Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo

38. Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo



Taas yksi sellainen mukava kepeä nopea luettava, jonka parissa viihtyy hetken mutta jonka unohtaa saman tien. Tämä He-he-he on kuulemma joku julkkiskirjailija vai kirjailijajulkkis - häh? Kuka itseään kunnioittava kirjailija muka esittelee esikoiskirjassaan olevansa ensi sijassa kolmen lapsen äiti ja insinöörin vaimo?

Kirjan tarina oli melko tavanomainen, joskin varmasti tarkkaan mietitty. Kirjaa on kuulemma kiitetty henkilökuvauksesta, mutta minusta henkilöt olivat melko latteita ja ohuita eivätkä ollenkaan niin persoonallisia kuin mitä heistä oli selvästi yritetty saada. Tarina muutenkin yritti olla syvällisempi kuin mitä olikaan. Ok kirja - ei mitenkään erityinen eikä mieleenjäävä mutta en koe, että aika tämän parissa olisi ollut täysin hukkaan heitettyä kuitenkaan.

Arvio: 3/5

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

37. Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Olen kuullut ja lukenut tästä kirjasta, mutta en ollut varma, haluanko lukea sitä. Naisiin kohdistuvalla raa'alla väkivallalla ja raiskauksilla mässäily ei ole aina ihan lempiluettavaa... Mutta tarina ei oikeastaan mässäillyt rajulla aiheella, kertoi vain koruttomasti tarinan. Kirjoitustapa ja -tyyli oli kiehtova, jotenkin kohtausmainen, jos tuollaista sanaa voi käyttää. Uhrin tytär oli ikään kuin kertoja ja toisaalta uhrin tytärtä puhuteltiin sinä-muodossa. Karu ja raju tarina. Kirjailijan kirjoitustapa miellyttää niin paljon, että haluan lukea lisää.

Arvio: 3/5

Johanna Sinisalo: Kätketyt

36. Johanna Sinisalo: Kätketyt

Ilahdutti, kun tämmöinen löytyi kirjastosta. Kyseessä on pieni kirjanen vain - novelli, joka on julkaistu kirjana. Sinisalo on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, joten innoissani ahmaisin tämän aamupalaksi. Tällä kertaa Sinisalo ei kirjoita scifiä vaan realistista jännitystä. Onnistunut tarina, jonka loppua en onnistunut arvaamaan. Harmi, että tarina on niin lyhyt!

Arvio: 4/5

Liza Marklund: Prime time

35. Liza Marklund: Prime time

Ehdin matkalla aloittaa toistakin Annika Bengtzon -dekkaria, mutta kolmatta en aio vähään aikaan lukea. Hyvin kliseinen dekkari. Televisiotähti murhataan ja murhaa selvitetään ja mukana kulkee päälleliimatun oloinen päähenkilön parisuhdekriisi. Ei todellakaan mitenkään erityinen kirja.

Arvio: 2/5

Liza Marklund: Studio Sex

34. Liza Marklund: Studio Sex

Olen joskus monta vuotta sitten lukenut yhden Annika Bengtzon -kirjan, ja muistan etten erityisemmin pitänyt siitä enkä jatkanut sarjan lukemista. Tämän valitsin matkalukemiseksi, koska ajattelin sen olevan helppoa, vaivatonta, suht aivotonta ajankulua junassa ja lentokoneessa. Yllättäen huomasin kuitenkin viihtyväni tämän rikostarinan parissa, vaikka se kieltämättä onkin melko kliseinen eikä tarjoa mitään kovin uutta tai ihmeellistä. Kuten edellisestä kirjasta muistin, päähenkilö ei ole oikein uskottava ja siksi lopun yllätyskään ei oikein toimi. Ja miksi kissan pitää aina kuolla raa'asti?

Arvio: 3/5

Carol Shields: Pikkuseikkoja

33. Carol Shields: Pikkuseikkoja

Pikkuseikkoja on nimensä mukainen romaani - tavallisen keskiluokkaisen perheen tavallisen arkielämän kuvausta. Pidän kuitenkin Shieldsin tavasta kirjoittaa. Henkilöt tuntuvat hengittävän ja arjen pienistä asioista muodostuu kiinnostava kokonaisuus, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 4/5

Paul Auster: Illuusioiden kirja

32. Paul Auster: Illuusioiden kirja

Hyvin austermainen tarina perheensä menettäneestä miehestä, joka pääsee takaisin elämään kiinni alkamalla tutkia vanhojen mykkäelokuvien tekijää ja hänen tuotantoaan. Filmintekijän ja miehen sekä filmintekijän tarinoiden tarinat sekoittuvat toisiinsa, kirjassa on tarinaa tarinan sisällä ja hyvin erikoinen tunnelma. Millään tasolla tarina ei ollut uskottava, kiehtovan kummallinen kuitenkin. Pidin ja pidän.

Arvio: 4/5

Pertti Jarla: Fingerpori 4

31. Pertti Jarla: Fingerpori 4

Olen niin alkeellinen, että suurin osa stripeistä naurattaa. Ei voi mitään.

Arvio: 3/5

Pauliina Susi: Nostalgia

30. Pauliina Susi: Nostalgia

Hysteerinen ja koominen tarina työelämän järjettömistä vaatimuksista on alussa uskottava, mutta muuttuu loppua kohden melko hurjaksi. Pidän Suden tavasta kirjoittaa ja ennalta-arvaamattomista juonenkäänteistä. Toivottavasti tätä on tiedossa lisää.

Arvio: 3/5

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

29. Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Yksinäinen ja syrjäytynyt Irma alkaa seurankaipuussaan soitella ihmisten ovikelloja ja väittää olevansa taloustutkija. Rimminen kirjoittaa loistavasti. Hän saa lukijan tuntemaan niin suurta myötähäpeää päähenkilöä kohtaan, että välillä lukeminen pitää keskeyttää!
Minusta tuli heti Rimmisen tekstin suuri ihailija. Loistavasti kirjoitettu kirja ja hieno koominen idea.

Arvio: 4/5

L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

28. L.M. Montgomery: Sara tarinatyttö

Lapsuuden suosikkikirjailijalta on suomennettu jotain uutta, joten pitihän tähän uteliaisuudesta tarttua. Ja kyllä, olisin pitänyt tästä lapsena, mutta kyynisenä aikuisena tästä ei kyllä saa oikein mitään irti, enkä todellakaan usko, että nykylapset lukevat tällaista. Reilussa sadassa vuodessa esiteinien maailma on hieman muuttunut - enää ei pidetä kunnia-asiana kerätä rahaa koulukirjastolle eikä jeesustella pitkin puutarhoja. Olen ilmeisesti kadottanut vanhojen tyttökirjojen viehätyksen...

Arvio: 2/5

Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

27. Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari

Yleensä olen viihtynyt Jussi Vares -kirjojen parissa, mutta tämä ei ollut kyllä parhaasta päästä. Turhan väkivaltainen ja pinnallinen tarina, joka kyllä toisaalta menetteli matkalukemisena. Ei missään tapauksessa ollut parasta Mäkeä.

Arvio: 2/5

Jo Nesbo: Veritimantit

26. Jo Nesbo: Veritimantit

Alan ihmetellä, miksi en aluksi pitänyt näistä Nesbon dekkareista. Tämä oli omassa lajissaan ihan loistava kirja - yllättävä, otteessaan pitävä, koukuttava... Aivan täydellistä matkalukemista, joka ei vaadi liian suurta keskittymistä. Oslo on kiinnostava miljöö sarjamurhaajalle eikä rikos ratkea liian nopeasti tai helposti. Luen näitä lisää kesällä.

Arvio: 4/5

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

25.  Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

Alakoski kirjoittaa taas päihdeongelmaisista syrjäytyneistä. Alkoholistiperheessä eläneet sisarukset päätyvät täysin vastakkaisille puolille: veljestä tulee narkkari ja siskosta sosiaaalityöntekijä, syrjäytyneiden auttaja. Ihan ok luettavaa, realistista ja sujuvaa, mutta en osaa oikein samastua kertoja-Anniin enkä sympatiseerata häntä. Miksi pitää aikuisena repiä kriisiä siitä, ettei ole jotain perhejoulua?

Arvio: 3/5

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

24. Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Ylipitkäksi pitkitetyn aikamatkustusfantasiasarjan ties kuinka monennessa osassa on 1189 sivua. Pitkää ja yksityiskohtaista tarinaa kerrotaan useista eri näkökulmista, mikä toisaalta tekee tarinasta kiinnostavan ja toisaalta hieman puuduttavan.
Luin tätä hitaasti, muutaman kymmenen sivua illassa. Tarinassa mässäillään ärsyttävän popularistisesti kuolemalla, väkivallalla, seksillä ja romantiikalla, mutta tämä lienee juuri syynä kirjasarjan suosioon. Tempaisi tämä sitten lopulta minutkin mukaansa jossain sivun 900 paikkeilla. Tarina jäi kesken, joten se jatkunee seuraavassa yli tuhatsivuisessa osassa. Hoh ja poh.

Arvio: 3/5

Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

23. Mikko Karppi: Unkarilainen taulu

Ensimmäisen 50 sivun jälkeen ei oikein innostanut tämä kirja, mutta  luin sen kuitenkin nopeasti ja mielelläni loppuun. Dekkari, jossa etsitään kadonneita naisia, ei ole ihan peruspoliisiromaani, vaan mukana on Karpille tyypillinen mystinen, fantasianomainen sävy. Tarinan ei ole edes tarkoitus olla uskottava, mikä saattaa tietenkin joitakin lukijoita häiritä.
Lopun koodia en taida jaksaa ratkaista.

Arvio: 3/5 

Anna Gavalda: Lohduttaja

22. Anna Gavalda: Lohduttaja

Edellinen lukemani Gavaldan kirja oli liian lyhyt, mutta tämä on kyllä liian pitkä - yli 600 sivua ahdistuneen keski-ikäisen miehen tajunnanvirtaa, kesken jääneitä ajatuksia, vaillinaisia virkkeitä, vuoropuheluita. Gavaldalla on kuitenkin ihan oma tyylinsä, jota on miellyttävä lukea. Loppu on siirappinen ja tekee uskottavahkosta tarinasta sadun.

Arvio: 3/5

Jo Nesbo: Torakat

21. Jo Nesbo: Torakat

Muistan, että en pitänyt edellisistä lukemistani Harry Hole -dekkareista erityisesti, mutta tämä on kyllä omassa lajityypissään hyvä kirja - jännittävä, koukuttava ja yllättävä, vähän yliampuva ja epäuskottava tosin, mutta niinhän dekkarit usein ovat. Harry Hole on tosin edelleen vastenmielinen ja ärsyttävä henkilöhahmo. Tarinana onnistunut - nyt täytyy löytää lisää Nesboja luettavaksi.

Arvio: 3/5

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

20. Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

Satuin huomaamaan tämän kirjaston palautushyllyssä, joten nappasin kirjan uteliaisuudesta mukaani, vaikka vannoinkin lukevani näitä vain enkuksi. Ja joo, samaa hömppää tämä on molemmilla kielillä. Suomennos on nopealukuinen, teinityylinen ja kökkö. Ihmeen hyvin muistin juonen. Joskus viime kesänä kai luin tämän englanniksi?

Arvio: 2/5

Petra Hammesfahr: Syysuhri

19. Petra Hammesfahr: Syysuhri

Dekkari, joka tökki alusta lähtien. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa - toisessa poliisi etsii sarjamurhaajaa ja toinen kuvaa nuoren naisen traumoja. Koska tarinat eivät näytä liittyvän mitenkään toisiinsa, lukija oivaltaa heti, että murhaaja löytyy nuoren naisen tarinasta ja lähipiiristä. Itse asiassa murhaajasta vihjaillaan alusta saakka niin karkeasti, että ainakin itse arvelin, että murhaajan on pakko olla joku muu. Mutta ei.

En pitänyt kirjasta ja puoliväkisin luin sen loppuun. Henkilöt olivat ohuita, epäuskottavia ja epämiellyttäviä ja toimivat epäjohdonmukaisesti. Tarinassa ei ollut mitään jännitettä, koska murhaajan arvasi jo alussa. Muistan, että toinen lukemani Hammesfahrin dekkari olisi ollut ihan ok, mutta tämän jälkeen kyseisen kirjailijan kirjat tuskin houkuttelevat.

Arvio: 2/5

Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

18. Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

Pidin todella paljon Radgen Berliininpoppelit-trilogiasta, joten ilahduin kun löysin kirjaston uutuushyllystä tämän kirjan. Kirja on kuitenkin aivan toisenlainen kuin palkittu trilogia. Kyseessä on click lit -tyylinen hömppä. Lähes nelikymppinen nainen pelkää sitoutumista ja vaihtaa miestä kuin paitaa. Rakkaus on pelottavaa, seksi kivaa. Ja sitä samaa koko kirja. Loppu on siirappinen ja kaiken seksihurjastelun jälkeen onni löytyy sen yhden ainoan oikean kohtaamisesta. Luin tämän, koska olin kipeä enkä jaksanut nousta sängystä. Normaaliolosuhteissa en tuhlaa aikaa tällaisen aivokuolleen pissislajityypin lukemiseen. Miksi ihmeessä kirjailija, joka osaisi kirjoittaa hauskoja tarinoita, tyytyy kirjoittamaan tällaista pinnallista bimbosontaa? Tämä vissiin sitten myy? Iso pettymys koko kirja.

Arvio: 1/5

Essi Kummu: Karhun kuolema

17. Essi Kummu: Karhun kuolema

Kirjassa on huomiota herättävä kansi: Vanha mustavalkoinen hääkuva, jossa sulhasen paikalla on karhu. Kirjan luettua kannen merkitys aukeaa - kirjassakin karhu on rakastettu. Takakannen mukaan kirja on balladi, mikä jo herättää uteliaisuuden.

Ja kyllä, jotain hyvin erityislaatuista tarinan tunnelmassa on saavutettu. Teemana on selvästi kuolema ja mystinen karhu. Jotenkin tulee jopa Kalevala mieleen tästä? Aluksi en ollut varma, pidänkö kirjasta, mutta loppuun päästyäni halusin aloittaa lukemisen alusta?

Arvio: 3/5

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

16. Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Nigerialainen teinityttö veljineen elää vaurasta ja yltäkylläistä elämää, joka kuitenkin kulissien takana on onnetonta ja aikataulutettua yliuskonnollisen ja väkivaltaisen isän vuoksi. Kiehtova, kiinnostava ja osin kammottavakin kuvaus afrikkalaisesta arjesta. Pidän kirjoitustavasta, joka imaisi mukaansa ja oli lämminhenkinen ja kaunistelematon. Puolikas keltaista aurinkoa samalta kirjalijalta oli vaikuttavampi, mutta pidin kyllä tästäkin kovasti.

Arvio: 4/5

Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

15. Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

Olen pitänyt muista lukemistani Wassmon kirjoista, joten lainasin tämänkin, vaikka takakannessa olevat sanat "romanttinen" ja "rakkaustarina" saivat melkein unohtamaan koko kirjan. Mutta onneksi lainasin, kirja ei ollut oksettavaa lässynläätä eikä mikään tyypillisin nyyhkytarina. Kirjassa tosin on naiivi romanttinen ajatus siitä, miten jokaiselle on olemassa yksi ainoa oikea, joka ymmärtää täydellisesti... diipa daapa. Onneksi kirjan päähenkilöiden erilliset tarinat olivat kiinnostavaa luettavaa, ja koko kirjan pointti olikin se, miten toisilleen täydelliset eivät montakaan kertaa arjessa kohdanneet. Pidän kirjailijan tavasta kertoa tarinaa. Loppu oli laimea ja ärsyttävän onnellinen.

Arvio: 3/5

Anna Gavalda: Karkumatka

14. Anna Gavalda: Karkumatka

Lyhyt tarinainen kolmesta sisaruksesta, jotka saavat tarpeekseen sukujuhlista ja päättävät karata sieltä veljeään tapaamaan. Virkistävä, nopeasti lukaistava kirja, jonka hahmot ovat ihan hauskoja. Tarinassa olisi ehkä ollut aineksia pidempäänkin romaaniin?

Arvio: 3/5

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

13. Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Lontoossa asuva kuoleva nainen jättää kaksossisarensa amerikkalaisille kaksostytöille perinnöksi asunnon, johon tytöt muuttavat asumaan. Nainen itse jää asuntoon kummittelemaan.

Tarina on hupaisa ja viihdyttävä ja tapahtumien kulkua ei osaa arvata. Toisaalta henkilöt ovat ärsyttävän ohuita ja pinnallisia. Kirja on melko lapsellinen, mutta onneksi tarinan loppu tekee siitä hieman särmikkäämmän. Olisin nuorempana pitänyt tästä paljon enemmän kuin nyt.

Arvio: 3/5

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

12. Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Kirjan nimi on ärsyttävän tyhmä. Onko sen tarkoitus olla kysymys vai jonkinlainen toteamus? Sanaleikki, joka ei aukea?

Itse kirja on tuttua ja taattua Lehtolaista: sujuvakielinen, selkeäjuoninen, mukaansatempaava, uskottavaa arjen kuvausta. Juoni ei ole liian ennalta-arvattava ja dialogi on luontevaa ja uskottavaa. On helppo ymmärtää, miksi Lehtolainen on suosittu - voisi kuvitella, että aika monenlaiset lukijat lukevat tätä mielellään. Aiheena on trendikäs maahanmuuttajien asema ja kulttuurienväliset erot, ja kai tässä jotain yhteiskuntakritiikkiäkin yrittää olla mukana. Murhakin tietysti tapahtuu katoamisten lisäksi. Nopeasti luettava kirja, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 3/5

Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

11. Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

Arkipäiväistä elämää pienessä ahdistavan tiiviissä kyläyhteisössä, jossa sitten tapahtuu outo kuolema. Essi Aro on kirjailijana täysin uusi tuttavuus; en muista koskaan kuulleeni edes nimeä. Arkipäiväisyyksien kuvaustapa ja kirjan kieli muistuttavat hieman Leena Lehtolaista. Päähenkilö Immi on väritön kirjastonhoitaja, jolla on kuitenkin pakonomainen tarve tutkia kuolleen naisen tapausta. Kirja kuvaa yksinäisen naisen arkea realistisesti, tylsästikin, mutta loppua kohden kirjasta kehkeytyy ihan kelpo dekkari. Voisinpa lukea tältä kirjailijaltatoisenkin kirjan, jota pikaisen googletuksen jälkeen ei näytä kuitenkaan olevan olemassakaan.

Arvio: 3/5

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin

10. Marjaneh Bakhtiari:  Mistään kotosin 

Mukavaa kerrankin lukea maahanmuuttajista tarina, joka on positiivinen ja humoristinen, kulttuurieroilla leikittelevä - eikä aina sitä yhtä ja samaa kunniaväkivaltaa, alistamista ja pakkoavioliittoja. Tarina kertoo siis iranilaisen maahanmuuttajaperheen elämästä Ruotsissa. Toisin kuin monissa muissa saman teeman kirjoissa, perheen vanhemmat esimerkiksi kauhistuvat, kun heidän tyttärensä haluaa pitää päähuivia. Tarina ei kuitenkaan ollut niin "hykerryttävän hauska" kuin mitä se luuli olevansa. Ihan ok kirja kuitenkin, mutta ei yhtään sen enempää.

Arvio: 3/5

Pat Conroy: Etelän tuulet

9. Pat Conroy: Etelän tuulet

Olen joskus kauan sitten lukenut tämän kirjailijan kirjan tai pari, ja nyt uteliaisuudesta nappasin mukaani tämän uusimman. Kirja oli alusta alkaen outo, ja kesti pitkään ennen kuin osasin päättää, onko se outo hyvällä vai huonolla tavalla. Päähenkilönä oli omituinen teinipoika, joka ei jollain tavalla ollut yhtään uskottava ja kirjan tapahtumat hyppivät 60-luvulta 90-luvun alkuun. Teemana tässä oli toisaalta elinikäinen ystävyys, toisaalta se, miten julmia ihmiset ovat toisilleen. Kirjan kieli on paikoin todella mahtipontista.

Luin kirjaa hitaasti enkä oikein päässyt mukaan sen maailmaan. Tarinassa on paljon elementtejä, kuten rotuerottelu, pedofilia, kuoleman aiheuttamat traumat, uskonto... Objektiivisesti katsoen kirja ei todellakaan ole mikään huono tai tylsä tarina. Subjektiivisesti jokin määrittelemätön tässä vain tökki, vaikka kirjailija kieltämättä onkin lahjakas ja taitava.

Arvio: 2/5

Jodi Picoult: Koruton totuus

8. Jodi Picoult: Koruton totuus

Nuori avioton amishtyttö saa lapsen, joka kuolee heti syntymän jälkeen. Tapahtuiko murha? Tätä saapuu selvittämään kunnianhimoinen nelikymppinen asianajaja, jonka suvussa on myös tiukan uskonnollisia amisheja. Tarina keskittyy kuvaamaan aikaa ennen oikeudenkäyntiä ja kohokohta on tietenkin itse oikeudenkäynti.

Enpä oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Jostain muistaakseni luin, että kirjan ongelma on "viihderomaanin pinnallinen näennäissyvällisyys" ja sepä kai itseänikin tässä häiritsi. Tarina oli nopea ja kepeä ja viihdettä ja lepoa flunssan väsyttämille aivoille, siinä kaikki.

Arvio: 3/5

Riikka Pulkkinen: Totta

7. Riikka Pulkkinen: Totta

Vanha nainen on kuolemassa, ja aletaan muistella elettyä elämää. Muistelijana ei kuitenkaan toimi nainen itse, vaan menneeseen palataan hänen entisen kotiapulaisensa, miehensä toisen naisen silmin. Samalla naisen lapsenlapsi elää omassa elämässään hieman samanlaisia kuvioita kuin kotiapulainen 60-luvulla ja heidän elämänsä limittyvät. Tarinan edetessä lukija oivaltaa, että kotiapulaisen minäkerronta lieneekin lapsenlapsi Annan kuvitelmaa.

Plussaa: Miellyttävä lukea, sekä kerronnan että kielen tasolla. Taitavasti kirjoitettu kirja, jossa ei suuria ja ihmeitä tapahdu, mutta joka silti pitää otteessaan. Tuli sellainen olo, että jokainen lause on tarkkaan mietitty.

Miinusta: Tarinassa ei ole oikeastaan mitään uutta. Tämä sama tarina on kerrottu jo monta kertaa, hieman eri muodoissa vain.  Tarinassa oli myös liikaa aukkoja - olisin halunnut tietää enemmän. Kuitenkin tämä oli hyvä ja onnistunut kirja tarinaltaan, kerronnaltaan, tasoiltaan, kieleltään.

Arvio: 4/5

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

6. Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

Täytynee pitää tauko myös Mma Ramotswe -kirjojen lukemisessa. Tämä herttainen naiivius ja opettavaisuus ei jaksa nyt huvittaa, vaan pikemmin se lievästi ärsyttää. Mamma tekee taas söpöjä tutkimuksiaan, pääasiassa yrittäen löytää sopivan aviomiehen rikkaalle rouvalle ja pelastaen tulevan rassukkamiehensä kaikilta pulmilta, joihin mies joutuu, koska ei osaa sanoa ei. Lopussa sentään on yllätys, jota tosin on pedattu ensimmäisestä kirjasta alkaen...

Arvio: 2/5

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan

5. Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Takakannesta: "Erilaisten tekstien yhdistelmä, hurmaava sekoitus tragediaa, tilannekomediaa, farssia ja itseironista kasvutarinaa." -> Totta. Hullu ja hassu kirja, huomioissaan varsin osuva ja oivaltava. Kertojina slovakialainen (vai tsekki?) wanna-be taiteilija Angie, pehmolelu Herra Possu, kissa ja auto. Tapahtumapaikkana on suomalaisen maaseudun idylli tai "idylli". Hulvaton ja huikea kirja, todellakin lukemisen arvoinen. Ja uskomatonta, että ihminen, jonka äidinkieli ei ole suomi, kirjoittaa suomeksi jotain tällaista! Toivottavasti Salmela kirjoittaa lisää.

Arvio: 5/5

Charlaine Harris: Dead as a Doornail

4. Charlaine Harris: Dead as a Doornail

Viides Sookie Stackhouse -kirja toistaa kyllä niin paljon itseään, että nyt täytyy pitää sarjan lukemisessa tauko. Kirjan juoni lyhyesti: Joku pahis ammuskelee muodonmuuttajia, Sookie meinataan tappaa, kaikki mahdolliset weret ja muodonmuuttajat ja vampyyrit ihastuvat Sookieen, Sookie meinataan taas tappaa, selviää kuka ammuskeli, Sookie meinataan tappaa, Sookie saa lisää ihailijoita ja kirjan lopussa hänet meinataan taas tappaa. Joopa joo. Varsinkin romanttinen soopa nostaa karvat pystyyn - miksi kaikki miellyttävät miespuoliset henkilöt muka ihastuvat Sookieen? Ja kaikki pahikset haluavat tappaa hänet? Onneksi kirjassa on kuitenkin jonkinlaista huumoria, jonka vuoksi näitä ylipäätään viitsii lukea.

Arvio: 2/5

Sarita Skagnes: Vain tytär

3. Sarita Skagnes: Vain tytär

Omaelämäkerta ja selviytymistarina väärään sukupuoleen syntymisestä. Päähenkilö syntyy ei-toivottuna tyttärenä intialaiseen perheeseen ja siitä alkaa hänen elämänsä helvetti - tappoyrityksiä, jatkuvaa pahoinpitelyä, sairasta väkivaltaa, raiskauksia, orjuutusta, nöyryytystä, haukkuja, syyllistämistä siitä, että hän sattui syntymään tytöksi.

Vain hyvin sairas ihminen keksisi tällaisen tarinan. Jotenkin kirja on niin järkyttävä, että sen sivu sivulta sairaammiksi meneviin kauheuksiin turtuu eikä se edes jaksa järkyttää - tai sitten tällainen reaktio tulee siitä, että lukija ei halua eikä voi mennä liian syvälle tarinaan, ettei ahdistuisi. Ahdistavaksi tarinan tietysti tekee se, että se ei ole fiktiivinen tarina vaan elämäkerta, totta.  Kirjan lopussa on faktaa Intian naisten asemasta - joka päivä 19 intialaista naista kuolee perheensä miesten tappamina ja intialainen nainen raiskataan joka 29. minuutti. Olen sanaton.

Kirjailija lahjoittaa kaiken kirjasta saamansa tuoton Plan Suomen Koska olen tyttö -kampanjalle.

Arvio: 4/5

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

2. Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Olen aina ilahtunut, kun saan Hämeen-Anttilan kirjan käsiini, vaikkeivät kaikki hänen kirjansa ole edes täyttäneet odotuksia. Tämän nappasin mukaani kirjaston pikalainahyllystä. Tämä on kansainvälisempi kuin aiemmat Hämeen-Anttilan kirjat - kaikki päähenkilöt eivät edes ole suomalaisia. Kulttuurieroja käsitellään hyvinkin monesta eri näkökulmasta ja monella eri tavalla ja tasolla. Paras Hämeen-Anttila pitkään aikaan.

Plussaa: Pidin tästä tarinasta ja maailmasta, jonka se tarjosi. Teema on kiinnostava ja kulttuurieroista saadaan kirjassa hyvin paljon irti. Kirjassa olisi ehkä ollut aineksia pidempäänkin tarinaan. Henkilöitä kirjassa on paljon ja heidän dialoginsa on luontevaa. Kirjassa on myös hauskoja havaintoja suomesta vieraana kielenä. Yksi kirjan päähenkilöistä on edellisen Hämeen-Anttilan kirjan sivuhenkilö, mikä on ihan näppärä ratkaisu. Toivottavasti joku tämänkin kirjan sivuhenkilöistä alkaisi elää omaa elämäänsä seuraavassa kirjassa? Kaikki lienee mahdollista?

Miinusta: Miksi tarinoihin on pakko aina tunkea epärealistisia romanttisia kuvioita? Tapahtuuko oikeassa elämässä muka niin, että kaksi ihmistä tapaa toisensa töissä ja pyytää toisensa saman tien treffeille? Harmi myös, ettei tarinaa kerrottu kiinnostavimman henkilön, Matthewn näkökulmasta.

Arvio: 3/5

Lars Kepler: Hypnotisoija

1. Lars Kepler: Hypnotisoija

Tämä kirja on ollut hyllyssä pitkään, enkä ole muistanut lukea. Aina tulee luettua kirjaston kirjat ensin. Nyt teki mieli joululoman kunniaksi lukea kunnon ruotsalainen dekkari. Ruotsalaiset dekkarit kun yleensä ovat kunnon kamaa ja niin oli tämäkin.

Plussaa: Sujuva ja nopealukuinen, viihdyttävä ja mukaansatempaava rikostarina, jota alkoi nähdä päässään elokuvana. Toivottavasti kirjailija kirjoittaa lisää. Googlettamalla tämäkin selvisi - kirjalle on tulossa tänä vuonna jatko-osa.

Miinusta: Elokuvamaisuus alkoi vähän jopa häiritä. Jotenkin se tuntui liian laskelmoidulta? Eikä tarinassa sinänsä ollut mitään kovin uutta tai tuoretta.

Arvio: 3/5

Havaintoja vuodesta 2010

Havaintoja vuodesta 2010

Olen lukenut enemmän ja monipuolisemmin kuin edellisenä vuonna. Olen löytänyt monta uutta kirjailijaa, joiden kirjoista olen pitänyt. Varsinkin alkuvuodesta runsas lukeminen oli eräänlaista terapiaa, jonka syitä en lähde tässä tarkemmin tilittämään. En kuitenkaan usko, että voisin elää ja olla tyytyväinen lukematta kirjoja. Vuoden epävirallinen tavoite oli 75 luettua kirjaa ja tavoite ylittyi reippaasti. Ensi vuodeksi asettanen saman tavoitteen, 75 luettua kirjaa. Toisaalta voisi ottaa tavoitteeksi lukea klassikoita, jotka on jääneet lukematta.

Vuosi 2010

Vuoden suosikkikirjailijani. Näitä haluan lukea jatkossa lisää

Siri Hustvedt
Khaled Hosseini
Ian McEwan
Paul Auster
Anne B. Radge
Herbjorg Wassmo

Näistä kirjailijoista en pitänyt ja näiden kirjoja tuskin luen lisää

Cecelia Ahern
Lisa Unger

Vuoden ristiriitaiset kirjailijat 

Jo Nesbo
Alexander McCall Smith
Kira Poutanen



Vuoden paras kotimainen
Kari Hotakainen: Ihmisen osa
 
Vuoden paras ulkomainen
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

Englanniksi luin 
Charlaine Harris - Sookie Stackhouse-sarjan neljä ensimmäistä kirjaa

Vuoden dekkari
Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

Vuoden hömppä
Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Vuoden lukuromaani
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

Vuoden sarjakuva
Pertti Jarla: Fingerpori

Vuoden tietokirja
Kaikki Itävaltaa käsittelevät matkakirjat, joita en ole kirjannut tähän blogiin.

Vuoden kirjamaa
Norja
Afrikka (ei ole maa, tiedän!)

Eniten luin
toukokuussa, 13 kirjaa
Paul Austeria, 5 kirjaa

Vähiten luin
kesäkuussa, syyskuussa ja marraskuussa, 6 kirjaa

Vuoden 2010 parhaat lukemani kirjat (ei järjestyksessä)

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Paul Auster: New York -trilogia
Laura Honkasalo: Eropaperit
Khaled Hosseini: Leijapoika
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Kari Hotakainen: Ihmisen osa 
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Ian McEwan: Rannalla
Anne B. Radge: Berliininpoppelit -trilogia
Henning Mankell: Syvyys
Mikko Karppi: Sateen varjo
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Anja Snellman: Parvekejumalat
Herbjorg Wassmo: Dinan kirja

Kirjat, joista vähiten pidin vuonna 2010 (ei järjestyksessä)   

Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Kira Poutanen: Rakkautta au lait
Kari Hotakainen: Klassikko

Vuosi 2010

Vuonna 2010 luin 100 kirjaa

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu
Paul Auster: Lasikaupunki
Paul Auster: Aaveita
Paul Auster: Lukittu huone
Paul Auster: Oraakkeliyö
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
Joolz Denby: Billie Morgan 
Alan Drew: Vesipuutarhat
Ben Elton: Eedenistä vikaan
Ben Elton: Popcorn 
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Paulo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys 
Petra Hammerfahr: Pahantekijä
Charlaine Harris: Dead Until Dark
Charlaine Harris: Living Dead in Dallas
Charlaine Harris: Club Dead 
Charlaine Harris: Dead to The World 
Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Annina Holmberg: Kaiku
Laura Honkasalo: Eropaperit
Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
Khaled Hosseini: Leijapoika
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Kari Hotakainen: Klassikko 
Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Siri Hustvedt: Lumous 
Virpi Hämeen-Anttila: Muistan sinut Amanda
Virpi Hämeen-Anttila: Perijät
Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Pertti Jarla: Fingerpori
Pertti Jarla: Fingerpori 2
Juba: Frank viettelysten vaunussa
Juba: Viivi ja Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään
Mikko Karppi: Sateen varjo
Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet 
Lari Kotilainen ja Annukka Varteva: Mummonsuomi laajakaistalla
Essi Kummu: Mania
Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com 
Leena Lehtolainen: Henkivartija
Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan
Marko Leino: Epäilys 
Marko Leino: Syytön 
Laura Lähteenmäki: Mohair
Henning Mankell: Italialaiset kengät
Henning Mankell: Syvyys
Aleksander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille   
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille 
Ian McEwan: Amsterdam
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
Ian McEwan: Rannalla
Ian McEwan: Sementtipuutarha
Stephenie Meyer: Aamunkoi
Pirkko Muikku-Werner: Tositarkoituksella. Näkökulmia kontakti-ilmoituksiin 
Reijo Mäki: Lännen mies 
Reijo Mäki: Valkovenäläinen
Jo Nesbo: Kukkulan kuningas
Jo Nesbo: Lepakkomies  
Jo Nesbo: Punarinta 
Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Kreetta Onkeli: Kotirouva 
Kreetta Onkeli: Kutsumus
Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa
Sami Parkkinen: Self help
Jayne Anne Phillips: Äidin aika
Jodi Picoult: Sisareni puolesta 
Jodi Pucoult: Yhdeksäntoista minuuttia
Kira Poutanen: Kotimatka
Kira Poutanen: Rakkautta au lait
Anne B. Radge: Berliininpoppelit 
Anne B Ragde: Erakkoravut
Anne B Ragde: Vihreät niityt
Richard Rayner: Pilvien piirtäjä  
Arto Salminen: Kalavale
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann
Anja Snellman: Parvekejumalat
Pauliina Susi: Lukot
Pauliina Susi: Pyramidi
Pauliina Susi: Ruuhkavuosi
Elina Tiilikka: Punainen mekko
Sue Townsend: Adrian Mole: Cappuccinovuodet
Sue Townsend: Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet
Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä
Lisa Unger: Kauniita valheita
Maarit Verronen: Osallisuuden tunto
Herbjorg Wassmo: Dinan kirja
Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
Richard Yates: Revolutionary Road

Paul Auster: Oraakkeliyö

100. Paul Auster: Oraakkeliyö

Milloinkahan viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on alaviitteitä? Romaanin, jossa on alaviitteitä? Niin paljon alaviitteitä, että lukeminen jopa hieman vaikeutui niiden takia? Kirjassa sairas kirjailija kirjoittaa salaperäiseen muistikirjaan kirjaa, joka sitten yllätyksekseni jääkin kesken eikä tarina muutenkaan etene ollenkaan siihen suuntaan, mitä kirjan alku antaa odottaa. Tarina polveilee sinne tänne ja siihen ilmaantuu sivuhenkilöitä, joiden kaikkien funktiot eivät selviä ollenkaan. Kaikki jää auki. Hämmentynyt olo jäi tästä.

Plussaa: Kummallisuus. Täysi ennalta-arvaamattomuus. Austerilla on kyllä ihan oma tyylinsä. Kuvittelin, että tarinasta tulisi faktan ja fiktion, unen ja todellisuuden sekasotku, ja osittain se sitä olikin, muttei ollenkaan niin selvästi ja loogisesti kuin mitä odotin. Jollain kummalla tavalla tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka kuinka moneen erilliseen tarinaan. Luin tämän melko nopeasti, vaikka tämä ei ollut helppolukuinen kirja. Metafiktioiden tasoja on niin paljon, että kaiken avaaminen vaatisi toisen lukukerran. Auster on ehdottomasti kirjailija, jota haluan lukea ja luen lisää.

Miinusta: Ne alaviitteet!

Arvio: 3/5

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

99. Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Kaikki nämä Mma Ramotswe -kirjat ovat ihan samanlaisia: lapsellisia, hyväntahtoisia, herttaisia, simppeleitä, opettavaisia, aivottomia, huvittavia pitkien nimihirviöiden toistelemisineen, viehättäviä, pöhköjä. En osaa tästäkään sanoa mitään uutta, enkä edes tiedä miksi luen näitä. Rehellisesti, tämän taisin lukea siksi, että saisin sadan luetun kirjan rajan paukkumaan vielä tänä vuonna.

Arvio: 2/5

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

98. Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

Olenkin ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa kouluammuskeluista. No, näköjään onkin. Tämä on yli 600-sivuinen tarina siitä, miten kouluampujasta tuli kouluampuja. Tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ennen ja jälkeen varsinaisen ammuskelun.

