69. Anders Jacobsson & Sören Olsson: Bertin tunnustukset
Hauska tai mukahauska 15-vuotiaan pojan päiväkirja, joka keskittyy mopoihin, rippikouluun, tyttöongelmiin ja ulkonäkökriisiin. Uponnee teineihin tai sitten ei.
Arvio nuortenkirjana: 3/5, henkilökohtainen arvio: 1/5
70. Louis Sachar: Paahde
Jos pitäisi luetella parhaita lukemiani nuortenkirjoja, Paahde olisi ehdottomasti listan kärkipäässä. Luin tämän varmaan kuudetta tai seitsemättä kertaa ja aina yhtä mielelläni. Ikivanhan kirouksen vainoama Stanley Yelnats on väärään aikaan väärässä paikassa ja joutuu siksi pahojen poikien leirille kaivamaan kuoppia. Mutta miksi kuoppia kaivetaan?
En kirjoita tähän mitään juonesta; lukekaa teinit tämä itse. Voitte vaikka yllättyä. Tämä on yksinkertainen, nerokas, toimiva, omintakeinen tarina.
Arvio: 5/5
71. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Kirja on kiinnostanut siitä saakka, kun se voitti Junior Finlandian muutama vuosi sitten, mutta vasta nyt sain tämän käsiini. Olin kuullut rajoja rikkovasta kerronnasta ja lisäksi tarinassa kiinnosti sen miljöö ja konteksti, 1980-luvun nuorten elämä, joka on itselleni paljon tutumpaa kuin nykynuorten elo.
Alussa ajattelin, että tajunnanvirtamainen, itseään kommentoiva kerronta on nykyteineille aivan liian vaikeaa luettavaa. Itse pidin kerronnasta, mutta kieltämättä kesti minullakin hetki päästä rytmiin kiinni. Tämä vaatii ehkä lukijalta enemmän kuin mitä keskitasoisella teinilukijalla on, mutta aikuislukija nauttii kielestä ja kerronnasta. Surullinen tarina, tuli mieleen omat teiniangstit.
Arvio: 4/5
Paahteesta
VastaaPoistaOlen blogistin kanssa samaa mieltä Paahteen erinomaisuudesta. Kirja on loistava esimerkki siitä, kuinka nuorille suunnatun teoksen ei tarvitse olla helppo, lukijaa liikaa auttava (eli aliarvioiva) tai rakenteeltaan kronologinen - eikä edes sisältää renttuilun tai ihastumisen kuvausta. Ylipäätään Paahde sopii kirjallisesti korkeatasoiseksi puheenvuoroksi mm. keskusteluun siitä, paljonko esivanhempien valinnat vaikuttavat yksilön elämään, tai siitä, miten me reagoimme ulkoisiin rajoitteisiin. Kaikki tarinan - tarinoiden - alussa auki leuhottavat kengännauhat solmiutuvat lopussa hyvin tyydyttävällä ja lukijan yllättävällä tavalla.
Kiitos kommentista, paras ja ainoa kommentoijani. :) Toivottavasti tähän blogiin juonipaljastusten perässä ehkä eksyvät teinilukijat eivät säikähdä tuota sanomaasi "ei ole helppo kirja" - kohtaa, koska mielestäni Paahteen nerokkuus perustuu juuri siihen, että se ei myöskään ole liian vaikea. Ja juuri siksi luulisin sen uppoavan myös lukemista vieroksuviin teineihin. Paahde saattanee avata lukukammoiselle sellaisen "oho, kirjat voi olla tällaisiakin" -oven. Yksinkertainen on kieltämättä ehkä väärä adjektiivi kuvaamaan Paahdetta, mutta onko suomen kielessä sellaista yksinkertaisen synonyymiä, jossa sanalla olisi myönteinen kaiku?
VastaaPoista