82. Antti Holma: Järjestäjä
Tämä kirja onnistui yllättämään. En tiedä mitä odotin, mutta tuntui, että sain enemmän. Kaikki tässä upposi - omalaatuinen päähenkilökummajainen, muut henkilöt, joista osa on välillä jopa sketsihahmomaisia, mutta joiden voi hyvinkin kuvitella olevan olemassa; juoni, jonka seuraavaa käännettä ei voi arvata; huumori, joka on välillä mustaakin mustempaa ja kieli, joka on sujuvaa ja taidokasta. Päähenkilö on aluksi kirjastonhoitaja, sittemmin teatterin järjestäjä, oman elämänsä antisankari. Hän ajautuu ja ajaa itsensä erikoisiin tilanteisiin, tavoitellen koko ajan suuren ihastuksensa huomiota.
En voinut lopettaa tämän kirjan lukemista. Kirjassa on niin paljon kaikkea - itseinhoa, työpaikkakiusaamista, teatterielämää, hukassa olemista, haahuilua, elämän vietävissä olemista. Mikään hyvän mielen kirja tämä ei todellakaan ole, vaan tarina on varsin karu ja sen maailma on ruma. Kovasti tämä kuitenkin minuun kolahti ja vaikutti.
Arvio: 4½/5
83. Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadusta
Lehtolainen on minulle ristiriitainen kirjailija. Kirjat ovat yleensä miellyttäviä ja mukavalukuisia, mutta selittelevä ja kaiken avaava ja alleviivaava kirjoitustapa usein myös ärsyttää. Tässä kirjassa pääosassa on taiteilija, jonka elämää käydään läpi näytelmän keinoin. Taiteilija itse, Satu Savinainen, katoaa ennen näytelmän ensi-iltaa, mikä antaa tapahtumille oman jännitteensä.
Näytelmämuotoon selittelevä tyyli oikeastaan sopii. Kirja on lukukokemuksena ihan kiva, sellainen välipala, helposti pureskeltava, nopeasti unohtuva, josta on vaikea sanoa muuta kuin ihan kiva.
Arvio: 3/5
Antti Holma tosiaan yllättää raikkaudellaan: päähenkilön kehitys on ikään kuin käänteistä mutta sellaisenakaan ei ennalta-arvattavaa. Nautin erityisesti siitä, millä tavoin tekstissä kuvataan ihmisten ärsyttäviä piirteitä ja niistä ärtymistä, sekä niihin liittyen kuitenkin avutonta kiltteyttä, tunnollisuutta ja kaikkeen suostumista.
VastaaPoistaHenkilön pimeän puolen syvyys tuntuu hetkittäin erittäin yllättävältä, ajatellen hänen peruskokemustaan ns. epämiehekkäänä elämisestä, mutta enemmänkin ristiriita lisää henkilön kiinnostavuutta eikä tee hänestä epäuskottavaa. Joskin jossain siinä rajoilla liikutaankin, taitavasti.
Lukekaa tämä, kuulkaas!
Toivottavasti et ollut jo lukenut tätä ennen joulua. Minulle tuli heti tästä kirjasta sellainen olo, että sinä pitäisit tästä.
Poista