Plussaa: Sivumäärästään huolimatta kirja oli nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta kevyt lukea. Aihe on tärkeä ja tarina onnistui olemaan myös melko uskottava, vaikka en uskokaan, että Suomen kouluissa 2000-luvulla ikinä katseltaisiin läpi sormien yhtä järjestelmällistä ja vakavaa koulukiusaamista. Jenkkilän kouluista ei voi tietää. Tarina parani loppua kohden ja onnistui yllättämäänkin lopussa, samalla tavalla kuin edellinen Picoultin kirja, jonka luin.

Miinusta: Aihe on vakava ja synkkä, joten välillä ärsytti se, miten kevyt, viihteellinen ja pinnallinen kirja kuitenkin oli. Ja miksi (nais)lukijoita pitää kosiskella sillä, että jokaiseen tarinaan väkisin ujutetaan jokin lälly siirappinen rakkaustarina? Tässäkin tuomarin ja poliisin lempi oli aivan turha käänne. En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Picoultin kirjasta. Välillä tarina polki turhaan paikallaan ja jännite kasvoi vasta lopussa.

Arvio: 3/5

Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu

97. Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu


Tarina 1600-luvun Persiasta. Nimetön minäkertoja, nuori tyttö, menettää isänsä ja samalla kaiken, koska naiset ovat miestensä omaisuutta eivätkä voi tietenkään tehdä työtä. Tämä on jonkinlainen selviytymis- ja kasvutarina, joka tuntuu enemmän sadulta kuin todelta.

Plussaa: Ensin ei ollut ja sitten oli.  Loistava ensimmäinen virke. Pidin kirjasta. Se oli sujuva ja miellyttävä lukea, sopi hyvin luettavaksi joululoman alkuun. Vaikka kirja kertoi persialaisesta naisesta, se ei silti ollut järkyttävä ja ahdistava, kuten vaikkapa Lasi maitoa, kiitos.

Miinusta: Välillä ärsyttää lukea naisten huonosta asemasta ja kohtelusta, varsinkin kun tietää, että asiat eivät juuri Iranissa ole vuosisatojen aikana muuttuneet. Tarina oli kuitenkin jopa liiankin viihteellinen ja saippuamainen. Se ei jäänyt kaivelemaan eikä juuri pistänyt miettimään, koska se ei tuntunut todelliselta.

Arvio: 3/5

Charlaine Harris: Dead to The World

96. Charlaine Harris: Dead to The World

Bill lähtee Peruun, Eric menettää muistinsa, Jason katoaa, Sookie sekoaa Ericiin. Hömppä jatkuu. True Blood -tv-sarja kuulemma jatkuu maaliskuussa, mahtavaa. Uutuuksina tässä kirjassa olivat pahat noidat ja ihmispantterit (vrt. ihmissudet).

Plussaa: Olin kai tietämättäni ikävöinyt tätä maailmaa, koska pidin kirjasta paljon. Luen varmaan seuraavankin osan sarjasta pian, joululoman aikana.

Miinusta: Onhan tämä pöhköä hömppää, mutta enkuksi luettuna toimii.

Arvio:  3/5

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille

95. Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille 

Olen väsynyt enkä jaksa lukea mitään ajattelutyötä vaativaa, joten Mamma Ramotswe kehiin! Mma jatkaa tutkimuksiaan samaan naiiviin ja opettavaiseen sävyyn kuin kahdessa aiemmassakin kirjassa. En todellakaan ymmärrä, miksi nämä kirjat on kirjastossa luokiteltu jännityskirjoiksi, koska mitään jännittävää näissä ei todellakaan ole.

Plussaa: Naiiviudesta huolimatta tässä kirjasarjassa on jotain hupaisaa ja viehättävää.

Miinusta: Useaan kertaan mainittu lapsellisuus.

Arvio:  3/5

Herbjorg Wassmo: Dinan kirja

94. Herbjorg Wassmo: Dinan kirja

Olen halunnut lukea lisää tältä kirjailijalta siitä lähtien, kun luin Lasi maitoa kiitos -kirjan. Tämä tarina onkin jotain ihan muuta. Se sijoittuu 1800-luvun Norjaan. Dina aiheuttaa lapsena vahingossa äitinsä kuoleman, ja hänestä kasvaa täysin holtiton ja häpeilemätön, yhteiskunnan normeista piittaamaton. Dina on kuin jokin myyttinen satuhahmo, joka elää omassa maailmassaan omilla säännöillään.

Plussaa: Pidin tarinan maailmasta ja viihdyin siellä erittäin hyvin talvisen sunnuntain ja osan itsenäisyyspäivääkin.  Norjalaisuudessa on jotain kiehtovaa.

Miinusta: En pitänyt tarinaan ujutetuista raamatunlauseista, vaikka niillä olikin oma merkityksensä. Tarina oli venytetty hieman liian pitkäksi, sillä loppua kohden se hieman lässähti. Onneksi loppu oli kaikkea muuta kuin lälly ja sopi erittäin hyvin tarinaan.

Arvio:  4/5

Sami Parkkinen: Self help

93. Sami Parkkinen: Self help

Meillä ei ole mitään muuta sidettä toisiimme kuin yksinäisyyden pelko, ja ilman sitä pelkoa me olisimme täydellisiä petoja. Me unelmoimme toistemme jättämisestä ja riippumattomuudesta, ja näistä unelmista syntyvä syyllisyys saa meidät rukoilemaan anteeksiantoa öiden hitaasti tappavassa yksinäisyydessä.
Kaksi pariskuntaa asuu saman katon alla ja he kaikki ovat aivan sekaisin. Yksi luulee perustavansa jonkin Self Help Centerin ja saavansa sillä asiansa kuntoon. Luin kirjan nopeasti enkä oikein saanut siitä mitään.

Plussaa: Toisen perheen hikikomoritytär oli kiinnostava ja hänestä olisin lukenut mielelläni enemmänkin.

Miinusta: Ei tämä huono kirja ollut, mutta henkilökohtaisesti se ei juurikaan puhutellut ja luulenpa, että unohdan kirjan hyvinkin pian. Tästä ei ole vaan juuri mitään sanottavaa ja se sanookin paljon.

Arvio: 2/5

Lisa Unger: Kauniita valheita

92. Lisa Unger: Kauniita valheita

Miksi lukea kirjoja, joista ei pidä? Jonkinlainen mysteeri kai sekin. Olen väsynyt ja haluan lukea jotain yksinkertaista, mutta tämä oli kyllä niin simppeliä soopaa, että monta kertaa alkoi ärsyttää. Nuori nainen saa tietoonsa sattumalta, että hänen koko elämänsä on ollut valhetta, ja siitä alkaa "kuuma ja yllätyksellinen" jännitysromaani. Pah.

