickin silmin ja päinvastoin, mutta voiko kerrontaan luottaa? Ovatko henkilöt todella sellaisia, miltä he vaikuttavat? Kerronnan suunta ehtii kääntyä moneen kertaan ja lukija pyritään yllättämään, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän onnistuneesti.
Pidin eniten kirjan ensimmäisestä osasta ja toisestakin, mutta lopusta en niinkään innostunut. Tarinan viehätystä vähensi päähenkilöiden epämiellyttävyys ja tarinankulun ajoittainen epäuskottavuus, mutta kovin viihdyttävää ja koukuttavaa tämäntyyppinen kerronta kieltämättä on. Uskoisin, että tämä vetoaa suureen yleisöön, mutta kirjallisuuteen kriittisesti suhtautuviin luultavasti ei. Hömppäähän tämä on, mutta hömpäksi melko fiksua. Itselleni tämä toimi erittäin hyvin matkalukemisena ja toivon, että kirjailijan muutkin teokset suomennetaan.
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti