Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri

28. Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri



Kiinnostukseni matkailuun ei näy juuri lainkaan tässä blogissa. Luen kyllä matkaoppaita, mutta koska en lue niitä kannesta kanteen, en myöskään kirjaa niistä mitään arvioita.

Matkakertomus maailman ympäri sisältää sekä faktaa että kokemuksia. Olisin kaivannut lisää kokemuksia, koska tietoa on saatavilla joka puolella; kaikenlaiset pienet yksityiskohdat olisivat olleet kiinnostavia. Yksityiskohtia toki on kirjassa, mutta enemmänkin olisi saanut olla. Välillä tuntui, että tämä on liian yleispätevä ja pinnallinen eikä tarjoa juurikaan mitään uutta.

Nuortenkirjoja

Jouduin taas työni puolesta lukemaan muutaman vanhahkon nuortenkirjan. Tässäpä nopeita kommentteja niistä.

24. Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää

Tyyliltään ja kieleltään yllättävän pahasti vanhentunut 90-luvun nuortenkirja tuskin vetoaa nykynuoriin. Juoni jynnää paikallaan eikä kirjassa ole mitään kiinnostavaa. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että Lehtisen nuortenkirjat ovat mukavia ja viihdyttäviä? 80-luvulla muistan itse kahlanneeni ainakin Mirkka-kirjat moneen kertaan läpi. Tämä ei saane enää nykynuoria innostumaan.

Arvio: 1/5

25. Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!

Simppeli nuortenkirja jalkapalloa pelaavasta pojasta saattaa kiinnostaa jalkapalloa pelaavia poikia, kuten luonnollisesti tarkoitus onkin. Tai sitten tarina voi masentaa, koska todellisessa elämässä jalkapallopoikien elämä tuskin on yhtä helppoa ja täydellistä kuin tässä.

Arvio: 2/5

26. Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus

Tämäkin nuortenkirja vuodelta 1996 on pahasti vanhentunut. Vitsit tai "vitsit" tuskin enää vetoavat nykynuoriin ja alaviitteet, joissa kehotetaan katsomaan kirjasarjan aiempien osien tapahtumia, on täysin toimimaton ratkaisu.

Arvio: 1/5

27. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina

Tarina köyhästä suomalaisperheestä Ruotsissa (Tornionjokilaaksossako?) ja heidän puhumattomasta tyttärestään, joka näkee aaveita suolla. Tarinassa on hienoja aineksia, mutta päähenkilö ei onnistu herättämään sympatiaa, vaikka pitäisi. En tiedä, millainen olisi sitten tästä tehty elokuva.

Arvio: 2/5

Karin Fossum: Mustat sekunnit

23. Karin Fossum: Mustat sekunnit



Dekkari kadonneesta lapsesta on Fossumin tyylinen, kiva lukea, yllätyksellinen eikä rakenne ole sellainen kuin dekkareissa yleensä. Lukija luulee tietävänsä melko varhain kuka on murhaaja, mutta motiivi ja tekotapa säilyvät yllätyksenä loppuun saakka. Ja saattaahan lopussa yllättää sitten jokin muukin. Fossumin kerronta ja tarinoiden rakenne miellyttävät, kovastikin, mutta ei tämä kuitenkaan mikään erityisen erityinen ole, vaan lähinnä yksi nopeasti hotkaistava dekkari muiden joukossa.

Arvio: 3/5

Camilla Läckberg: Majakanvartija

22. Camilla Läckberg: Majakanvartija



Majakanvartija on Läckbergin seitsemäs teos ja minulla ei ole tästä mitään sellaista sanottavaa, mitä en olisi jo Läckbergin kirjoista sanonut. On hyvin helppo ymmärtää, miksi Läckbergit ovat suosittuja. Tarinat ovat mukaansatempaavia ja otteessaanpitäviä. Kieli on niin (kammottavan) simppeliä ja kerronta selittelevää, että yksinkertaisempikin lukija ymmärtää. Itse pidän tarinoista ja juonenkäänteistä, mutta selittelevä kieli ja liian valmiiksi pureksittu kerronta eivät viehätä. Henkilötkin ovat jotenkin liian stereotyyppisiä ja heitä on ehkä jopa liian paljon. Silti luen näitä mielelläni lisääkin. Pääsiäisloman aivotonta ajanvietettä.

Arvio: 3/5

Lisa Genova: Edelleen Alice

21. Lisa Genova: Edelleen Alice



En normaalisti tykkää lukea mitään sairauskertomuksia, mutta joku sanoi, että tämä on lukemisen arvoinen. En halua aktiivisesti ajatella, että vanhenen, sairastun, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tätä lukiessa nuo asiat kävivät väkisinkin mielessä, varsinkin kun tarinan sairastunut ei ole mikään vanhus. Tarina kertoo älykkäästä viisikymppisestä yliopiston professorista, joka sairastuu varhaiseen alzheimerintautiin ja menettää vähitellen kaiken, mikä teki hänestä oman itsensä.

Tarina on mukaansatempaava, helppo- ja nopealukuinen eli tavallaan kevyt, mutta sitten taas toisaalta tarina on niin uskottava, että se on todella raskas ja ahdistava. Olisi varsin kamalaa tietää noinkin nuorena, että aivot ovat alkaneet rappeutua eikä ole mitään keinoa hidastaa tai estää sitä.

Arvio: 3/5

Marja Björk: Puuma

20. Marja Björk: Puuma



Yhtä aikaa nopea, kepeä, tragikoominen, hupaisa ja surullinenkin tarina kertoo rikkaasta keski-ikäisestä naisesta ja hänen merkityksettömältä tuntuvasta elämästään. Vaikka tarina on nopea- ja helppolukuinen, on se silti rivien välissä kaikkea muuta kuin pinnallinen. Pidän Björkin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa. Hän ei selittele perin pohjin ja pidä lukijaa idioottina, vaan tuntuu luottavan lukijan kykyyn oivaltaa itse. Tarinassa on pienin kerronnan keinoin tavoitettu tyhjyys, joka näkyy selvästi päähenkilön elämässä. Tällaista lukisin mielelläni lisääkin, kiitos.

Arvio: 3/5

Ulla-Lena Lundberg: Jää

19. Ulla-Lena Lundberg: Jää



Tuorein Finlandia-palkittu on alusta alkaen hyvin miellyttävälukuinen. Kieli ja kerronta ovat miellyttäviä, kauniita. En ole aikoihin lukenut mitään tämäntyylistä kirjaa. Lähinnä tuli mieleen jotkin vanhat klassikot. Tarina kertoo nuoresta pastorista, joka muuttaa saaristoon sotien jälkeen. Kirja kertoo paljon ihmisyydestä, luonnon voimasta, ihmiselämän karuudesta ja sattumanvaraisuudesta.

Kun olin ylittänyt tarinan puolivälin, aloin ihmetellä eikö tarinassa ole mitään käännekohtaa vai onko se vain tavallisen arjen kuvausta alusta loppuun. Ja miltei saman tien tapahtuukin jotain todella dramaattista ja shokeeraavaa. Kerronta oli niin uskottavaa ja vaikuttavaa, että jollain kummalla tavalla jopa liikutuin. En ole mikään pillittäjätyyppi enkä yleensä viehäty nyyhkyromaaneista, jollaiseksi tämänkin voisi kai lukea, mutta silti tämä kolahti ja kovaa. Kirja ei ole ollenkaan yhdentekevä, ei alkuunkaan "ihan kiva" -osastoa kuten suurin osa lukemistani kirjoista valitettavasti on. Tämä jää vaivaamaan, kaihertamaan, jää mieleen. Kirja on palkintonsa ansainnut.

Arvio: 5/5

Taskunovellit

18. Taskunovellit. Toimittanut Vilja-Tuulia Huotarinen



Hauska pieni kokoelma lyhyitä novelleja useilta suomalaisilta kirjailijoilta. Viihdyin, hymyilin, hymähtelin, hykertelin, tykkäsin.

Arvio: 3/5

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

17. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa



Italiaan sijoittuva dekkari yksityisetsivänaisesta tuntui heti alusta alkaen joltain Neiti Etsivältä paljon selittelevän, hieman kömpelön kielen vuoksi. Myös rakenne on samaa tasoa - kronologisesti päivästä päivään etenevät luvut alkavat aina kuvauksella siitä, kuinka täydellisen kaunis ja traaginen sankaritar herää ja syö aamiaista. Välillä kaikki vessassakäymisten kuvaukset saavat tämän tuntumaan esimurrosikäisen tytön loppumattomalta kirjoitelmalta.

No jaa. En kuulunut tämänkään kirjan kohderyhmään, vaikka dekkareista pidänkin. Suosittelen tätä yläkouluikäisille tytöille, jotka äidinkielen opettaja pakottaa lukemaan dekkarin eikä hyväksy Viisikkoa tai Neiti Etsivää. Suosittelen tätä myös naisviihteen ystäville, vaikka tämä onkin olevinaan dekkari. Onhan tämä ihan näppärä ja nokkela.

Arvio: 2/5

Haruki Murakami: Kafka rannalla

16. Haruki Murakami: Kafka rannalla



15-vuotias kirjastoissa viihtyvä poika karkaa kotoa, toivoo löytävänsä kadonneen äitinsä ja siskonsa ja näkee heidät suunnilleen ensimmäisissä vastaantulevissa ihmisissä. Koululuokallinen lapsia menettää tajuntansa metsässä ja yksi lapsista ei koskaan toivu entiselleen. Kissat puhuvat, niitä tapetaan ja niiden tappaja on pakko tappaa. Taivaalta sataa kaloja. Lukutaidoton vanha mies etsii kiveä.

Kiehtovan outoa tarinaa lukiessa ei todellakaan osaa odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Itse suhtauduin tähän hyvin ristiriitaisesti. Välillä tympiinnyin ja turhauduin, välillä innostuin ja kiinnostuin. Todellisuus sekoittuu fantasiaan ja tarina on yksi suuri metafora tai jonkinlainen arvoitus, jonka ratkaistakseen kirja varmasti pitäisi lukea uudestaan. Kummallinen, kiehtova, outo, onnistunut. Ei ihan minun lempikirjojani kuitenkaan.

Arvio: 4/5

Jo Nesbo: Aave

15. Jo Nesbo: Aave



Jos pitäisi mainita suosikkijännityskirjailija, Nesbo olisi varmasti listan kärkipäässä. Tässäkin uusimmassa Harry Hole -dekkarissa lennokkaat ja mutkikkaat juonikuviot avautuvat useasta eri näkökulmasta, pitävät lukijan mielenkiinnon yllä ja onnistuvat kaikessa epärealistisuudessaan olemaan johdonmukaisia ja jollain tavalla uskottaviakin. Tarinan aihe on huumekauppa, maailma on tyly ja karu, sellainen, jossa ei haluaisi elää, mutta josta on mielenkiintoista lukea. Loppu säikähdytti - Ei kai tämä ole viimeinen Harry Hole -dekkari? Nesbolla olisi vielä niin paljon annettavaa?

Arvio: 4/5