Plussaa: En pitänyt tarinasta, koska se oli aivoton ja yksinkertainen, mutta halusin kuitenkin lukea sen loppuun. Halusin tietää, mitä tapahtuu.

Miinusta: Täysin särmätöntä viihdettä, periamerikkalaista soopaa. Täynnä kliseitä - päähenkilön elämään ilmestyy mies, jonka tarkoitus on vain saada päähenkilöltä tietoja, mutta sitten he tietenkin rakastuvat oikeasti, voi nyyhkis. En yllättynyt mistään, vaan kirja toisti moneen kertaan nähtyjä ratkaisuja. Tarina vilisee tuotemerkkejä, mikä ärsyttää myös. Paetessaan pahiksia päähenkilö tarvitsee puhelimen, pysähtyy ostamaan pienen punaisen Nokian ja siihen tutustuessaan toteaa: Luojalle kiitos Amerikasta. Mitä helvettiä???

Arvio: 1/5

Laura Lähteenmäki: Mohair

91. Laura Lähteenmäki: Mohair

Tämä on kyllä ihan nuortenkirja, vaikka olikin kirjastossa aikuisten puolella. Abiturientti Petra jättää lukion kesken ja alkaa hengailla isänsä ikäisen miehen kanssa. Enpä taida kuulua tarinan kohderyhmään - olisin pitänyt tästä enemmän parikymppisenä.

Plussaa: Ihan näppärä tarina, nopeasti hotkaistava välipala, joka unohtunee mielestä samantien. Ihan mielelläni tämän luin, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Miinusta: Tarinassa ei ole mitään erityistä tai mieleenjäävää. Päähenkilö Petra ei ole miellyttävä ja helposti samastuttava hahmo. Mitään selitystä esim. lukion kesken jättämiselle ei annettu.

Arvio: 2/5

Stephenie Meyer: Aamunkoi

90. Stephenie Meyer: Aamunkoi

Vihdoinkin sain käsiini tämän hömppäsarjan päätösosan. Tällainen romanttinen teini-viihde-rakkaus-hömppä-pehmokauhu-fantasia ei ole se laji, jota yleensä luen, mutta sanotaan, että tajuan hyvin kirjasarjan suosion.

Plussaa: Hyvä, että teinit lukevat! Olisin itsekin rakastanut tätä 13-vuotiaana.

Miinusta: Aikuislukijalle liian siirappista, lapsellista hömppäpömppää.

Arvio:  3/5

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

89. Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Kirja alkoi kiinnostaa heti takakannen perusteella: Anna on saanut alkunsa koeputkessa, koska syöpäsairaalle isosiskolle tarvittiin geneettisesti yhteensopiva kudos- ja soluluovuttaja. Murrosikään tultuaan Anna alkaa kyseenalaistaa olemassaolonsa ja sen, onko hänellä itsellään oikeus päättää omasta ruumiistaan.

Plussaa: Kiinnostava, epätavallinen, uskottava aihe. En muista lukeneeni mitään vastaavaa. Vaihtuvat näkökulmat toivat tarinaan paljon erilaisia puolia. Kiinnostavin hahmo oli oikeastaan Annan ja sairaan Katen isoveli Jesse, josta kasvaa kriminaali ongelmanuori. Lukija tajuaa täysin miksi, mutta vanhemmat eivät tunnu sitä ymmärtävän. Kirjan lukee nopeasti, koska haluaa tietää, mitä lopulta tapahtuu... ja loppu kieltämättä onnistuukin yllättämään. Onnistunut ja koukuttava tarina mielestäni. Olen utelias lukemaan lisää tämän kirjailijan kirjoja.

Miinusta: Päähenkilö Anna jäi harmittavan ohueksi hahmoksi eikä hän ollut edes kovin uskottava 13-vuotias. Asianajajan ja edunvalvojan kuviot olivat turhan saippuamaiset.

Arvio: 4/5

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

88. Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

"Elämänmakuiset" Afrikka-tarinat ovat ilmeisesti muotia? Tämä on Mma Ramotswen tyylinen tarina edistyksellisestä naisesta, joka ansaitsee rahaa leipomalla kakkuja ja kuuntelemalla samalla asiakkaitten murheita. Melko simppeliä, mutta ei niin simppeliä, että pitäisi jättää lukematta. Dialogi on kyllä välillä turhan selittelevää ja osoittelevaa. "Eihän me muuten näin puhuttaisi, mutta kun lukijalle pitää selittää, mistä on kyse." Tällainen olo tulee. Dialogin yleisin sana on "eh" - mitä se lieneekään alkuperäiskielellä. Tarinassa on jopa vuoropuhelu:
- Eh?
-Eh!

Plussaa: Afrikasta on kiinnostava lukea. Oppiikin jotain, kuten sen, että joissain Afrikan maissa naimisiin menevän tytön vanhemmat maksavat pojan vanhemmille, ja joissain maissa asia on täysin päinvastoin. Osa henkilöistä oli ihan hauskoja. Ihan luettava kirja, mutta ei erityinen.

Miinusta: Pinnallisuus ja naiivius - ikäviäkin asioita mainittiin, esim. naisten ympärileikkaus ja hiv, mutta ne sivuutettiin nopeasti, ikään kuin lakaistiin maton alle. Kirja tuskin jää mieleen.

Arvio:  3/5

Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

87. Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

Enpäs ole tiennyt, että head hunter on suomeksi pääkallonmetsästäjä. Kuulostaa hölmöltä ja lienee vain tämän kirjan juttu. Pidin tästä enemmän kuin aiemmin lukemistani Nesbon kirjoista. Juoni veti heti mukaansa enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Omassa lajissaan onnistunut kirja - hyvä trilleri. Tuli jopa Larssonin trilogia mieleen.

Plussaa: Päähenkilö on kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostava hahmo: Ylimielinen mutta pohjimmiltaan epävarma. Itsekäs paskiainen, jolle ensin toivoo käyvän huonosti ja josta sitten alkaa kuitenkin jollain tavalla pitää. Monimutkainen ja koukuttava juoni, joka onnistuu yllättämään vielä loppupuolellakin. Mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää.

Miinusta: Juoni on kuitenkin ihan naurettavan epäuskottava. En haluaisi nähdä tätä elokuvana, koska se olisi Jack Bauer -tyylistä väkivaltaista action-melskausta.

Arvio:  4/5

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

86. Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.

Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.

Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?

Arvio: 4/5